Luku 24

”Näin loistakoon teidänkin valonne”

Asukoon Herran Henki sydämessänne ja kodissanne, jotta ne, jotka kokevat rehellisyytenne, nuhteettomuutenne, rehtiytenne ja Herraamme Jeesukseen Kristukseen kohdistuvan uskonne säteilyn, johdatettaisiin ylistämään Isäämme taivaassa.¹

Johdanto

Presidentti David O. McKay sai seuraavan kirjeen Harold L. Gregorylta, joka palveli Itä-Saksan lähetyskentän johtajana 1950-luvun alkupuolella:

”Rakas presidentti McKay

Sinua kiinnostanee kuulla kokemuksesta, joka minulla oli tällä viikolla. Viikolla minua tapaamaan tuli kaksi noin nelikymmenvuotiasta, kehnosti pukeutunutta miestä. He kertoivat minulle menettäneensä uskonsa [omaan lahkoonsa], mutta eivät kuitenkaan voineet kääntyä minkään muun tuntemansa lahkon tai uskonnollisen järjestön puoleen. Herra Braun (kuten toinen oli nimeltään) oli taivutellut ystäväänsä herra Fascheria lähtemään luokseni. Hän oli kertonut herra Fascherille tietävänsä kirkostamme ja että me auttaisimme heitä. Fascher oli vastustellut sinnikkäästi kaksi päivää mutta lähtenyt viimein mukaan.

Herra Braun aloitti sanomalla, että kun hän oli eräänä päivänä seissyt kadunkulmassa, hän oli nähnyt satojen ihmisten kulkevan ohitseen. Hän oli kysynyt yhdeltä, minne tämä oli menossa, ja tämä oli sanonut: ’Katsomaan profeettaa.’ Herra Braun oli lähtenyt mukaan. Kyseessä oli seurakuntakeskuksen vihkiminen Berlin-Charlottenburgissa, ja profeetta oli veli McKay.

Herra Braun sanoi (suurin piirtein näin): ’En ole koskaan tuntenut sellaista rakkauden ja hyväntahtoisuuden henkeä kuin tunsin niiden ihmisten keskuudessa sinä päivänä. Ja sitten profeetta, kookas noin 80-vuotias mies, jolla oli paksu tukka – kokonaan valkoinen – nousi ja puhui koko joukolle. En ole koskaan nähnyt niin nuoria kasvoja senikäisellä miehellä. Kun hän puhui, lävitseni kulki jotakin. Kun hän jälkeenpäin oli nousemassa autoonsa, huomasin hänen kättelevän jäseniä, ja vaikka en ollut yksi heistä, työnnyin eteenpäin ja puristin minäkin hänen kättään. Kehoni lävitse kulki jälleen jotakin lämmintä ja ihanaa, ja ihailin jälleen hänen nuoria, raikkaita piirteitään. Maailmallisten huolten ja äärimmäisen suurten taloudellisten vaikeuksien keskellä muisto on hieman hämärtynyt, mutta tiesin, että minun oli tultava takaisin ja saatava selville enemmän.’

Herra Fascher kertoi minulle, ettei Braun osannut puhua muuta kuin hämmästyksen ja ihastuksen sanoja näkemästään miehestä. Nuo kaksi istuivat toimistossani ja kuuntelivat kiinnostuneina palautuksen sanomaa, jonka heille välitin, aivan kuin takertuen jokaiseen sanaan. He olivat pennittömiä ja surkeita mutta myös nöyriä ja tyytymättömiä ihmisten kirkkoihin. Lainasin heille Mormonin kirjan, ja he lupasivat tulla kirkkoon sunnuntaina. Uskon, että nämä kaksi miestä (molemmat Venäjällä olleita sotavankeja) ovat valmiita ottamaan vastaan evankeliumin.

