Instituutti
Luku 8: 2. Nefi 4–8

Luku 8

2. Nefi 4–8

Johdanto

Elämänsä lähestyessä loppua Lehi siunasi lapsiaan lupauksella, että jos he pitäisivät käskyt, he menestyisivät, mutta jos he olisivat tottelemattomia, heidät erotettaisiin pois Herran edestä (ks. 2. Nefi 4:4). Herra antoi tämän saman lupauksen Nefille varhain tämän palvelutehtävän aikana, kun Hän lupasi Nefille, että jos Nefi pitäisi Jumalan käskyt, hän menestyisi ja hänet ”johdatetaan lupauksen maahan, – – joka on kaikkia muita maita oivallisempi” (1. Nefi 2:20). Lisäksi Herra sanoi, että jos Nefin veljet kapinoisivat häntä vastaan, heidät erotettaisiin pois Herran edestä (ks. 1. Nefi 2:21). Tämä lupaus täyttyi, kun Nefin kansa erosi kapinallisista Lamanin ja Lemuelin seuraajista.

Meidän kaikkien täytyy valita hyvän ja pahan välillä. Hyvien valintojen tekemisen tärkeys kuvastuu luvuista 2. Nefi 4–8: 1) Lehin siunatessa lastenlapsiaan, 2) Nefin vilpittömän psalmin ajatuksissa ja ilmauksissa, 3) nefiläisten ja lamanilaisten erotessa toisistaan sekä 4) Jaakobin opetuksissa Israelin hajottamisesta ja kokoamisesta.

Selityksiä

2. Nefi 4:3–11. Lehi siunasi perhettään

  • Elämänsä loppuun asti Lehi opetti lapsilleen evankeliumia. Meidän aikanamme Herran palvelijat tähdentävät edelleen vanhempien vastuullista tehtävää opettaa lapsiaan. Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi ovat julistaneet: ”Me varoitamme siitä, että ne, – – jotka jättävät perhevelvollisuudet täyttämättä, seisovat eräänä päivänä tilivelvollisina Jumalan edessä” (”Perhe – julistus maailmalle”, Valkeus, tammikuu 1996, s. 101; ks. myös OL 68:25–29).

    Lehin tavoin useimmat myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat vanhemmat suhtautuvat tähän vastuulliseen tehtävään hyvin vakavasti. Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, kuinka meidän keskittymisemme perheen tärkeyteen tulee vaikuttaa vanhemmuuteemme: ”Perhekeskeisen näkökulmamme pitäisi saada myöhempien aikojen pyhät pyrkimään siihen, että he ovat maailman parhaita vanhempia. Sen pitäisi antaa meille tavaton kunnioitus lapsiamme kohtaan, jotka todella ovat meidän hengellisiä sisaruksiamme, ja sen pitäisi saada meidät omistamaan kaiken tarpeellisen ajan perheemme vahvistamiseen. Mikään ei todellakaan ole oleellisemmin yhteydessä onneen – omaamme ja lastemme – kuin se, kuinka hyvin me rakastamme ja tuemme toisiamme perheessä.” (”Eniten merkitsee se, mikä on pitkäikäisintä”, Liahona, marraskuu 2005, s. 42–43.)

2. Nefi 4:7–10. Lamanin ja Lemuelin lapset

  • Jumala on täyttänyt ja täyttää edelleen Lehin lupausta armosta Lamanin ja Lemuelin lapsille. Mormonin kirjassa on useita tapauksia, jolloin Lehin lupaus Lamanin ja Lemuelin lapsille on täyttynyt (ks. Alma 17–26; Hel. 5–6; 13–15). Myöhempinä aikoina Jumala on edelleen täyttänyt Lehin lupausta armosta Lamanin ja Lemuelin lapsille. Presidentti Henry B. Eyring ensimmäisestä presidenttikunnasta on selittänyt:

    Kuva
    Lehi opettaa perhettä

    Jerry Thompson, © IRI

    ”Uskollinen pyrkimyksemme tarjota perheellemme todistusta, joka meillä on totuudesta, moninkertaistuu voimassa ja ulottuu ajassa kauemmaksi – –.

