Oppiaihe 15

Jeesus Kristus asetti sakramentin

Johdanto

Julistuksessa ”Elävä Kristus – apostolien todistus” sanotaan: ”Jeesus Kristus asetti sakramentin muistuttamaan suuresta sovitusuhristaan” (Liahona, huhtikuu 2000, s. 2). Nauttiessamme sakramentin me muistamme, että Vapahtaja vuosi verta jokaisesta huokosestaan ja kuoli meidän tähtemme. Nauttimalla sakramentin me myös uudistamme liittomme Herran kanssa.

Taustalukemista

Dallin H. Oaks, ”Sakramenttikokous ja sakramentti”, Liahona, marraskuu 2008, s. 17–20.
Jeffrey R. Holland, ”Tehkää tämä minun muistokseni”, Valkeus, tammikuu 1996, s. 67–69.

Opetusehdotuksia

Matt. 26:26–28; Luuk. 22:15

Jeesus Kristus saattoi voimaan uuden liiton

Laita näkyville oheinen kuva tai jokin toinen kuva viimeisestä ateriasta ja pyydä yhtä oppilasta selittämään, mistä tapahtumasta kuva kertoo:

Kysy oppilailta:

Miltä teistä tuntuisi, jos Vapahtaja itse valmistaisi ja siunaisi sakramentin ja jakaisi sen teille?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Luuk. 22:15. Kannusta luokan jäseniä pohtimaan oppiaiheen aikana, miksi Vapahtaja halusi viettää pääsiäisen apostoliensa kanssa.

Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen Matt. 26:26–28. Kehota luokan jäseniä seuraamaan mukana. Keskustelkaa seuraavasta kysymyksestä:

Jos Jeesus saattoi voimaan uuden liiton, niin minkä liiton se korvasi?

Kun keskustelette kysymyksestä, saatte apua seuraavasta tiedosta, joka antaa taustaa eli kertoo asiayhteyden: Kun Jehova muinoin solmi liittonsa Israelin lasten kanssa, Mooses opetti heille Jehovan sanoja ja kansa lupasi noudattaa niitä. Mooses uhrasi eläinuhrin, otti eläinten veren, vihmoi sillä kansaa ja sanoi: ”Tämä on sen liiton veri, jonka Herra nyt tekee teidän kanssanne.” (Ks. 2. Moos. 24:3–8.) Jeesus viittasi näihin Mooseksen sanoihin opettaessaan, että Hän saattaisi voimaan uuden liiton Jumalan lasten kanssa vuodattamalla verensä (aivan kuten eläinten veren vihmominen oli vertauskuvana siitä, että Israelin lapset solmivat vanhan liiton Jehovan kanssa). Kun Jeesus ojensi viinimaljan apostoleilleen, Hän osoitti, että vanha liitto oli täytetty ja uusi liitto oli alkanut (ks. Hepr. 9:12–15). Mooseksen laki (vanha liitto) oli monellakin tavalla suuri profetia Messiaasta. Jeesus Kristus oli tuon profetian täyttymys (ks. 2. Nefi 11:4; MK Jaak. 4:5; Alma 34:13–14), erityisesti siinä mielessä, että Hän toteutti sovitusuhrillaan tuon lain perimmäisen tarkoituksen.

Mihin veren uhraaminen sekä vanhassa että uudessa liitossa keskittää huomiomme? (Jeesuksen Kristuksen sovitukseen ja Hänen verensä vuodattamiseen meidän syntiemme anteeksiantamiseksi.)

Laita näkyville kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Dallin H. Oaksin seuraavat sanat ja pyydä yhtä oppilasta lukemaan ne ääneen:

”Sakramentti on toimitus, joka korvasi Mooseksen lain veri- ja polttouhrit, ja sen mukana seurasi Vapahtajan lupaus: ’Ja jokaisen, joka tulee minun luokseni särkynein sydämin ja murtunein mielin, minä kastan tulella ja Pyhällä Hengellä’ (3. Nefi 9:20)” (”Sakramenttikokous ja sakramentti”, Liahona, marraskuu 2008, s. 19).

Kuinka esittäisitte lyhyesti ne viimeistä ateriaa koskevat totuudet, joista olemme tähän asti keskustelleet? (Kun oppilaat vastaavat, tähdennä, että Jeesus Kristus täytti vanhan liiton ja saattoi voimaan uuden liiton sakramentin avulla.)

Luuk. 22:14–20; 3. Nefi 18:7, 11

Sakramentti auttaa meitä muistamaan Vapahtajan

Jaa oppilaat pareihin. Kehota kutakin paria lukemaan Luuk. 22:19–20 ja 3. Nefi 18:7, 11. Pyydä heitä panemaan merkille toinenkin syy (uuden liiton voimaan saattamisen lisäksi) sille, miksi Vapahtaja asetti sakramentin. Keskustelkaa seuraavista kysymyksistä:

Minkä syyn Vapahtaja antoi sakramentin asettamiselle? (Oppilaiden tulisi tunnistaa seuraava totuus: Kun nautimme sakramentin, meidän tulisi muistaa Vapahtaja.)
Miksi on tärkeää, että yritämme muistaa Vapahtajan nauttiessamme sakramentin?
Jos emme muista Vapahtajaa ja sitä, mitä Hän on tehnyt meidän hyväksemme, mitä merkitystä sakramentilla on?