Herra siunatkoon sinua, veli McKay. Sinä ja kaikki kirkkomme johdossa olevat veljemme olette loistavia esimerkkejä kaikesta, mikä on vanhurskasta ja hyvää.”²

Monet ihmiset näkivät David O. McKayssa samaa kuin nämä kaksi miestä – esimerkin todellisesta Kristuksen opetuslapsesta. Seuraavaa tarinaa kerrotaan lehtikuvaajasta, joka näki presidentti McKayn ensimmäisen kerran:

”Järjestelyihin oli ryhdytty kuvien ottamiseksi, mutta vakituinen valokuvaaja ei päässyt tulemaan, ja niin United Press lähetti paikalle rikoskuvaajansa – miehen, joka oli tottunut kovimmanlaatuiseen työhön New Yorkissa. Hän meni lentokentälle, oli siellä kaksi tuntia ja palasi myöhemmin pimiöstä mukanaan valtava pino valokuvia. Hänen oli ollut määrä ottaa vain kaksi kuvaa. Hänen esimiehensä alkoi heti nuhdella häntä: ’Miksi ihmeessä olet tuhlannut aikaa ja valokuvaustarvikkeita?’

Valokuvaaja vastasi hyvin säyseästi, että hän maksaisi ilomielin ylimääräisestä materiaalista ja että ylimääräisen ajan saisi jopa vähentää hänen palkastaan. – – Muutamaa tuntia myöhemmin apulaisjohtaja kutsui hänet toimistoonsa saadakseen tietää, mitä oli tapahtunut. Rikoskuvaaja vastasi: ’Kun olin pieni poika, äitini luki minulle Vanhaa testamenttia, ja koko ikäni olen miettinyt, millaiselta Jumalan profeetta mahtaa todella näyttää. Tänään näin sellaisen.’”³

David O. McKayn opetuksia

Vaikutamme toisiin sillä, mitä sanomme, mitä teemme ja mitä olemme.

Jokainen henkilö, joka elää tässä maailmassa, vaikuttaa ympäristöönsä hyvällä tai huonolla tavalla, ei pelkästään puheillaan ja teoillaan vaan koko olemuksellaan. Jokainen ihminen, jokainen henkilö säteilee sitä, mitä hän on. Jokainen henkilö ottaa vastaan säteilyä. Vapahtaja oli siitä tietoinen. Aina kun Hän tuli jonkun henkilön läheisyyteen, Hän tunsi tämän säteilyn – olipa kysymyksessä samarialainen nainen menneisyyksineen, kivitettävä nainen tai häntä kivittämään tulleet miehet, kuninkaan palvelija, Nikodemos tai yksi spitaalisista. Hän oli tietoinen yksilön säteilystä. Ja tiettyyn määrään asti olet sinäkin ja minä. Se, mitä me olemme ja mitä me säteilemme, vaikuttaa ympärillämme oleviin ihmisiin.

– – Yksilöinä meidän pitää ajatella yleviä ajatuksia. Me emme saa elätellä pahoja ajatuksia emmekä alhaisia pyrkimyksiä. Jos elättelemme, me säteilemme niitä. Jos me ajattelemme yleviä ajatuksia, jos me kannustamme ja vaalimme yleviä pyrkimyksiä, me säteilemme niitä kohdatessamme ihmisiä, etenkin seurustellessamme heidän kanssaan.⁴

Sanojemme ja tekojemme vaikutus tässä maailmassa on valtava. Jokaisena elämänne hetkenä muutatte jossakin määrin koko maailman ihmisten elämää. – – Kyse ei siis ole ympäristöstä, ei asemasta, vaan se, mikä vaikuttaa [muihin] maailmassa, on persoonallisuus. Olittepa mitä tahansa, ihmiset tuntevat ja tunnistavat sen. Te säteilette, ette voi salata sitä. Voitte yrittää olla jotakin muuta, mutta se ei vaikuta ihmisiin.⁵

On – – tärkeää, että me etsimme sekä elämästä että kirjoista parhaimpien ja jaloimpien miesten ja naisten toveruutta. [Thomas] Carlyle, suuri englantilainen kirjailija, sanoo: ”Suuret ihmiset ovat joka tilanteessa hyödyllistä seuraa. Me emme voi katsoa suurta ihmistä, vaikka kuinka epätäydellisesti, saamatta jotain hänen kauttaan. Hän on elävä ’valonlähde’, jonka lähellä on hyvä ja miellyttävä olla.”