    Olemme kaikki nähneet niin tapahtuvan tuntemissamme perheissä. Minä näin niin tapahtuvan Etelä-Amerikassa, kun katselin lähetyssaarnaajien kasvoja. Heitä oli satoja heidän tullessaan kättelemään minua, ja he katsoivat minua syvälle silmiin. Liikutuin syvästi siitä varmuudesta, että nämä isä Lehin ja Sarian lapset olivat siellä Herran palveluksessa, koska taivaallinen Isämme kunnioittaa perheille antamiaan lupauksia. Lehi opetti ja todisti ja pyrki siunaamaan lapsiaan viimeiseen hengenvetoonsa asti. Hänen jälkeläisiään kohtasi hirveä murhenäytelmä, kun he hylkäsivät hänen todistuksensa, muiden profeettojen todistukset ja pyhien kirjoitusten todistuksen. Mutta noiden lähetyssaarnaajien silmissä ja kasvoissa tunsin vahvistuksen siitä, että Jumala on pitänyt lupauksensa ojentaa kätensä Lehin liitonlapsille ja että Hän ojentaa kätensä meidänkin lapsillemme.” (Ks. ”Todistuksen perintö”, Valkeus, heinäkuu 1996, s. 65.)

2. Nefi 4:15–16. ”Minun sieluni iloitsee kirjoituksista”

  • Alkeisyhdistyksen ylijohtaja, sisar Cheryl C. Lant, on tarkastellut sitä, kuinka kohdasta 2. Nefi 4:15 käy ilmi kolme tapaa, joilla voimme lukea pyhiä kirjoituksia tehokkaasti: ensiksi iloitsemalla kirjoituksista, toiseksi pohdiskelemalla kirjoituksia ja kolmanneksi antamalla kirjoitusten tulla kirjoitetuiksi elämäämme:

    ”Tämä kohta opettaa meille, kuinka lukea Mormonin kirjaa. Siinä mainitaan kolme tärkeää ajatusta.

    Ensiksi, ’minun sieluni iloitsee’. Rakastan tätä lausetta! Lukiessani pyhiä kirjoituksia olen ajatellut tiedon nälkää ja janoa, mutta niistä iloitseminen on jotakin muuta. Huomaan, että se, mitä saan pyhistä kirjoituksista, riippuu siitä, mitä tuon. Joka kerta lukiessani niitä minä tavallaan tuon siihen kokemukseen uuden ihmisen uusin silmin. Se, missä vaiheessa elämääni olen, mitä kokemuksia minulla on ja asenteeni vaikuttavat kaikki siihen, kuinka paljon saan. Rakastan pyhiä kirjoituksia. Pidän erittäin arvokkaina totuuksia, joita löydän lukiessani niitä. Ilo täyttää sydämeni, kun saan rohkaisua, johdatusta, lohtua, voimaa ja vastauksia tarpeisiini. Elämä näyttää valoisammalta ja tie avautuu edessäni. Joka kerta lukiessani saan vahvistuksen siitä, että taivaallinen Isäni rakastaa minua ja huolehtii minusta. Se on todellakin minulle ilonaihe. Kuten eräs pieni poika päivänsäteiden luokassa asian ilmaisi: ’Minä tulen iloiseksi pyhistä kirjoituksista!’

    Toiseksi, ’minun sydämeni pohdiskelee niitä’. Kuinka mielelläni kannankaan pyhiä kirjoituksia sydämessäni! Lukemani herättämä henki on siellä tuoden minulle rauhaa ja lohtua. Saamani tieto antaa minulle opastusta ja johdatusta. Minulla on kuuliaisuuden synnyttämää itseluottamusta. – –

    [Kolmanneksi] minä en tietenkään kirjoita pyhiä kirjoituksia niin kuin Nefi, mutta kun luen niitä ja elän oppimieni periaatteiden mukaan, ne kohdat tulevat kirjoitetuiksi elämääni. Ne hallitsevat tekojani ja ovat kirjoitettuina sinne lasteni nähtäväksi ja seurattavaksi. Voin luoda vanhurskaan elämän perinnön, perinteen, joka perustuu pyhistä kirjoituksista oppimilleni periaatteille.” (”Minun sieluni iloitsee kirjoituksista”, Liahona, marraskuu 2005, s. 76–77.)

2. Nefi 4:15–35. Nefin psalmi

  • Psalmi on ”innoitettu runo tai laulu” (PKO, hakusana ”Psalmi”, s. 148). Nekin, joilla ei ole muinaisen heprealaisen runouden tuntemusta, voivat tunnistaa Nefin psalmin vilpittömät pyynnöt luvussa 2. Nefi 4 ja nähdä ne itselleen merkityksellisinä. Psalmeja on määrä lukea ääneen. Kokeile lukea Nefin psalmia ääneen tunteaksesi sen hengen, jossa se kirjoitettiin.

