Oppiaihe 12

Ihmetekoja Palestiinan teillä

Johdanto

”[Jeesus Kristus] kulki Palestiinan teitä parantaen sairaita, tehden sokeat näkeviksi ja herättäen kuolleita” (”Elävä Kristus – apostolien todistus”, Liahona, huhtikuu 2000, s. 2). Ihmeet olivat tärkeä osa Vapahtajan myötätuntoista palvelutyötä kuolevaisuudessa, mutta ne toimivat myös todisteina Hänen voimastaan ja valtuudestaan ja antoivat uskottavuutta Hänen julistukselleen siitä, että Hän oli Messias. Uskomalla Jeesukseen Kristukseen mekin voimme todistaa ja kokea Vapahtajan rakkautta, myötätuntoa ja voimaa ihmeiden muodossa.

Taustalukemista

Dallin H. Oaks, ”Miracles”, Ensign, kesäkuu 2001, s. 6–17.
Sydney S. Reynolds, ”Ihmeiden Jumala”, Liahona, heinäkuu 2001, s. 12–14.

Opetusehdotuksia

Mark. 1:39–42; 2:1–12; 5:1–8, 19, 22–43; 8:1–9; Luuk. 7:11–15; 3. Nefi 17:5–9

Vapahtaja teki ihmetekoja kuolevaisen palvelutehtävänsä aikana

Kirjoita taululle seuraavat ilmaukset: tyynnytti meren, herätti kuolleista ja karkotti pahoja henkiä. Kysy oppilailta, mikä näistä kolmesta Vapahtajan tekemästä ihmeteosta on heidän mielestään suurin. Oppilaiden vastattua lisää taululla olevaan luetteloon sanat loi maailman ja kysy, mikä nyt on suurin ihme. Esitä sama kysymys vielä kahdesti lisäämällä ensin sanat käännytti sieluja ja lopuksi kärsi ja kuoli syntiemme tähden.

Kysy oppilailta, kuinka he määrittelevät sanan ihme. Kun oppilaat ovat vastanneet, laita näkyville seuraava määritelmä ja pyydä yhtä oppilasta lukemaan se ääneen:

”[Ihme on] Jumalan voimasta aiheutuva epätavallinen tapahtuma. Ihmeillä on tärkeä merkitys Jeesuksen Kristuksen työssä. Niihin kuuluu parantamisia, kuolleiden henkiin herättämisiä ja ylösnousemus. Ihmeet kuuluvat Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin. Ihmeiden ilmenemiseksi tarvitaan uskoa.” (PKO, ”Ihme”; scriptures.lds.org/fi).

Mainitkaa muita esimerkkejä ihmeistä, joita Jeesus teki kuolevaisen palvelutehtävänsä aikana. (Kirjoita oppilaiden vastaukset taululle.)
Miksi on tärkeää ymmärtää, kuinka laajalle ulottuva Vapahtajan voima on?

Tee taululle luettelo seuraavista pyhien kirjoitusten viitteistä ja pyydä oppilaita valitsemaan niistä yksi tutkittavakseen: Mark. 1:40–42; Mark. 5:1–8, 19; Mark. 8:1–9; Luuk. 7:11–15 ja 3. Nefi 17:5–9. Pyydä heitä panemaan merkille lukemassaan kohdassa mainittu Vapahtajan tekemä ihmeteko ja se, mitä se kertoo Hänen voimastaan. Keskustelkaa riittävän ajan kuluttua seuraavista kysymyksistä:

Mikä oli ihme, josta te luitte ja mitä se kertoo Vapahtajan voimasta?
Millä tavalla se, että ymmärrätte Vapahtajan voiman tehdä ihmeitä, auttaa teitä uskomaan Häneen? (Kun oppilaat vastaavat, voit tähdentää, että vuosisatoja ennen Vapahtajan syntymää profeetat näkivät ennalta, että Hän tekisi ihmetekoja maanpäällisen palvelutehtävänsä aikana [ks. 1. Nefi 11:31; Moosia 3:5–6]. Tieto siitä auttoi ennen Hänen syntymäänsä eläneitä ihmisiä uskomaan Häneen lujemmin.)

