Presidenttien opetuksia
Profeetta Joseph Smithin jumalallinen kutsumus


Luku 10

Profeetta Joseph Smithin jumalallinen kutsumus

Minulla on vakaa todistus siitä, että Isä ja Poika ilmestyivät profeetta Joseph Smithille ja ilmoittivat hänen kauttaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin, joka on todellakin ”Jumalan voima ja – – tuo pelastuksen” [Room. 1:16].1

Johdanto

Presidentti David O. McKay on sanonut: ”Minun on ollut lapsesta saakka hyvin helppo uskoa profeetta Joseph Smithin näkyjen todellisuuteen.”2 Hän sanoi, että hänen todistuksensa profeetta Josephista vahvistui, kun hän kuuli isänsä kokemuksesta lähetyssaarnaajana Skotlannissa:

”Ryhtyessään saarnaamaan kotimaassaan ja todistaessaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautuksesta [isäni] huomasi, että ihmiset käänsivät hänelle selkänsä. He olivat sydämessään katkeria kaikkea [kirkkoon liittyvää] kohtaan, ja Joseph Smithin nimi näytti herättävän heidän sydämessään vihamielisyyttä. Eräänä päivänä hän tuli siihen tulokseen, että paras tapa opettaa näitä ihmisiä olisi saarnata vain yksinkertaisia periaatteita, Herran Jeesuksen Kristuksen sovitusta ja evankeliumin ensimmäisiä periaatteita, eikä todistaa palautuksesta. Noin kuukauden kuluttua hänet valtasi synkkä, alakuloinen tunne, eikä hän päässyt työnsä henkeen. Hän ei tiennyt, mistä oikein oli kysymys, mutta hänen mielensä sulkeutui, hänen henkensä masentui, hän oli lannistunut ja vastahakoinen, ja tuo ahdistava tunne jatkui, kunnes se painoi häntä niin raskaasti, että hän kääntyi Herran puoleen ja sanoi: ’Ellen saa tätä tunnetta poistumaan, minun on lähdettävä kotiin. En voi jatkaa, jos työni estyy näin.’

Masennus jatkui, kunnes hän jonkin aikaa myöhemmin, eräänä aamuna ennen päivän valkenemista, unettoman yön jälkeen, päätti vetäytyä luolaan lähelle merta, missä hän tiesi olevansa täysin erossa maailmasta, ja vuodattaa siellä sielunsa Jumalalle ja kysyä, miksi tämä tunne painoi häntä, mitä hän oli tehnyt ja mitä hän voisi tehdä karistaakseen sen pois ja jatkaakseen työtään. Hän lähti pimeässä luolaa kohti. Hän halusi niin malttamattomasti päästä sinne, että hän lähti juoksemaan. Hänen jättäessään kaupungin taakseen poliisi, joka halusi tietää, mistä oli kysymys, huusi hänen peräänsä. Hän antoi jonkin ympäripyöreän mutta tyydyttävän vastauksen ja sai jatkaa matkaa. Jokin tuntui hoputtavan häntä, hänen oli saatava huojennusta. Hän saapui luolaan tai suojaisaan rotkoon ja sanoi: ’Oi Isä, mitä voin tehdä, jotta tämä tunne poistuisi? Minun on saatava se lähtemään pois, tai en voi jatkaa tässä työssä.’ Hän kuuli äänen, yhtä selvän kuin ääni, jolla minä nyt puhun, sanovan: ’Todista, että Joseph Smith on Jumalan profeetta.’ Muistaen silloin mitä hän oli noin kuusi viikkoa sitten hiljaa mielessään päättänyt ja joutuen täysin tämän ajatuksen valtaan hän oivalsi, että hän oli siellä suorittamassa erityistä tehtävää eikä ollut suonut tuolle erityistehtävälle sen ansaitsemaa huomiota. Silloin hän huusi sydämessään: ’Herra, tämä riittää’ ja lähti luolasta.”