2. Nefi 4:17–18. Syntiemme ja heikkouksiemme voittaminen

  • Läpi Mormonin kirjan panemme merkille Nefin vanhurskauden, hänen uskollisuutensa koettelemuksissa ja hänen omistautumisensa Jumalalle, mutta silti hän huudahti: ”Oi, minä kurja ihminen! – – Minä olen saarroksissa kiusausten ja syntien tähden, jotka niin helposti kietoutuvat minuun.” (2. Nefi 4:17–18.) Profeetta Joseph Smith (1805–1844) on opettanut: ”Mitä lähemmäksi täydellisyyttä ihminen pääsee, sitä selkeämpi on hänen näköalansa ja sitä suurempi hänen ilonsa, kunnes hän on voittanut pahan elämässään ja kadottanut kaiken halun tehdä syntiä” (ks. Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 219). Kenties ne asiat, joita me saattaisimme pitää vähäpätöisinä heikkouksina, painoivat Nefiä siinä määrin, että ne saivat hänet murehtimaan, ja hän pyrki vapautumaan jokaisesta synnin rahtusestakin.

    Nefin vilpitön pyyntö Herralle, että Hän auttaisi häntä voittamaan heikkoutensa, auttaa meitä ymmärtämään, kuinka me voimme voittaa omat heikkoutemme. Henkilökohtainen kokemus opettaa meille, että meidän tulee tehdä samoin. Vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista on muistuttanut meitä siitä, miksi meitä käsketään tekemään parannusta, ja kehottanut meitä hyödyntämään Herran lunastavaa voimaa:

    ”Miksi meidän Isämme ja Hänen Poikansa ovat käskeneet meitä tekemään parannusta? Koska he rakastavat meitä. He tietävät, että kaikki rikkovat iankaikkisia lakeja. Olivatpa rikkeet pieniä tai suuria, niin oikeudenmukaisuus edellyttää, että jokainen rikottu laki sovitetaan, jotta lupaus ilosta tässä elämässä ja etuoikeus palata taivaallisen Isän luo olisivat mahdollisia. Ellei rikkeitä soviteta, niin tuomiopäivänä meidät oikeudenmukaisuuden nojalla hävitetään Jumalan kasvojen edestä ja jätetään Saatanan valtaan. [Ks. 2. Nefi 9:8–10; 2:5.]

    Mestarimme ja Hänen lunastuksensa ansiosta me voimme välttää tällaisen tuomion. Se edellyttää uskoa Jeesukseen Kristukseen, kuuliaisuutta Hänen käskyilleen ja vanhurskaana pysymistä loppuun asti.

    Käytättekö te parannuksen lunastavan voiman täysin hyväksenne omassa elämässänne, niin että voitte kokea suurempaa rauhaa ja iloa? Ahdistuksen ja toivottomuuden tunteet ovat usein merkki parannuksen tarpeellisuudesta. Tavoittelemanne hengellisen ohjauksen puuttuminen elämästänne voi johtua rikotuista laeista. Tarvittaessa täydellinen parannus eheyttää taas elämän. Se ratkaisee kaikki monimuotoiset hengelliset kivut ja tuskat, joita rikkomus tuo mukanaan. Mutta se ei voi tässä elämässä poistaa joitakin fyysisiä seurauksia, joita vakava synti voi tuoda tullessaan. Olkaa viisaita ja eläkää aina selkeästi niiden vanhurskauden rajojen sisäpuolella, jotka Herra on määritellyt.” (”Tie rauhaan ja iloon”, Liahona, tammikuu 2001, s. 31.)

  • Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, että riippumatta alttiudestamme vaikutteille tai taipumuksestamme meillä on velvollisuus käyttää tahdonvapauttamme voittaaksemme henkilökohtaiset heikkoutemme:

    ”Ehkä nämä henkilöt, kuten on tapana sanoa, ’syntyivät sellaisiksi’. Mutta mitä se tarkoittaa? Tarkoittaako se sitä, että henkilöillä, jotka ovat alttiita vaikutteille tai joilla on voimakkaita taipumuksia, ei ole vaihtoehtoa, ei valinnanvapautta näissä asioissa? Meidän oppimme opettaa meille aivan muuta. Riippumatta henkilön alttiudesta vaikutteille tai hänen taipumuksestaan, hänen tahtoaan ei ole kahlittu. Hänen vapaa tahtonsa on rajoittamaton. Mutta hänen vapautensa on rajallista. – – Me olemme kaikki vastuussa siitä, kuinka käytämme vapaata tahtoamme.