Kehota oppilaita katsomaan tutkimaansa kohtaa uudelleen ja panemaan merkille, mistä syystä Jeesus teki kyseisen ihmeteon. Keskustelkaa seuraavista kysymyksistä:

Mikä oli syynä siihen, että Vapahtaja teki lukemasi ihmeteon? (Anna muutamien oppilaiden vastata. Kussakin esimerkissä mainitaan sana sääli tai armo, mikä kertoo Vapahtajan tuntemasta myötätunnosta. Kerro oppilaille, että kun he oppivat huomaamaan pyhissä kirjoituksissa tällaisia malleja ja teemoja, he syventävät pyhien kirjoitusten tuntemustaan.)
Millä tavoin nämä ihmeteot osoittavat Vapahtajan tuntemaa myötätuntoa?
Mikä vaikutus on sillä, että tietää Vapahtajan joskus tehneen ihmetekoja Hänen suuren myötätuntonsa vuoksi? (Kun oppilaat vastaavat, tähdennä sitä, että kun harjoitamme uskoa Jeesukseen Kristukseen, voimme tuntea Hänen suurta voimaansa ja Hänen myötätuntoaan meitä kohtaan.)

Päätä tämä osa oppiaiheesta pyytämällä yhtä oppilasta lukemaan Ap. t. 10:38 samalla kun muu luokka seuraa mukana. Kysy sitten oppilailta:

Mitä tarkoittaa, että Jeesus paransi ”kaikki, jotka olivat joutuneet Paholaisen valtaan”? (Tällä ilmaisulla voidaan viitata niihin Jeesuksen ihmetekoihin, joihin kuului pahojen henkien karkottaminen. Se voi yhtä hyvin viitata kaikkein suurimpaan ihmeeseen – hengelliseen paranemiseen, jonka Jeesus soi synnin piinaamille ihmisille. Tähdennä sitä, että vaikka fyysinen parantaminen oli tärkeä osa Vapahtajan palvelutyötä, sen vaikutukset olivat väliaikaisia. Hengellisen paranemisen siunaus oli – ja on – ikuista.)

Mark. 2:1–12; 5:22–43

Usko Jeesukseen Kristukseen tuo ihmeitä elämäämme

Kerro oppilaille, että vaikka on tärkeää tietää, että Jeesus teki ihmetekoja, kun ”Hän kulki Palestiinan teitä” (”Elävä Kristus – apostolien todistus”, s. 2), on ehkä vieläkin tärkeämpää tietää, että Hän tekee ihmeitä edelleen tänäkin päivänä. Pyydä oppilaita lukemaan itsekseen Et. 12:12, 18 ja kirjoittamaan sitten muistiin evankeliumin periaate, jonka he oppivat näistä jakeista. Pyydä muutamia oppilaita kertomaan luokalle, mitä he ovat kirjoittaneet. (Vastausten tulisi sisältää seuraava totuus: Kun osoitamme uskoa Jeesukseen Kristukseen, voimme nähdä Hänen ihmeellisen voimansa omassa elämässämme.)

Auttaaksesi oppilaita tutkimaan tätä totuutta kirjoita taululle seuraavat pyhien kirjoitusten viitteet: Mark. 2:1–12; Mark. 5:22–24, 35–43 ja Mark. 5:25–34. (Huom. Voit halutessasi tähdentää, että näissä kohdissa on jälleen esimerkki pyhissä kirjoituksissa käytetystä mallista tai teemasta.) Jaa luokka kolmeen ryhmään. Anna kullekin ryhmälle tehtäväksi lukea yksi kohdista ja panna merkille, miten siinä osoitettiin uskoa Jeesukseen Kristukseen. Kysy riittävän ajan kuluttua:

Mitä todisteita löysitte uskosta Jeesukseen Kristukseen?