Presidentti McKay muisteli: ”Poikana ollessani kuulin tuon todistuksen ihmiseltä, jota – kuten tiedätte – arvostin ja kunnioitin enemmän kuin ketään muuta miestä maailmassa, ja tuo varmuus juurtui nuoreen sieluuni.”3

David O. McKayn opetuksia

Joseph Smithin ensimmäinen näky toi ilmi suurenmoisia totuuksia Isä Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta.

[Yhdeksännentoista] vuosisadan jälkipuoliskon ihmeelliset löydöt ja keksinnöt olivat niin kauaskantoisia ja merkittäviä, että ne suorastaan hukuttavat meidät alleen. – – Mutta mikään niistä ei ole täyttänyt ihmisen suurinta tarvetta eikä hartainta halua. Yksikään ei ole vielä paljastanut sitä, minkä ihminen on kautta aikojen halunnut tietää. Tuo tarve – tuo alituinen kaipuu ihmissydämessä – on tarve tuntea Jumala ja ihmisen suhde Häneen. – – Vain yksi tapahtuma yhdeksännellätoista vuosisadalla väittää antavansa ihmissielulle tämän vastauksen. Jos ihminen tuosta tapahtumasta löytää totuuden, jota ihmissuku on aina etsinyt, silloin se totisesti ansaitsee erityisen ylistyksen yhdeksännentoista vuosisadan suurimpana tapahtumana!

Tuo tapahtuma oli kahden taivaallisen Olennon ilmestyminen poikaprofeetta Joseph Smithille, mistä kävi ilmi, millaisia Jumala, iankaikkinen Isä, ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus todella ovat.4

Noin 1 800 vuotta sen jälkeen, kun Jeesus oli kuollut ristillä, profeetta Joseph Smith julisti, että ylösnoussut Herra oli ilmestynyt hänelle. [Hän sanoi]: ”Näin kahden Persoonan, joiden hohdetta ja kirkkautta on mahdoton kuvata, seisovan yläpuolellani ilmassa. Toinen heistä puhui minulle kutsuen minua nimeltä ja sanoi osoittaen toista: Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!” [JS–H 17.]5

Hänen julistuksensa oli yksinkertainen mutta ehdoton, ja hän yllättyi, kun ihmiset epäilivät sen todenperäisyyttä. Omasta mielestään hän esitti vain yksinkertaisen tosiasian; kristilliselle maailmalle se osoittautui salamaniskuksi, joka iski sen uskonnolliseen rakennelmaan ja heikensi sen huipusta perustukseen saakka.

Hänen ensimmäisessä sanomassaan oli kaksi tärkeää osaa: ensiksi, että Jumala on persoonallinen Olento, joka ilmoittaa tahtonsa ihmiselle, ja toiseksi, ettei millään kristinuskon tunnustuksella ollut todellista pelastussuunnitelmaa.6

Isän ja Pojan ilmestyminen Joseph Smithille on tämän kirkon perusta. Siinä on sen voiman ja elävyyden salaisuus. Se on totta ja todistan siitä. Tuo yksi ilmoitus vastaa kaikkiin tieteen kysymyksiin Jumalasta ja Hänen jumalallisesta persoonallisuudestaan. Ettekö huomaa, mitä se merkitsee? On saatu vastaus siihen, mitä Jumala on. Hänen suhteensa Hänen lapsiinsa on selvä. Hänen kiinnostuksensa ihmiskuntaa kohtaan ihmiselle annetun valtuuden kautta on ilmeinen. Työn tulevaisuus on taattu. Tuo ensimmäinen kirkkauden näky selventää tätä ja muita suuria totuuksia.7

Maailma ei vieläkään ymmärrä sen merkitystä, mutta Isän ja Pojan ilmestyminen Joseph Smithille ja sitä seurannut pappeuden palauttaminen ja Jeesuksen Kristuksen kirkon perustaminen täyteydessään tullaan vielä tunnustamaan, paitsi 1800-luvun suurimmaksi tapahtumaksi, myös yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista tapahtumista, joka on tuonut ihmiselle lisää tietoa hänen suhteestaan jumaluuteen ja hänen asemastaan maailmankaikkeudessa, merkinnyt keinoa oikeiden suhteitten luomiseksi niin yksilöiden kuin kokonaisten kansakuntienkin välille ja osoittautunut ilmoitukseksi, joka on näyttänyt ihmiselle tien onneen ja rauhaan sekä maan päällä että tulevassa iankaikkisuudessa.8

Herra palautti evankeliumin totuuksia profeetta Joseph Smithin kautta.