    – – Useimmat meistä ovat syntyneet piikkejä lihassaan, toiset niistä näkyvämpiä, toiset vakavampia kuin toiset. Meillä kaikilla näyttää olevan alttius yhteen tai toiseen häiriöön, mutta olipa alttiutemme vaikutteille millainen tahansa, meillä on tahto ja voima hallita ajatuksiamme ja tekojamme. Näin täytyy olla. Jumala on sanonut, että Hän pitää meitä vastuussa siitä, mitä me teemme ja mitä me ajattelemme, joten ajatustemme ja tekojemme täytyy olla tahdonvapautemme hallittavissa. Kun olemme saavuttaneet vastuullisen iän tai tilan, väite ’synnyin tällaiseksi’ ei oikeuta niitä tekojamme tai ajatuksiamme, jotka eivät ole sopusoinnussa Jumalan käskyjen kanssa. Meidän on opittava elämään niin, että kuolevaisuuden heikkous ei estä meitä saavuttamasta tavoitetta, joka on iankaikkinen.

    Jumala on luvannut, että Hän pyhittää ahdinkomme meidän hyväksemme (ks. 2. Nefi 2:2). Pyrkimyksemme voittaa mikä tahansa peritty heikkous rakentaa hengellistä voimaa, joka palvelee meitä kautta iankaikkisuuden. Kun siis Paavali rukoili kolmeen kertaan, että hän pääsisi pistävästä piikistä ruumiissaan, Herra vastasi: ’Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.’ [2. Kor. 12:9.]” (”Free Agency and Freedom”, julkaisussa The Book of Mormon: Second Nephi, the Doctrinal Structure, toim. Monte S. Nyman ja Charles D. Tate jr., 1989, s. 13–14.)

2. Nefi 5:5–9. Erkaannumme jumalattomista

  • On aikoja, jolloin on välttämätöntä paeta jumalattomuutta konkreettisesti, kuten Nefin ja hänen seuraajiensa oli tehtävä. Huomaa, että Nefin mukana lähteneet olivat nimenomaan ”niitä, jotka uskoivat Jumalan varoituksiin ja ilmoituksiin” (2. Nefi 5:6). Samalla tavoin nykyään ne, jotka kuuntelevat nykypäivän profeettojen varoituksia ja ilmoituksia, ovat niitä, jotka hengellisesti seuraavat heitä. Emme ehkä kuitenkaan aina pysty fyysisesti siirtymään pois jumalattomuuden keskeltä. Vanhin Richard G. Scott on kertonut, kuinka voimme varjella itseämme:

    ”Jumala on valmistanut tavan elää tässä maailmassa ilman, että se halpamainen painostus, jota pahan kätyrit levittävät kaikkialle, saastuttaisi. Te voitte elää hyveellistä, tuottavaa, vanhurskasta elämää seuraamalla taivaallisen Isänne luomaa varjeluksen suunnitelmaa, Hänen onnensuunnitelmaansa. Se sisältyy pyhiin kirjoituksiin ja Hänen profeettojensa innoitettuihin julistuksiin. – –

    Karttakaa maailmassa vallitsevaa pahuutta. Tietäkää, että Jumala hallitsee. Aikanaan Saatana epäonnistuu täysin ja saa rangaistuksen itsepintaisesta pahuudestaan. Jumalalla on erityinen suunnitelma elämäänne varten. Hän ilmoittaa osia tuosta suunnitelmasta teille, kun te pyritte siihen uskossa ja jatkuvassa kuuliaisuudessa. Hänen Poikansa on tehnyt teidät vapaiksi – ei tekojenne seurauksilta, mutta vapaiksi tekemään valintoja. Jumalan iankaikkisena tarkoituksena on, että saavutatte menestystä tässä kuolevaisessa elämässä. Riippumatta siitä, kuinka syntinen maailmasta tulee, te voitte ansaita tuon siunauksen. Tavoitelkaa henkilökohtaista johdatusta, jota saatte Pyhän Hengen kautta, ja olkaa valppaita sille. Olkaa edelleen kelvollisia saamaan sitä. Auttakaa niitä, jotka kompastelevat ja ovat hämillään ja epävarmoja siitä, mitä polkua seurata.” (Ks. ”Kuinka elää hyvin keskellä lisääntyvää pahuutta”, Liahona, toukokuu 2004, s. 100, 102.)