Jos tutkitte näiden maailman suurten ”valonlähteiden” elämää, opitte ainakin yhden asian, joka on tehnyt heidän nimestään pysyvän. Se on tämä: Jokainen on antanut jotakin elämästään tehdäkseen maailman paremmaksi. He eivät ole kuluttaneet kaikkea aikaansa etsimällä vain mielihyvää ja helppoa elämää ja ”hauskanpitoa” yksin itselleen vaan ovat löytäneet suurimman ilonsa tekemällä toiset onnellisiksi ja heidän olonsa mukavammaksi. Kaikki sellaiset hyvät teot elävät ikuisesti, vaikka maailma ei koskaan niistä kuulisikaan.⁶

Yhtään hyvää tekoa, yhtään ystävällistä sanaa ei voi sanoa niin, etteikö sen vaikutus tuntuisi kaikkien hyväksi. Joskus hyvä vaikutus voi olla äärimmäisen pieni, mutta samoin kuin lammen vesi, kun siihen heitetään kivi, alkaa aaltoilla keskeltä ja aalto jatkaa suurenemistaan, kunnes se koskettaa rantaa kaikkialta, samoin tekonne, vaikka monet niistä ovat äänettömiä, huomaamattomia, sanattomia, kuuluttamattomia, jatkavat säteilyään koskettaen monien sydäntä.⁷

Jumala siunatkoon teitä, rakkaat työtoverini, te johtavat auktoriteetit, vaarnojen johtokunnat, piispakunnat, jokainen virkailija ja opettaja koko maassa, jokainen jäsen. Asukoon Herran Henki sydämessänne ja kodissanne, jotta ne, jotka kokevat rehellisyytenne, vilpittömyytenne, rehtiytenne ja Herraamme Jeesukseen Kristukseen kohdistuvan uskonne säteilyn, johdatettaisiin ylistämään Isäämme taivaassa.⁸

Myöhempien aikojen pyhien kodit voivat olla esimerkkejä sopusoinnusta ja rakkaudesta.

Kotimme säteilevät sitä mitä me olemme, ja tuo säteily tulee siitä, mitä sanomme ja kuinka toimimme kotona. – – Teidän on myötävaikutettava ihanteellisen kodin luomiseen luonteellanne, hillitsemällä intohimonne ja mielenne ja varomalla sanojanne, koska sellaiset seikat tekevät kodistanne sen, mitä se on, ja mitä se säteilee naapurustoon. – –

Eräs isä kävi poikansa uudessa kodissa. Poika näytti hänelle ylpeänä uutta makuuhuonettaan ja uusia laitteita keittiössä. Kun he olivat kiertäneet koko talon, isä sanoi: ”Niin, kaunista on, mutta en näe kodissasi mitään merkkejä Jumalasta.” Ja poika sanoi: ”Palasin takaisin ja kun katselin huoneita, huomasin, ettei mikään viitannut Lunastajamme ja Vapahtajamme läsnäoloon.”