Voit halutessasi jakaa jokaiselle oppilaalle oheisen monisteen, joka sisältää osia kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Jeffrey R. Hollandin puheesta. Kehota oppilaita lukemaan moniste itsekseen. Riittävän ajan kuluttua keskustelkaa seuraavista kysymyksistä:

Mitä neuvoja antaisitte henkilölle, jolla on vaikeuksia keskittyä Vapahtajaan ja Hänen uhriinsa sakramenttitoimituksen aikana? (Kun oppilaat vastaavat, voit halutessasi tähdentää, että kun pyrimme ajattelemaan Vapahtajan elämää ja palvelutyötä myös viikon varrella, meidän on helpompi keskittyä Häneen sunnuntaisin sakramenttitoimituksen aikana.)
Mitä siunauksia olette saaneet, kun olette sakramentin nauttiessanne pyrkineet muistamaan Vapahtajan ja Hänen sovituksensa?

1. Kor. 11:27–30; 3. Nefi 18:28–29; 20:8–9

Sakramentin nauttiminen kelvollisina uudistaa liittomme

Pyydä oppilaita lukemaan itsekseen kohdat 1. Kor. 11:27–30 ja 3. Nefi 18:28–29; 20:8–9 ja vertailemaan niitä. Pyydä heitä panemaan merkille sakramenttiin liittyvä varoitus. Kysy sen jälkeen:

Miksi sakramentin nauttiminen kelvottomana ei ole viisasta?

Voi olla hyödyllistä lukea seitsemänkymmenen koorumin jäsenen, vanhin John H. Grobergin seuraava lausunto, jossa hän selittää, mitä sakramentin nauttiminen kelvollisesti tarkoittaa.

”Jos me haluamme tulla paremmiksi (eli tehdä parannuksen) emmekä ole pappeuden rajoitusten alaisia, niin silloin me minun mielestäni olemme kelvollisia. Mutta ellei meillä ole halua tulla paremmiksi, ellei meillä ole mitään aikomusta seurata Hengen opastusta, silloin meidän on kysyttävä: Olemmeko me kelvollisia nauttimaan sakramentin, vai teemmekö me pilkkaa sen tarkoituksesta, joka on toimia kannustimena henkilökohtaiseen parannukseen ja kehittymiseen?” (”Sakramentin kauneus ja tärkeys”, Valkeus, heinäkuu 1989, s. 33.)

Mitä siunauksia luvataan niille, jotka nauttivat sakramentin kelvollisina? (Ks. 3. Nefi 20:8–9.) (Pidä huoli, että oppilaat ymmärtävät, että jos nautimme sakramentin rukoillen ja parannuksenteon hengessä, me voimme saada syntien anteeksiannon samalla tavoin kuin mennessämme kasteelle.)

Laita näkyville kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Dallin H. Oaksin seuraavat sanat ja pyydä yhtä oppilasta lukemaan ne ääneen:

”Ellei olisi järjestetty tapaa puhdistua myös kasteemme jälkeen, jokainen meistä olisi kadotettu, mitä tulee hengellisiin asioihin. Meillä ei voisi olla Pyhän Hengen toveruutta, ja viimeisellä tuomiolla meidät täytyisi väistämättä ’karkottaa pois iäksi’ (1. Nefi 10:21). Kuinka kiitollisia olemmekaan siitä, että Herra on järjestänyt menetelmän, jonka avulla jokainen Hänen kirkkonsa kastettu jäsen voi säännöllisesti puhdistua synnin tahroista. Sakramentti on olennainen osa tuota menetelmää.” (Ks. ”Aaronin pappeus ja sakramentti”, Valkeus, tammikuu 1999, s. 44.)

Mistä syystä sakramentti on vanhin Oaksin mukaan niin tärkeä evankeliumin toimitus?

Lue vielä nämä vanhin Oaksin sanat:

”Meitä on käsketty tekemään parannus synneistämme ja tulemaan Herran luokse särkynein sydämin ja murtunein mielin nauttimaan sakramentti sen liiton lupausten mukaisesti. Kun me uudistamme kasteenliittomme lupaukset tällä tavoin, Herra uudistaa kasteemme puhdistavan vaikutuksen. Tällä tavoin meidät tehdään puhtaiksi, ja Hänen Henkensä voi olla aina kanssamme. Tämän tärkeys näkyy selvästi Herran käskyssä, että meidän tulee nauttia sakramentti joka viikko (ks. OL 59:8–9).” (Ks. ”Aaronin pappeus ja sakramentti”, Valkeus, tammikuu 1999, s. 44.)

Voisit ehkä selittää, että kun nautimme sakramentin kelvollisina, ”uudistamme kaikki Herran kanssa tekemämme liitot” (Delbert L. Stapley, julkaisussa Conference Report, lokakuu 1965, s. 14, kursivointi lisätty; ks. myös L. Tom Perry, ”Sakramentin nauttiminen”, Liahona, toukokuu 2006, s. 41).