Haluan puhua siitä, ettei Joseph Smith ollut vain suuri mies vaan Herran innoitettu palvelija. – – Joseph Smithin suuruus perustuu jumalalliseen innoitukseen. – –

Kukaan ei voi tutkia kriittisesti ja älyllisesti Jeesuksen Kristuksen palautettua evankeliumia saamatta voimakasta vaikutelmaa, että sen opetukset ovat sopusoinnussa niiden kanssa, jotka Herra ja Vapahtaja itse antoi ollessaan maan päällä opetuslastensa keskuudessa. Tutkikaa esimerkiksi profeetan ilmoitusta Luojasta – Jumalasta älyllisenä Olentona, joka on, kuten Jeesus opetti, taivaallinen Isämme [ks. Matt. 6:9]. – –

Joseph Smithin oppi, että Jeesus Kristus on Isän Ainosyntyinen, maailman Vapahtaja, on täsmälleen yhtäläinen Jeesuksen itsensä ja Hänen apostoliensa opetusten kanssa.

Samoin on hänen oppinsa persoonallisuuden säilymisestä kuoleman jälkeen. – –

Sama sopusointu havaitaan opetuksissa muistakin evankeliumin periaatteista kuten uskosta, parannuksesta, kasteesta, kätten päällepanosta Pyhän Hengen lahjan saamiseksi, pappeuteen asettamisesta, hänen opetuksensa tiedosta, kestävyydestä, jumalanpelosta, keskinäisestä kiintymyksestä, rakkaudesta jne. [Ks. 2. Piet. 1:5–7; OL 4:6.] – –

– – Lapsikasteen puolestapuhujat opettivat pienistä lapsista: ”Lapset, jotka tulevat tähän maailmaan, eivät ole vain täysin vailla tietoa, vanhurskautta ja pyhyyttä, vaan heillä on luontainen taipumus pahaan ja vain pahaan.”

– – Rohkeasti ja pelottomasti ja puhuen kuin sellainen, joka on vakuuttunut siitä, että on oikeassa, profeetta Joseph sanoi: ”Pienet lapset ovat pyhiä, ja heidät on pyhitetty Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta” [ks. OL 74:7].9

Jumalallinen innoitus käy ilmi – – [Joseph Smithin] suurenmoisessa ilmoituksessa liittojen ja seremonioiden iankaikkisesta luonteesta ja jokaisen ihmisen mahdollisuudesta pelastukseen. Kirkko ei sulje pois ketään vaan ottaa vastaan jokaisen sielun, joka hyväksyy sen periaatteet. – – Koko ihmiskunta pelastuu kuuliaisuudesta evankeliumin laeille ja toimituksille. Jopa ne, jotka ovat kuolleet ilman lakia, tuomitaan ilman lakia. Tätä tarkoitusta varten toimitus kuolleiden pelastamiseksi ilmoitettiin.

Avioliiton iankaikkisuutta koskeva ilmoitus on suurenmoinen. Se antaa varmuuden sydämille, jotka on sidottu rakkauden kultaisin sitein ja sinetöity pyhän pappeuden valtuudella niin, että niiden liitto on iankaikkinen.

Muutkin liitot pysyvät jatkuvasti voimassa iankaikkisessa kehityksessään aina ja iankaikkisesti.

Joseph Smith ei olisi voinut saavuttaa kaikkea tätä omasta viisaudestaan, älystään eikä vaikutuksestaan. Hän ei olisi voinut tehdä sitä.10

Herra on ilmoittanut tänä aikana pelastussuunnitelman, joka ei ole sen enempää eikä vähempää kuin tie hengelliseen maailmaan kasvattamalla ihmiselle sellaisen luonteen, että hän on kelvollinen pääsemään Hänen valtakuntaansa. Suunnitelma on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi sellaisena kuin se palautettiin profeetta Joseph Smithille, ja se on ihanteellinen ja kaikenkattava.11

Jeesuksen Kristuksen palautettu kirkko on todiste profeetta Josephin saamasta jumalallisesta innoituksesta.