Tarkoitan sitä, että meillä pappeudenhaltijoina ja kirkon naisina [on] suurempi velvollisuus kuin koskaan aiemmin tehdä kodeistamme sellaisia, että ne säteilevät naapureillemme sopusointua, rakkautta, yhteiskunnallista velvollisuudentuntoa, uskollisuutta. Antakaamme naapuriemme nähdä ja kuulla se. Myöhempien aikojen pyhän kodissa ei saa koskaan kirota eikä tuomita, ei ilmaista suuttumusta, mustasukkaisuutta eikä vihaa. Hillitkää se! Älkää ilmaisko sitä! – –

Vapahtaja antoi meille esimerkin. Hän oli aina rauhallinen, aina hallittu ja säteili jotakin sellaista, mitä ihmiset saattoivat tuntea ohikulkiessaan. – – Jumala auttakoon meitä säteilemään voimaa, itsekuria, rakkautta, laupeutta, jonka toinen nimi on rakkaus, hienotunteisuutta ja hyväntahtoisuutta kaikkia ihmisiä kohtaan.⁹

Jumala siunatkoon teitä, rakkaat työtoverini, siunatkoon teitä kodeissanne. Antakaa uskonne näkyä teoissanne kotona. Miehet, olkaa uskollisia vaimollenne, ei vain teoissa vaan ajatuksissa. Vaimot, olkaa uskollisia miehellenne. Lapset, olkaa uskollisia vanhemmillenne. Älkää [olettako], että he ovat vanhanaikaisia uskossaan ja että te tiedätte enemmän kuin he. Tytöt, seuratkaa herttaista äitiänne ja hänen opetuksiaan. Pojat, olkaa uskollisia isällenne. Hän haluaa teille onnea ja menestystä, jotka saa vain elämällä evankeliumin periaatteiden mukaan. Nähdessään sellaisen kodin vieraat ihmiset sanovat: ”Jos tuo on mormonismin seurausta, niin minusta se on hyvää.” Te osoitatte uskollanne ja teoillanne jokapäiväisessä elämässä, keitä todella olette.¹⁰

Antakaa vilpittömien tutkijoiden, jotka uskovat enemmän näkemäänsä kuin kuulemaansa, saada tutkimalla selville, että ”mormonit” osoittavat esimerkillään kotona, omistautumisellaan ja Jumalaa palvelemalla uskovansa ja tietävänsä, että Jumala on heidän Isänsä.¹¹

Jos me elämme uskontomme mukaan, hyvä esimerkkimme on kirkon ankkuri ja valona maailmalle.

Auttakoon Jumala meitä etenemään – – täynnä Herran Henkeä, niin että jokainen mies ja nainen, jolla on mahdollisuus tehdä työtä kirkossa – ja se tarkoittaa kaikkia – voi päättää elää hyveellistä ja puhdasta elämää, joka vaikuttaa maailmaan ja saa osakseen sen ihailun. Lyhyesti sanottuna toimikaamme rehellisesti kaikkien ihmisten edessä. Jos on mahdollista, sikäli kuin meistä riippuu, niin eläkäämme rauhassa kaikkien ihmisten kanssa – ei voittamalla paha pahalla eikä antamalla pahan voittaa, vaan voittamalla paha hyvällä. Silloin kirkko on valona maailmalle. Se on sen kohtalo.¹²

Loistakoon siis valonne ihmisille niin, että he teidän hyvät tekonne nähdessään ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa [ks. Matt. 5:16; 3. Nefi 12:16]. Myöhempien aikojen pyhät eivät luultavasti voi tehokkaammin todistaa totuudesta ihmisten edessä kuin ylläpitämällä ja vaalimalla ulkopuolisten ystäviemme luottamusta Jeesuksen Kristuksen kirkon uskolliseen jäseneen.