2. Nefi 5:11, 13. ”Me menestyimme suuresti”

  • Kohdassa 2. Nefi 5:11, 13 Nefi kertoo, kuinka hänen kansansa menestyi kasvattaessaan katraitaan, laumojaan ja satoaan. Usein me yhdistämme vaurauden konkreettisiin siunauksiin, kuten varallisuuteen tai maailman aineellisiin asioihin. Presidentti Heber J. Grant (1856–1945) on opettanut, mitä on todellinen vauraus: ”Kun sanon vauraus, en ajattele asiaa pelkästään dollareina ja sentteinä. – – Se, mitä minä pidän todellisena vaurautena, – – on kasvamista Jumalan tuntemisessa ja todistuksessa ja voimassa elää evankeliumin mukaisesti ja innoittaa perhettämme tekemään samoin. Se on kaikkein todellisinta vaurautta.” (Gospel Standards, toim. G. Homer Durham, 1941, s. 58; ks. myös James E. Faustin lainaamana artikkelissa ”Taivaan ikkunoiden avaaminen”, Liahona, tammikuu 1999, s. 68.)

  • Puhuessaan siitä, kuinka kymmenysten maksaminen tuo todellista vaurautta, presidentti James E. Faust (1920–2007) ensimmäisestä presidenttikunnasta lainasi sisar Yaeko Sekin kertomaa kokemusta:

    ”Perheeni ja minä vietimme päivää jylhässä vuoristossa sijaitsevassa kansallispuistossa Japanissa. – – Odotin neljättä lastamme ja tunsin itseni melko väsyneeksi, joten kävin pitkälleni puiden katveeseen. – – Aloin pohtia taloudellisia vaikeuksiamme. Sydämeni tuli surulliseksi, ja purskahdin kyyneliin. ’Herra, me maksamme täysiä kymmenyksiä. Me olemme uhranneet hyvin paljon. Milloin taivaan ikkunat avataan meille ja taakkamme kevennetään?’

    Rukoilin kaikesta sydämestäni. Sitten käännyin katsomaan aviomiestäni ja lapsiani, jotka leikkivät ja nauroivat yhdessä. – – Yhtäkkiä Henki todisti minulle, että siunaukseni olivat runsaat ja että perheeni oli suurin siunaus, mitä taivaallinen Isä voisi minulle antaa.’” (Artikkelissa ”Taivaan ikkunoiden avaaminen”, s. 68.)

2. Nefi 5:10–18, 26–27. Elimme onnellisina

  • Profeetta Joseph Smith on selittänyt, että on olemassa polku, joka johtaa onnellisuuteen: ”Onni on olemassaolomme päämäärä ja tarkoitus, ja se tulee olemaan sen päätöksenä, jos kuljemme siihen johtavaa polkua; ja tämä polku on hyve, rehtiys, uskollisuus, pyhyys ja kaikkien Jumalan käskyjen pitäminen” (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 254).

  • Presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) on opettanut samoin onnellisuudesta: ”Herra haluaa meidän olevan onnellisia. Nefi sanoi jotakin suurenmoista: ’Ja – – me elimme onnellisina’ (2. Nefi 5:27). Kuinka hieno asia. Haluan lasteni olevan onnellisia. Haluan heidän pärjäävän hyvin. Haluan heidän elävän hyvin ja elävän vanhurskaasti, kunnollisina, ja samalla tavoin, paitsi että taivaallisen Isäni rakkaus ylittää kaiken minulla olevan rakkauden voiman. Luulen, että Hän haluaa poikiensa ja tyttäriensä olevan onnellisia. Onnellisuus tulee vanhurskaudesta. ’Jumalattomuus ei ole koskaan ollut onnea’ (Alma 41:10). Synti ei ole koskaan ollut onnea. Itsekkyys ei ole koskaan ollut onnea. Ahneus ei ole koskaan ollut onnea. Onnellisuus tulee siitä, että elää Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaatteiden mukaan.” (”Fast-Paced Schedule for the Prophet”, Church News, 20. huhtikuuta 1996, s. 3.)

2. Nefi 5:20–25. Lamanilaiset kirottiin

  • Kohdassa 2. Nefi 5:20–25 vastataan ainakin neljään kysymykseen, jotka koskevat lamanilaisten päälle tullutta kirousta:

    1. Mikä kirous oli?

      Jakeessa 20 kiroukseksi määritetään selvästi se, että heidät ”erotetaan pois Herran edestä”.