Noin vuonna 1820 uskonnollinen kiihtymys sai Joseph Smithin etsimään oikeaa kirkkoa, sopivaa jumalanpalvelusmuotoa, oikeaa elämäntapaa. Halu tietää sai nuorukaisen etsimään Herraa hartaassa rukouksessa. Yksi seuraus vastauksesta hänen rukoukseensa oli kirkon perustaminen Peter Whitmerin kotona – – 6. huhtikuuta 1830. Tuosta organisaatiosta voidaan löytää ymmärrys ihmisen pelastuksen koko suunnitelmasta.

Haluaisin nyt tarkastella tuota organisaatiota yhtenä todisteena hänen saamastaan innoituksesta. – – [Se] on selviytynyt taloudellisista paniikeista, yhteiskunnallisista mullistuksista ja uskonnollisesta sekasorrosta, ja nykyisin se pystyy vastaamaan ihmiskunnan suurimpiinkin tarpeisiin. – –

– – ”Jeesuksen Kristuksen kirkko järjestettiin Uudessa testamentissa kuvatun kirkon järjestyksen mukaan”, Joseph Smith sanoi [ks. History of the Church, osa 1, s. 79]. Tämän organisaation aikaansaannokset käytännön toiminnassa ja hyväntekeväisyydessä osoittavat sen jumalallisen aitouden.12

Monia vuosia sitten Joseph Smith, pelkkä neljän- ja viidentoista ikävuoden välimailla oleva poika, julisti, että hän sai vastauksena rukoukseen ilmoituksen Jumalalta. – – Tuloksena tästä julistuksesta oli hänen välitön sulkemisensa uskonnollisen maailman ulkopuolelle. Hyvin lyhyessä ajassa hän havaitsi olevansa yksin.

Yksin – tuntematta aikansa oppineisuutta ja filosofiaa!

Yksin – tietämättömänä tieteistä ja taiteista!

Yksin – vailla yhtäkään filosofia opettamassa tai pappia ohjaamassa häntä! Yksinkertaisuudessaan ja ystävällisyydessään hän oli kiiruhtanut heidän luokseen loistokkaine sanomineen; pilkaten ja ivaten he olivat kääntyneet pois hänestä sanoen, että se oli kaikki Perkeleestä, ettei näinä päivinä ollut enää näkyjä eikä ilmoituksia, että kaikki sellainen lakkasi apostolien kuoltua ja ettei niitä enää koskaan olisi [ks. JS–H 21].

Näin hän joutui lähtemään yksin uskonnollisen ajattelun valtamerelle hylättyään jokaisen tunnetun aluksen, jolla purjehtia, ja vaikkei hän ollut koskaan rakentanut sellaista itse tai edes nähnyt sellaista rakennettavan. Jos hän olisi ollut huijari, se alus, jonka hän olisi osannut rakentaa, olisi varmastikin ollut karkeatekoinen.

Toisaalta jos se, mitä hän rakensi, olisi ylivoimaisesti parempi kuin ne, joita oppineet professorit ja filosofit olivat antaneet maailmalle edellisten vuosisatojen aikana, ihmisten olisi pakko ainakin kysyä yllättyneenä, mistä tämä mies oli viisautensa saanut!