Anna kullekin oppilaalle moniste ”Sairaiden parantaminen”.

Sairaiden parantaminen

Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, että ihmeet edellyttävät uskoa:

”Usko on välttämätöntä taivaan voimilla parantamiseksi. Mormonin kirjassa jopa opetetaan, että ’ellei ihmislasten keskuudessa ole uskoa, Jumala ei voi tehdä mitään ihmettä heidän keskuudessaan’ (Et. 12:12) [ks. myös 1. Nefi 7:12; OL 35:9]. Merkittävässä puheessaan sairaiden siunaamisesta presidentti Spencer W. Kimball sanoi: ’Uskon merkitystä ei aina oteta kylliksi huomioon. Sairas ja hänen perheensä tuntuvat usein luottavan kokonaan pappeuden voimaan ja terveeksitekemisen lahjaan, jonka he toivovat siunauksen antavilla veljillä olevan, kun suurempi vastuu on sen sijaan sillä, joka siunataan. – – Ihmisen oma usko on sittenkin tärkein asia, jos hän on tajuissaan ja pystyy vastaamaan itsestään. Mestari toisti niin usein lauseen ”uskosi on parantanut sinut” [Matt. 9:22], että siitä tuli lähes kertosäe.’ [Ks. ”Presidentti Kimball puhuu sairaan voitelemisesta ja siunaamisesta”, Valkeus, elokuu 1982, s. 43.]” (”Sairaiden parantaminen”, Liahona, toukokuu 2010, s. 49.)

Vanhin Dallin H. Oaks muistutti meitä myös siitä, että tärkeä osa uskoa on halu hyväksyä Jumalan tahto:

”Kun me käytämme Jumalan pappeuden kiistatonta voimaa ja kun me vaalimme Hänen lupaustaan, että Hän kuulee uskon rukouksen ja vastaa siihen, meidän täytyy aina muistaa, etteivät usko ja pappeuden parantava voima voi tuottaa tulosta, joka on vastoin Hänen tahtoaan, jonka pappeus on. Tätä periaatetta opetetaan ilmoituksessa, jossa annetaan ohje, että kirkon vanhimpien tulee panna kätensä sairaiden pään päälle. Herran lupaus, että ’se, jolla on uskoa minuun tullakseen terveeksi ja jota ei ole määrätty kuolemaan, tulee terveeksi’ (OL 42:48, kursivointi lisätty). Samoin toisessa nykyajan ilmoituksessa Herra julistaa, että kun joku ’pyytää Jumalan tahdon mukaan, – – tapahtuu niin kuin hän pyytää’ (OL 46:30) [ks. myös 1. Joh. 5:14; Hel. 10:5].

Kaikesta tästä opimme, etteivät edes Herran palvelijat, jotka käyttävät Hänen jumalallista voimaansa tilanteessa, jossa on riittävästi uskoa tulla terveeksi, voi antaa pappeuden siunausta, joka saa henkilön parantumaan, jos tuo parantuminen ei ole Herran tahto.

Jumalan lapsina, tietoisina Hänen suuresta rakkaudestaan ja siitä, että Hän tietää parhaiten, mikä on parasta iankaikkiselle hyvinvoinnillemme, me luotamme Häneen. Evankeliumin ensimmäinen periaate on usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, ja usko tarkoittaa luottamusta. Tunsin tuota luottamusta puheessa, jonka serkkuni piti vakavaan sairauteen kuolleen teini-ikäisen tytön hautajaisissa. Hän lausui nämä sanat, jotka ensin hämmästyttivät minua ja sitten rakensivat minua: ’Minä tiedän, että oli Herran tahto, että hän kuolee. Hän sai hyvää sairaanhoitoa. Hänelle annettiin pappeuden siunauksia. Hänen nimensä oli rukousluettelossa temppelissä. Hänen tervehtymisensä puolesta lausuttiin satoja rukouksia. Ja minä tiedän, että tässä perheessä on niin paljon uskoa, että hän olisi parantunut, ellei Herran tahto olisi ollut ottaa häntä tässä vaiheessa kotiin.’ Tunsin tuon saman luottamuksen erään toisen hienon teini-ikäisen tytön isän sanoissa tytön kuoltua syöpään. Hän julisti: ’Perheemme uskoo Jeesukseen Kristukseen, eikä se riipu lopputuloksesta.’ Nuo opetukset kuulostavat minusta tosilta. Me teemme kaiken voitavamme rakkaan ihmisen parantumiseksi ja sitten luotamme lopputuloksen suhteen Herraan.” (”Sairaiden parantaminen”, Liahona, toukokuu 2010, s. 50.)