    2. Mikä kirouksen aiheutti?

      Jakeen 21 mukaan kirous aiheutui ”heidän pahuutensa tähden” ja koska he olivat ”paaduttaneet sydämensä”. Aadamin lankeemuksen ajoista asti jumalattomuus on johtanut siihen, että ihmiset erotetaan pois Herran edestä (ks. 1. Nefi 2:21; 2. Nefi 4:4; 9:6; Alma 9:13; Et. 10:11).

    3. Mikä merkki pantiin lamanilaisiin?

      Nefin aikoina lamanilaisten kirouksena oli se, että ”heidät [erotettiin] pois Herran luota – – pahuutensa tähden” (2. Nefi 5:20–21). Tämä tarkoitti sitä, että Herran Henki vetäytyi pois heidän elämästään. Myöhemmin kun lamanilaiset ottivat vastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin, ”[ei] Jumalan kirous enää seurannut heitä” (Alma 23:18).

      Mormonin kirjassa kerrotaan myös, että tumman ihon merkki tuli lamanilaisiin sen jälkeen kun nefiläiset olivat eronneet heistä. Tämän merkin luonnetta ja ilmenemistä ei täysin ymmärretä. Alussa merkki erotti lamanilaiset nefiläisistä. Myöhemmin kun nefiläiset ja lamanilaiset sekoittuivat käydessään läpi jumalattomuuden ja vanhurskauden aikakausia, merkki kävi epäolennaiseksi.

      Profeetat vahvistavat meidän aikanamme, ettei tumma ihonväri ole merkki jumalallisesta epäsuosiosta tai kirouksesta. Kirkko vahvistaa Nefin opetuksen, ettei Herra ”torju ketään niistä, jotka tulevat hänen luoksensa, ei mustia eikä valkoisia, ei orjia eikä vapaita, ei miehiä eikä naisia” (2. Nefi 26:33). Presidentti Russell M. Nelson on julistanut: ”Herra on painottanut keskeistä oppiaan yhtäläisistä mahdollisuuksista lapsilleen. – – Kulttuuriin, kieleen, sukupuoleen, rotuun ja kansallisuuteen liittyvät erot himmenevät merkityksettömiksi, kun uskolliset astuvat liittopolulle ja tulevat rakkaan Lunastajamme luo.” (”President Nelson Remarks at Worldwide Priesthood Celebration”, 1. kesäkuuta 2018, newsroom.churchofjesuschrist.org.)

    4. Mitä kirouksesta seurasi?

      Lopulta jakeessa 24 meille kerrotaan, että kirous – erottaminen Herran edestä – johti siihen, että ”heistä tuli joutilas kansa, täynnä ilkeyttä ja kataluutta”.

      Yhtenä suurenmoisena siunauksena on se, että kirous on voimassa vain niin kauan kuin ihmiset ovat jumalattomia. Jos he tekevät parannuksen, Jumalan kirous ei enää seuraa heitä (ks. Alma 23:18). On monia esimerkkejä vanhurskaista lamanilaisista, jotka tekivät parannuksen ja pääsivät osallisiksi Herran Hengestä. Yhdestä heistä tuli jopa profeetta (ks. Hel. 13:5).

2. Nefi 6:1–3. Jaakob opetti valtuudella

  • Jaakob opetti Jumalan antamalla voimalla ja valtuudella. Jumala oli kutsunut hänet ja hänet oli asetettu ”hänen pyhän järjestyksensä mukaan” (hän sai pyhän pappeuden), ja hänen veljensä Nefi vihki hänet (eli erotti hänet tehtävään) (ks. 2. Nefi 6:2; ks. myös 2. Nefi 5:26). Lisäksi Jaakob käytti tehokkaan opettamisen kolmea tärkeää osatekijää, kuten vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt: ”’Sillä minä olen kehottanut teitä hyvin hartaasti, ja minä olen opettanut teille isäni sanoja, ja minä olen puhunut teille kaikesta siitä, mitä on kirjoitettu, maailman luomisesta alkaen’ [2. Nefi 6:3, kursivointi lisätty]. Siinä on kaava, jonka mukaan evankeliumia on aina opetettu – prosessi, jota käytetään tänäkin päivänä: henkilökohtainen todistus, elävien profeettojen opetukset ja pyhien kirjoitusten kirjallinen arkisto.” (Christ and the New Covenant, 1997, s. 65.)

  • Presidentti Joseph Fielding Smith on selittänyt, mikä pappeuden ”järjestys” nefiläisillä oli käytössä: ”Nefiläiset olivat Joosefin jälkeläisiä. Lehi sai tietää tämän lukiessaan pronssilevyjä. – – Sen tähden Lehin mukana läntiselle pallonpuoliskolle ei mennyt ketään leeviläisiä. Näissä oloissa nefiläiset toimivat Melkisedekin pappeuden valtuudella Lehin ajoista niihin aikoihin asti, kun meidän Vapahtajamme tuli heidän keskuuteensa.” (Answers to Gospel Questions, osa 1, s. 124.)