Vaikuttaisi siis siltä, että vaikka Joseph näytti olevan yksin, hän oli yksin vain samoin kuin Mooses oli Siinailla, kuin Jeesus oli Öljymäellä. Niin kuin eivät Mestarin niin eivät profeetankaan ohjeet tulleet ihmistekoisia kanavia pitkin vaan suoraan Jumalalta, kaiken älyn lähteestä. Hän sanoo: ”Olen särmikäs kivi. Vasaran ja taltan ääni ei ollut koskaan kaikunut minussa ennen kuin Herra otti minut käteensä. Haluan yksinomaan taivaan oppia ja viisautta.” [History of the Church, osa 5, s. 423.] – –

Jos voidaan näyttää toteen, että hän sai ilmoitusta Jumalalta, ei jää epäilystäkään siitä, että hänellä oli valtuus järjestää Jeesuksen Kristuksen kirkko maan päälle ja hoitaa valtuudella sen periaatteita ja toimituksia. Näin aivan tämän myöhempien aikojen työn alkaessa laskettiin järkähtämätön Kristuksen kirkon kulmakivi tällä taloudenhoitokaudella, [nimittäin] annettiin valtuus toimia Jeesuksen Kristuksen nimessä Hänen kirkkoaan koskevissa asioissa.13

Kun mietimme [Joseph Smithin] huomattavia saavutuksia neljäntoista lyhyen vuoden aikana kirkon perustamisesta hänen marttyyrikuolemaansa, kun tarkastelemme täydellistä sopusointua palautetun evankeliumin ja Jeesuksen ja Hänen apostoliensa perustaman alkukirkon välillä, kun huomaamme hänen syvällisen näkemyksensä periaatteista ja toimituksista ja kun näemme Kristuksen innoituksella perustetun kirkon, jonka nimeä se kantaa, vertaansa vailla olevan suunnitelman ja tehokkuuden – esitämme vastauksena kysymykseen, mistä tämän miehen viisaus on peräisin, tämän sävähdyttävän säkeistön:

Kunnia miehelle, ken tuntea sai Herran!

Voideltu profeetta hän on Jeesuksen.

Kansat ja kuninkaat viel kiittää hänt kerran

Työstänsä viimeisen armotalouden.

[MAP-lauluja, 15.]14

Profeetta Joseph eli ja kuoli puolustaen totuuksia, jotka hänelle oli ilmoitettu.

Suurmiehillä on kyky nähdä selkeästi asioiden ytimeen. He tunnistavat totuuden. He ajattelevat itsenäisesti. He toimivat jalosti. He saavat voimakkaat ihmiset seuraamaan itseään. Mitättömät ihmiset ivaavat heitä, pilkkaavat heitä, vainoavat heitä, mutta kriitikot unohdetaan heidän kuoltuaan, ja suurmiehet elävät ikuisesti.

Jotkut Joseph Smithin aikalaisista ivasivat häntä, toiset ihailivat häntä. Hänen seuraajansa kunnioittivat häntä syvästi. – –

Yksikään ennakkoluuloton arvioija ei voi tutkia tämän uskonnollisen johtajan elämää niin, etteikö häneen tekisi vaikutusta se seikka, että tällä miehellä oli runsaassa määrin todellisen suuruuden ominaisuuksia, jonka lähde on löydettävissä halusta tuntea Jumalan tahto, ja kun se sitten on saatu selville, päättäväisyydestä seurata sitä.15

Kautta kaikkien aikojen totuuden ovat ensin tajunneet muutamat sankarilliset johtajat, jotka sitä puolustaessaan ovat usein uhranneet henkensä. Ihmiskunnan edistys on näiden pelottomien ihmisten johtajien selkeän ymmärryksen ja rohkeuden ansiota. Jossakin vaiheessa he ovat joutuneet tekemään valinnan, kieltääkö, muokatako vaiko puolustaa totuutta – valita joko helppo elämä ja ihmisten suosio tai hyljeksintä, rangaistus ja jopa kuolema. Sellaisen valinnan joutuivat tekemään Pietari ja Johannes seisoessaan vankeina ylipappi Hannaksen edessä. Heiltä vaadittiin todellista rohkeutta todistaa Kristuksesta niiden samojen miesten edessä, jotka olivat tuominneet Hänet kuolemaan. [Ks. Ap. t. 4.]

Paavalilta, kahlevangilta kuningas Agrippan ja hänen kuninkaallisen seurueensa edessä, vaadittiin rohkeutta todistaa, että Kristus kärsi ja että Hän oli ensimmäinen, joka nousi kuolleista ja julisti valon sanomaa tuolle kansalle ja pakanoille [ks. Ap. t. 26].

