”Oppiaihe 10, luokan valmistautumisaineisto: Parannus ja anteeksianto”, Mormonin kirjan oppi ja opetukset, opettajan aineisto, 2021
”Oppiaihe 10, luokan valmistautumisaineisto”, Mormonin kirjan oppi ja opetukset, opettajan aineisto
Oppiaihe 10, luokan valmistautumisaineisto
Parannus ja anteeksianto
Parannus on osa Jeesuksen Kristuksen oppia. Se on Hänen lahjansa niille, jotka haluavat muuttua ja tulla puhtaiksi synnistä. Muistatko, miltä sinusta on tuntunut, kun olet vilpittömästi pyytänyt anteeksi ja tehnyt parannuksen jostakin, mitä olet tehnyt? Vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista opetti: ”Muistakaa, ettei parannuksenteko ole rangaistus. Se on toivon täyttämä polku loistavampaan tulevaisuuteen.” (”Henkilökohtaista vahvuutta Jeesuksen Kristuksen sovituksesta”, Liahona, marraskuu 2013, s. 84.) Kun opiskelet valmistautuessasi oppitunnille, pohdi, kuinka Vapahtajan parannuksen ja anteeksiannon lahjan avulla voit oppia, kasvaa ja tulla enemmän Hänen kaltaisekseen.
Osa 1
Kuinka voin tehdä todellisen parannuksen ja saada Herralta anteeksiannon synneistäni?
Alma nuorempi ei uskonut isänsä, Alma vanhemman, opetuksia. Kuningas Moosian poikien kanssa Alma nuorempi yritti aktiivisesti hävittää Vapahtajan kirkon. Kun he olivat tekemässä tätä jumalatonta työtä, Herran enkeli ilmestyi heille ja käski Almaa lopettamaan sen, mitä hän oli tekemässä, tai hänet ”hylättäisiin” (ks. Moosia 27:16). Tämä kokemus häkellytti Almaa niin, ettei hän pystynyt puhumaan eikä liikkumaan. Moosian pojat kantoivat Alma nuoremman tämän isän luo ja selittivät, mitä oli tapahtunut. (Ks. Moosia 27:8–20.)
Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on sanonut seuraavaa Vapahtajan keskeisestä roolista parannuksenteossamme:
Kristus on kaiken parannuksen taustalla vaikuttava voima. – – Almaa olivat koskettaneet hänen isänsä opetukset, mutta on erityisen tärkeää, että profetia, jonka hän muisti, koski ”erään Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, [tulemista] sovittamaan maailman synnit” (Alma 36:17). Se on se nimi ja se on se sanoma, joka jokaisen ihmisen on kuultava. Rukoilimmepa muutoin mitä tahansa, olivatpa muut tarpeemme mitä tahansa, kaikki riippuu jollakin tavoin tuosta pyynnöstä: ”Oi Jeesus, sinä Jumalan Poika, armahda minua.” Hän on valmis armahtamaan. Hän antoi oman henkensä tehdäkseen sen mahdolliseksi. (However Long and Hard the Road, 1985, s. 85)
Osa 2
Miten särkyneen sydämen ja murtuneen mielen uhraaminen Herralle on osana vilpitöntä parannusta?
Nefiläiset elivät Mooseksen lain mukaan siihen asti, kunnes Jeesus Kristus ilmestyi heille henkilökohtaisesti. Osana Mooseksen lakia Vapahtaja käski kansaansa uhraamaan eläinuhreja vertauskuvana sovitusuhrista, jonka Hän antaisi.
Vanhin Bruce D. Porter seitsemänkymmenen koorumista selitti lausuman ”särkynyt sydän ja murtunut mieli” (3. Nefi 9:20) merkitystä:
Kun me teemme syntiä ja kaipaamme anteeksiantoa, särkynyt sydän ja murtunut mieli merkitsevät sitä, että koemme ”Jumalan mielen mukaista murhetta”, joka ”saa aikaan parannuksen” (2. Kor. 7:10). Tämä tapahtuu, kun meidän halumme tulla puhtaaksi synnistä on niin voimakas, että sydäntämme pakahduttaa suru ja haluamme kiihkeästi tuntea olevamme sovussa taivaallisen Isämme kanssa. Ne, joilla on särkynyt sydän ja murtunut mieli, ovat halukkaita tekemään kaiken ja mitä tahansa, mitä Jumala heiltä pyytääkin, ilman vastarintaa tai mielipahaa. Me lakkaamme tekemästä asioita omalla tavallamme ja opimme sen sijaan tekemään ne Jumalan tavalla. Sellaisessa nöyryyden tilassa sovitus voi astua voimaan ja todellista parannusta voi tapahtua. (”Särkynyt sydän ja murtunut mieli”, Liahona, marraskuu 2007, s. 32)
Osa 3
Miksi Vapahtaja on niin halukas antamaan minulle anteeksi syntini?
Kuningas Moosian hallituskaudella monet nousevasta sukupolvesta (ks. Moosia 26:1) houkuttelivat kirkon jäseniä tekemään vakavia syntejä. Epävarmana siitä, kuinka käsitellä tätä tilannetta, Alma vanhempi kääntyi Herran puoleen saadakseen johdatusta.
Vanhin Dale G. Renlund kahdentoista apostolin koorumista on opettanut:
Jeesus Kristus voi antaa anteeksi, koska Hän on maksanut meidän syntiemme hinnan [ks. Jes. 53:5].
Lunastajamme valitsee anteeksiantamisen vertaansa vailla olevan myötätuntonsa, armonsa ja rakkautensa vuoksi.
Vapahtajamme haluaa antaa anteeksi, koska se on yksi Hänen jumalallisista ominaisuuksistaan.
Ja hyvän paimenen tavoin – joka Hän onkin – Hän riemuitsee, kun me päätämme tehdä parannuksen [ks. Luuk. 15:4–7; OL 18:10–13]. (”Parannus – iloinen valinta”, Liahona, marraskuu 2016, s. 123, kursivointi lisätty)
Myös vanhin Neil L. Andersen kahdentoista apostolin koorumista on vahvistanut:
Ihmettelen suuresti sitä, kuinka Vapahtajan armon ja rakkauden käsivarret ympäröivät parannuksentekijän, huolimatta siitä, kuinka itsekäs hylätty synti on ollut. Todistan, että Vapahtaja kykenee ja on innokas antamaan meidän syntimme anteeksi. (”Tehkää parannus, jotta minä voin parantaa teidät”, Liahona, marraskuu 2009, s. 41)