2. Nefi 6:4–18. Jaakob kertoi juutalaisten historian

  • Jaakob lainasi Jesajaa opettaakseen ”siitä, mikä on ja mikä on tuleva” (2. Nefi 6:4). Hän sovelsi Jesajan opetuksia kansaansa, koska he kuuluivat Israelin huoneeseen (ks. jae 5). Nämä ovat samoja jakeita, joita Nefi sovelsi Lehin jälkeläisiin myöhempinä aikoina (vertaa jakeet 6–7; 1. Nefi 21:22–23). Nämä saman profetian soveltamiset eri tilanteisiin ovat esimerkkejä pyhien kirjoitusten soveltamisesta Hengen vaikutuksen alaisena (ks. 1. Nefi 19:23 ; 2. Nefi 11:8).

2. Nefi 6:6–11. Israelin hajottaminen ja kokoaminen

2. Nefi 7:10–11. Vaeltaminen oman tulen valossa

  • Jesaja kysyi, vaeltaako kukaan, joka pelkää ja tottelee Herraa, pimeydessä. Vastaus on tietenkin ”ei”. Sitten hän totesi, että ne, jotka vaeltavat oman tulensa valossa ja kipinöissä, jotka he ovat itse sytyttäneet, laskeutuvat murheisina lepoon (ks. 2. Nefi 7:11). Monet meidän aikamme ihmiset luottavat itseensä tai muihin ihmisiin enemmän kuin Herraan. He luottavat oman lihansa käsivarteen ja seuraavat omaa valoaan mieluummin kuin turvaavat Jumalaan (ks. OL 1:19–20; 133:70–74).

  • Vapahtaja on maailman Valo. Meidän ei ole viisasta yrittää korvata Hänen valoaan itse luomallamme valolla (ks. 3. Nefi 18:24). Presidentti Joseph F. Smith (1838–1918) on varoittanut niistä, jotka opettavat väärin käyttämällä omaa valoaan julistaessaan vääriä oppeja evankeliumin totuuksina. Hän on sanonut, että heitä ovat ”ylpeät ja omahyväiset, jotka lukevat oman itserakkautensa lampun valossa, jotka tulkitsevat asioita omatekoisilla säännöillään, jotka ovat tulleet laiksi itselleen ja asettuvat siten itse omien tekojensa ainoiksi tuomareiksi” (Evankeliumin oppi, 1980, s. 359).

2. Nefi 8. Myöhempien aikojen kokoaminen

  • Jesajan profetioissa, joita lainataan kohdassa 2. Nefi 8, puhutaan Israelin myöhempien aikojen kokoamisesta. Herra lupasi ”lohduttaa Siionia” ja tehdä ”sen autiomaan Eedenin kaltaiseksi” (jae 3). Hän varoitti heitä: ”Älkää pelätkö ihmisten pilkkaa” (jae 7). Hän lupasi: ”Herran lunastetut palaavat ja tulevat laulaen Siioniin” (jae 11). Hän kätkisi heidät kätensä varjoon (ks. jae 16). Varhaiset pyhät saivat lohtua tästä samoin kuin muista Jesajan profetioista.

    Presidentti Ezra Taft Benson (1899–1994) on selittänyt, että meidän esivanhempamme osallistuivat näiden Israelin kokoamista koskevien Jesajan profetioiden täyttymiseen:

    ”Meidän esivanhempamme – – olivat vahvoja ja rohkeita Herrassa tietäen, että Hän oli heidän puolustuksensa, heidän turvapaikkansa, heidän pelastuksensa. Tämän uskon vahvistamina he luottivat vaalimaansa itsenäisyyteen, säästäväisyyteensä ja rehelliseen puurtamiseen. Ja historia kertoo, että säätäkin hillittiin heidän vuokseen, ja heidän nöyrät, väsymättömät pyrkimyksensä saivat autiomaan puhkeamaan kukkaan.