Sen saavuttaaksemme meidän on oltava rehellisiä kaikessa. Jos olemme rakennusurakoitsijoita ja lupaamme käyttää rakennuksessa tiettyjä materiaaleja, niin käyttäkäämme niitä. Jos suostumme sopimuksen ehtoihin kiinnittää rakennukseen 50 metriä [lämpökaapelia], niin kiinnittäkäämme sitä 50 metriä. Nehän ovat vain yksityiskohtia, mutta ne ovat yksityiskohtia, joiden mukaan kanssanne tekemisissä olevat arvioivat tekojanne. Jos viemme myytäväksi tietynlaatuisia perunoita ja kerromme laadun olevan sitä, niin huolehtikaamme siitä, että tutkimus osoittaa sanamme paikkansa pitäviksi. Kuulin ikäväkseni tukkukauppiaan sanovan, että hän on maatilalta tuotuja säkkejä avatessaan löytänyt niistä vierasta ainetta kuten kiviä ja multaa säkin painon lisäämiseksi. En kysynyt häneltä noiden miesten uskontoa, en kysynyt nimeä, mutta sellainen on häpeällistä, eikä yksikään Kristuksen kirkon tosi jäsen voi alentua sellaiseen petollisuuteen. Antakaa valonne loistaa ihmisille. Tässä maailmassa tänä aikana tarvitaan viiriä, kansaa, jonka maailma voi nähdä erottuvan selkeänä esimerkkinä rehellisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta.¹³

Jos me vain voimme elää Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mittapuiden mukaan, kirkon tulevaisuus on turvattu. Miehet ja naiset näkevät todellakin valon, joka ei ole kätkössä vakan alla vaan on ylhäällä kukkulalla, ja se vetää heitä puoleensa ja heitä johdatetaan etsimään totuutta enemmänkin toimintamme ja tekojemme avulla ja säteilemämme hyveellisyyden ja nuhteettomuuden avulla kuin sillä mitä me sanomme.¹⁴

Olkaamme maailmalle esimerkkinä sopusoinnusta ja rauhasta. Osoittakaamme, että olimmepa Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Uudessa-Seelannissa tai Australiassa, me olemme kaikki yhtä Kristuksessa. Meillä on näkyvissä vain yksi tavoite: julistaa maailmalle, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on palautettu täyteydessään ja että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on ainoa ihmiselle annettu suunnitelma, jonka avulla saadaan lopulta aikaan rauha kaupunkeihin, rauha kansakuntiin.¹⁵

Tulkoon jokaiseen sydämeen ja kaikkiin koteihimme todellinen Kristuksen, Lunastajamme, Henki, jonka olemassaolon, jonka innoittavan opastuksen tiedän olevan todellista.

Evankeliumi on ankkurimme. Me tiedämme, mitä se merkitsee. Jos me elämme sen mukaan, tunnemme sen ja todistamme siitä maailmalle elämäntavallamme, me vaikutamme sen kasvuun ja tunnetuksi tekemiseen. Puhukaa hyvää siitä, pappeudesta, johtavista auktoriteeteista. Säteilkööt elämässämme evankeliumin mittapuut.¹⁶

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Miksi on tärkeää muistaa, että ”sanojemme ja tekojemme vaikutus tässä maailmassa on valtava”? (Ks. s. 245–246.) Miten olet nähnyt pienten vanhurskauden tekojen voivan vaikuttaa kauaskantoisesti?
Kuinka ajatuksemme ja tekomme vaikuttavat siihen, mitä säteilemme muille?
Mitä me voimme tehdä avioliitossamme ja perheessämme osoittaaksemme, että olemme Kristuksen opetuslapsia? (Ks. s. 247–248.)
Keiden esimerkki on vaikuttanut sinuun? Miksi he ovat vaikuttaneet niin voimakkaasti elämässäsi?
Millä tavoin esimerkillämme voi olla merkitystä kodeissamme, työpaikoillamme ja asuinpaikkakunnillamme? (Ks. s. 249–250.) Mitä voit tehdä tänään, jotta säteilisit Kristuksen valoa?
Miksi esimerkki on tärkeä osa lähetystyötä? Millaisia kokemuksia sinulla on ollut siitä, miten myöhempien aikojen pyhien hyvä esimerkki on innostanut muita tutkimaan kirkkoa?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Matt. 5:14–16; Alma 5:14; 17:11; 3. Nefi 12:14–16; 18:16, 24.