Joseph Smithiltä vaadittiin rohkeutta todistaa epäuskoiselle ja katkeralle maailmalle totuutta, että Jumala ja Hänen rakas Poikansa ilmestyivät hänelle näyssä.16

Kaikki ihmiset, jotka ovat muuttaneet maailmaa, ovat olleet ihmisiä, jotka ovat toimineet omantuntonsa mukaan – sellaiset miehet kuin Pietari, Jaakob ja Paavali ja heidän muinaiset apostoliveljensä ja myös muut. Kun Palmyran uskonnolliset johtajat New Yorkissa kääntyivät nuorta Joseph Smithiä vastaan sen vuoksi, mitä hän oli nähnyt ja kuullut pyhässä lehdossa, hän sanoi rinnassaan todistus Herrasta Jeesuksesta: ”Olin nähnyt näyn; tiesin sen, ja minä tiesin, että Jumala tiesi sen, enkä voinut sitä kieltää enkä uskaltanutkaan sitä tehdä [JS–H 25].”

Joseph Smith oli uskollinen todistukselleen loppuun asti.17

[Joseph Smithin] saaman jumalallisen opastuksen tuloksena oli varmuus siitä, että se, mitä hän opetti, oli vanhurskasta, ja pelottomuus julistaa sitä. Opettaessaan oppia Joseph Smith opetti sitä arvovaltaisesti. Ei ollut hänen tehtävänsä kysellä, oliko se sopusoinnussa ihmisten ajatusten kanssa vai ei, oliko se sopusoinnussa puhdasoppisten kirkkojen opetusten kanssa vai oliko se täysin päinvastainen. Sen mitä hän sai, hän antoi maailmalle riippumatta sen sopivuudesta tai sopimattomuudesta, sen sopusointuisuudesta tai riitasointuisuudesta kirkkojen uskonkäsitysten tai ihmiskunnassa vallitsevien mittapuiden kanssa, ja tänä päivänä kun me katsomme yli sadan vuoden näkymiä, meillä on hyvä mahdollisuus arvioida hänen opetustensa hyvyyttä ja päätellä, mistä lähteestä hän sai opastusta. – –

Hän ei saanut vain johdatusta ja opetusta jumalalliselta Johtajalta vaan sen saatuaan hän puolusti sitä voittamattomalla päättäväisyydellä.18

Huolimatta sättimisistä, pilkasta, hyökkäyksistä, pidätyksistä, vangitsemisista ja vainoista, jotka johtivat marttyyrikuolemaan, Joseph Smith kuten Pietari ja Paavali ennen häntä pyrki aina parhaan kykynsä mukaan seuraamaan valoa, jonka avulla hän oli päässyt ”osalliseksi jumalallisesta luonnosta” [ks. 2. Piet. 1:4].19

Tämän maan paras veri vuodatettiin viattomana. [Profeetta Joseph] tiesi olevansa viaton. Hän tiesi oikeutensa. Samoin tiesivät hänen veljensä Hyrum, John Taylor ja Willard Richards, jotka olivat paikalla hänen kanssaan. Mutta valheiden, katalien ja tuomittavien valheiden vuoksi profeetta Joseph ja hänen veljensä Hyrum surmattiin.

– – Mikä oli profeetan asenne kaiken tämän keskellä? Se oli rauhallinen, Kristuksen kaltainen. Hän sanoi lähtiessään sinä iltana Carthageen:

”Minä menen kuin karitsa teurastettavaksi, mutta minä olen tyyni kuin kesäaamu; omallatunnollani ei ole rikkomuksia Jumalaa eikä keitään ihmisiä kohtaan. Jos he riistävät henkeni, minä kuolen viattomana miehenä, ja minusta sanotaan vielä: Hänet murhattiin kylmäverisesti.” [Ks. OL 135:4.]20

Profeetan, hänen veljensä Hyrumin, patriarkan, ja satojentuhansien muiden elämä, jotka hyväksyivät sen, että [ensimmäinen näky] on totta, todistaa, että pelastussuunnitelma sellaisena kuin Jeesuksen Kristuksen väitetään sen ilmoittaneen, johtaa aivan varmasti kohti Kristuksen kaltaisuutta. Niin todellinen oli profeetan ja hänen veljensä Hyrumin saama ilmoitus, että he sinetöivät epäröimättä todistuksensa verellään.21

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

  • Presidentti McKay kertoi kokemuksesta, joka hänen isällään oli lähetystyössä tarpeesta todistaa Joseph Smithistä (ks. s. 99–100). Miksi hänen isänsä saama vastaus on merkityksellinen meille tänä aikana?