    Heidän uskoaan vahvisti kaksi Jesajan merkittävää profetiaa, jotka koskevat viimeisiä aikoja – aikoja, joita he tiesivät elävänsä. Ensimmäisessä niistä Jesaja ilmoittaa: ’Aavikko iloitsee, autiomaa iloitsee, aro riemuitsee, se puhkeaa kukkaan!’ (Jes. 35:1.) Ja edelleen: ’Yhä Herra lohduttaa Siionia ja armahtaa sen rauniomaita. Hän muuttaa aution maan Eedenin puutarhan kaltaiseksi ja aron kuin Herran paratiisiksi. Siellä on oleva ilo ja riemu, siellä kaikuu soitto ja ylistyslaulu.’ (Jes. 51:3.)

    Kuva
    Suolajärven temppelin alue vuonna 1894

    Ja vaikka he luonnollisin silmin näkivätkin vain hirsimökkinsä ja välittömän ympäristön, he kuvittelivat mielessään päivän, jolloin Miikan sanat täyttyisivät: ’Tulee vielä aika, jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana. Ylimpänä vuorista se kohoaa.’ (Miika 4:1–2.)

    Me olemme omin silmin nähneet näiden merkittävien profetioiden täyttymisen.” (This Nation Shall Endure, 1977, s. 42.)

  • Puhuessaan juutalaisten kokoamisesta Israelin maahan vanhin Bruce R. McConkie (1915–1985) kahdentoista apostolin koorumista on sanonut, että fyysistä kokoamista edeltää hengellinen kokoaminen: ”Aikanaan Juuda kootaan muinaiseen Jerusalemiin; tästä ei ole epäilystäkään. Mutta tämä kokoaminen koostuu Kristuksen vastaanottamisesta, kirkkoon liittymisestä ja Abrahamin liiton vastaanottamisesta uudelleen, kuten se toimitetaan pyhissä paikoissa. Nykyinen juutalaista syntyperää olevien ihmisten kokoontuminen Israelin palestiinalaiseen valtioon ei ole pyhien kirjoitusten mukaista Israelin tai Juudan kokoamista. Se saattaa olla siihen liittyvää johdantoa, ja jotkut siten kokoontuneet saattavat aikanaan tulla kootuiksi tosi kirkkoon ja Jumalan valtakuntaan maan päällä, ja he saattavat sitten auttaa rakentamaan temppeliä, jonka on määrä kaunistaa Jerusalemin maata. Mutta poliittinen kokoaminen ei ole hengellistä kokoamista, eikä Herran valtakunta ole tästä maailmasta.” (A New Witness for the Articles of Faith, 1985, s. 519–520; ks. myös s. 511, 564–565.)

Pohdittavia seikkoja

  • Kohdassa 2. Nefi 5:5–8 Herra kehotti Nefiä ”pakenemaan erämaahan”. Onko sinun elämässäsi asioita, jotka muistuttavat Nefin tilannetta? Saatko ystäviltä, viihteestä, työstä, koulusta tai mediasta sellaisia vaikutteita, joiden ulottuvilta sinun kannattaisi harkita siirtymistä pois?

  • Kohdassa 2. Nefi 8:3–16 luetellaan monia siunauksia, joita tarjotaan Israelin huoneen jäsenille, kun nämä kokoontuvat. Mistä näistä siunauksista olet päässyt osalliseksi? Mitä niistä voisit yhä tavoitella? Mitä sinun pitäisi tehdä saadaksesi ne?

Ehdotettuja tehtäviä

  • Kun luet kohtaa 2. Nefi 4:15–35, pane merkille, mitä Nefi teki voittaakseen heikkoutensa. Yritä löytää erityisiä periaatteita, joita Nefi sovelsi tai joiden hän uskoi olevan avuksi heikkouksiensa voittamisessa. Kirjoita, mitä ajatuksia ja tuntemuksia sinulla on löytämistäsi totuuksista. Kuuntele Hengen antamia tunteita. Voit halutessasi kirjoittaa mahdollisista sitoumuksista, joita Henki saattaa lukiessasi kehottaa sinua tekemään.

  • Presidentti Gordon B. Hinckley on neuvonut: ”Pitäkää elämänne tasapainossa. Varokaa päähänpinttymiä. Varokaa ahdasmielisyyttä. Antakaa kiinnostuksenne suuntautua monille hyville aloille pyrkiessänne kasvattamaan vahvuuttanne oman ammattinne alalla.” (”Four Imperatives for Religious Educators”, puhe kirkon koululaitoksen opettajille, 15. syyskuuta 1978, s. 3.) Lue kohdat 2. Nefi 5:10–18, 26–27 ja pane merkille periaatteita, joista voit oppia tai joiden mukaan voit oppia elämään niin että sinulla voi olla suurempi vaikutus maailmassa.

Tulosta