Kehota oppilaita lukemaan uudelleen Luuk. 22:15. Kysy sen jälkeen:

Jos joku kysyisi teiltä, miksi arvelette Jeesuksen halunneen niin kovasti viettää pääsiäisen apostoliensa kanssa, mitä vastaisitte? Mistä lausuisitte todistuksenne?

Todista, että kun muistamme Jeesuksen Kristuksen ja Hänen sovitusuhrinsa ja kun nautimme sakramentin kelvollisesti, uudistamme liittomme Jumalan kanssa. Kannusta oppilaita pohtimaan, kuinka he voivat henkilökohtaisesti tarjota ”särkyneen sydämen ja murtuneen mielen” nauttiessaan sakramentin. Anna heille haasteeksi tehdä sakramenttitoimituksesta säännöllinen hengellinen kokemus.

Oppilaan lukutehtävät

Matt. 26:26–28; Luuk. 22:17–20; 1. Kor. 11:27–30; 3. Nefi 18:1–11, 28–29; 20:8–9; OL 20:75–79.
Dallin H. Oaks, ”Sakramenttikokous ja sakramentti”, Liahona, marraskuu 2008, s. 17–20.

Otteita Jeffrey R. Hollandin artikkelista ”Tehkää tämä minun muistokseni”

”Jos päätehtävänämme on muistaminen, niin mitä me mahdamme muistaa, kun nuo yksinkertaiset ja kallisarvoiset vertauskuvat annetaan meille?

Me voisimme muistaa Vapahtajan kuolevaisuutta edeltävää elämää ja kaikkea sitä, mitä tiedämme Hänen tehneen suurena Jehovana, taivaan, maan ja kaiken niissä olevan Luojana. Me voisimme muistaa, että jo taivaan suuressa neuvostossa Hän rakasti meitä ja oli ihmeellisen voimakas ja että jo siellä me voitimme Kristuksen voimalla, uskoen Karitsan vereen (ks. Ilm. 12:10–11).

Me voisimme muistaa sitä vaatimatonta suuruutta, joka liittyi Hänen syntymiseensä kuolevaisuuteen – –.

Me voisimme muistaa Kristuksen ihmeitä ja Hänen opetuksiaan, Hänen parantamisiaan ja Hänen antamaansa apua. Me voisimme muistaa, että Hän antoi sokeille näön ja teki kuurot kuuleviksi ja sai rammat, raajarikot ja kuivettuneet jalkeille. Ja niinä päivinä, kun meistä tuntuu, ettemme pääse eteenpäin tai kun ilonaiheemme ja tulevaisuuden haaveemme ovat häipyneet näkyvistämme, voimme jatkaa eteenpäin kestävinä Kristuksessa – –.

Me voisimme muistaa sitä, että vaikka Vapahtajalle oli annettu niin vakava tehtävä, Hän löysi elämästä iloa. Hän nautti ihmisten seurasta ja kehotti opetuslapsiaan pysymään rohkeina. Hän sanoi, että meidän tulisi olla riemuissamme evankeliumista aivan kuin jos olisimme löytäneet kynnykseltämme suurenmoisen aarteen, kallisarvoisen helmen. – –

Me voisimme muistaa sitä, että Kristus kutsui opetuslapsiaan ystävikseen – –.

Me voisimme – ja meidän pitäisi – muistaa niitä ihania siunauksia, joita on tullut osaksemme, ja muistaa, että ’kaikki, mikä on hyvää, tulee Kristuksesta’ (Moroni 7:24). – –

On päiviä, jolloin meillä on syytä muistaa Hänen osakseen saamaansa epäystävällistä kohtelua, Hänen kokemaansa hyljeksintää ja Hänen kärsimäänsä epäoikeudenmukaisuutta – suunnatonta epäoikeudenmukaisuutta. Kun me sitten joudumme kokemaan jotakin samankaltaista elämässä, me voimme muistaa, että Kristuskin oli kaikin tavoin ahtaalla mutta ei umpikujassa; neuvoton mutta ei toivoton; vainottu mutta ei hyljätty; maahan lyöty mutta ei tuhottu (ks. 2. Kor. 4:8–9).

Kun joudumme kohtaamaan näitä vaikeuksia, voimme muistaa, että Jeesuksen oli astuttava kaiken alapuolelle, ennen kuin Hän sai astua kaiken yläpuolelle, ja että Hän kärsi kaikenlaisia kipuja, vaivoja ja kiusauksia, jotta Hän täyttyisi laupeudella ja voisi auttaa kansaansa sen heikkouksissa (ks. OL 88:6; Alma 7:11–12).

Hän tukee ja vahvistaa niitä, jotka horjuvat ja kompastelevat. Ja tien päässä Hän pelastaa meidät, sillä sen takia Hän antoi henkensä. – –

Tämän kaiken voimme muistaa, kun polvistunut nuori pappi kehottaa meitä aina muistamaan Kristuksen.” (Ks. Valkeus, tammikuu 1996, s. 68–69.)