  • Miksi oli tarpeen, että Herra kutsui profeetan myöhempinä aikoina? (Ks. s. 100–102.) Miksi todistus profeetta Joseph Smithistä kuuluu olennaisena osana todistukseen evankeliumista? Millä tavoin Isän ja Pojan ilmestyminen nuorelle Joseph Smithille on ”tämän kirkon perusta”?

  • Mitä totuuksia ensimmäinen näky teki selväksi? (Ks. s. 100–102.) Millä tavoin tietosi ensimmäisestä näystä on vaikuttanut todistukseesi taivaallisesta Isästä ja Jeesuksesta Kristuksesta?

  • Mitä muita oppeja Herra ilmoitti profeetta Joseph Smithin kautta? (Ks. s. 102–103.) Kuinka sinua on siunattu, kun olet tutkinut näitä oppeja ja soveltanut niitä käytäntöön?

  • Millä tavoin kirkko ja sen opetukset ovat todistus siitä, että Joseph Smith oli Jumalan profeetta? (Ks. s. 103–106.)

  • Mitä Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia profeetta Joseph Smith ilmensi? (Ks. s. 106–109.) Miten sinä voit seurata hänen esimerkkiään?

  • Mitä velvollisuuksia meillä on sen jälkeen, kun olemme saaneet todistuksen Joseph Smithistä ja evankeliumin palautuksesta?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Aam. 3:7; 2. Nefi 3:6–15; OL 135; JS–H 1–75.

Viitteet

  1. Cherished Experiences from the Writings of President David O. McKay, toim. Clare Middlemiss, uudistettu laitos, 1976, s. 16.

  2. Gospel Ideals, 1953, s. 524; ks. ”David O. McKay 1875–1970”, Lasten Valkeus, elokuu 1982, s. 4.

  3. Cherished Experiences, s. 11–12; ks. James E. Faust, ”Joseph Smith ja Mormonin Kirja”, Valkeus, helmikuu 1996, s. 6–7.

  4. Gospel Ideals, s. 79–80, kappalejakoa muutettu; ks. myös Evankeliumin ihanteita, 1961, s. 62.

  5. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1966, s. 58.

  6. Gospel Ideals, 80; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 63.

  7. Gospel Ideals, s. 85; ks. myös Kirkon presidentit, oppilaan aineisto, Uskonto 345, 1980, s. 265.

  8. Treasures of Life, toim. Clare Middlemiss, 1962, s. 227; ks. myös Kirkon historia aikojen täyttyessä, opettajan kirja, Uskonto 341–343, 2004, oppiaihe 3.

  9. ”The Prophet Joseph Smith–On Doctrine and Organization”, Improvement Era, tammikuu 1945, s. 14–15, kappalejakoa muutettu; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 64.

  10. ”Joseph Smith–Prophet, Seer, and Revelator”, Improvement Era, tammikuu 1942, s. 55.

  11. Treasures of Life, s. 420.

  12. Improvement Era, marraskuu 1942, s. 13, 54; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 62.

  13. Gospel Ideals, s. 80–82, kappalejakoa muutettu; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 63–64.

  14. Improvement Era, lokakuu 1945, s. 47.

  15. Pathways to Happiness, toim. Llewelyn R. McKay, 1957, s. 284–285.

  16. Treasures of Life, s. 376–377.

  17. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1969, s. 151.

  18. Gospel Ideals, s. 81–82; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 63–64.

  19. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1951, s. 95.

  20. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1931, s. 12–13.

  21. Treasures of Life, s. 226–227.