Auttaaksesi oppilaita ymmärtämään sen, että ihmeiden tekeminen edellyttää uskoa, pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen monisteesta kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Dallin H. Oaksin sanojen ensimmäinen osa. Kysy sitten:

Mitä tärkeitä totuuksia vanhin Oaks opetti uskosta?

Saadaksenne lisää oivalluksia vanhin Oaksin sanoista, voit lukea monisteen toisen osan tai kertoa sen omin sanoin. Voit halutessasi mainita, että vanhin Oaks esitti nämä sanat pappeudenhaltijoille. Keskustelkaa seuraavista kysymyksistä:

Mitä meiltä vanhin Oaksin mukaan vaaditaan, kun rukoilemme uskoen, että tapahtuisi ihme?
Miksi on tärkeää muistaa, että sen, mitä me haluamme, tulee olla taivaallisen Isän tahdon mukaista?

Todista, että ihmeitä tapahtuu tänäkin päivänä. Lue seuraavat kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Dallin H. Oaksin sanat:

”Kirkkomme työssä ja jäsentemme elämässä tapahtuu joka päivä ihmeitä. Monet teistä ovat nähneet ihmeitä omin silmin, kenties enemmän kuin käsitättekään.” (”Miracles”, Ensign, kesäkuu 2001, s. 6.)

Miksihän emme aina tunnista ihmeitä, joita tapahtuu omassa elämässämme? (Kun oppilaat vastaavat, voit halutessasi tähdentää, että vain harvat ihmeet sisältävät mahtavia Herran voiman ilmenemisiä. Monet ihmeet ovat jokseenkin pieniä ja yksityisiä. [Ks. Sydney S. Reynolds, ”Ihmeiden Jumala”, Liahona, heinäkuu 2001, s. 12–14.])
Mitä nämä pienet, yksityiset ihmeet kertovat taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen kiinnostuksesta meitä kohtaan?
Mitä esimerkkejä pienistä tai arkisista ihmeistä teille tulee mieleen? (Jos kukaan ei vastaa, voit halutessasi kertoa niistä, joita sisar Sydney S. Reynolds Alkeisyhdistyksen ylimmästä johtokunnasta mainitsi puheessaan ”Ihmeiden Jumala” [Valkeus, heinäkuu 2001, s. 12–14].)

Kehota oppilaita vastaamaan seuraavaan kysymykseen kirjallisesti:

Mitä voisitte tehdä, jotta osaisitte paremmin tunnistaa omassa elämässänne Herran ihmetekoja – sekä pieniä että suuria – ja jotta oppisitte olemaan kiitollisempia niistä?

Kannusta oppilaita pohtimaan rukoillen, kuinka he voisivat toimia kirjoittamansa mukaan. Kysy oppiaiheen päätteeksi, haluaisivatko jotkut oppilaistasi lausua todistuksensa Vapahtajasta ja Häneltä saamastaan rakkaudesta sekä rakkaudesta, jota he tuntevat Häntä kohtaan.

Oppilaan lukutehtävät

Mark. 1:39–42; 2:1–12; 5:1–8, 19, 22–43; 8:1–9; Luuk. 7:11–15; 1. Nefi 11:31; Moosia 3:5–6; 3. Nefi 17:5–9.
Sydney S. Reynolds, ”Ihmeiden Jumala”, Liahona, heinäkuu 2001, s. 12–14.