Luku 13

Temppeleiden pyhä merkitys

Rukoilen koko sielustani, että kaikki kirkon jäsenet ja heidän lapsensa ja lastensa lapset ymmärtäisivät Herran huoneessa esitetyt suuret totuudet.¹

Johdanto

Kun David O. McKaysta tuli kirkon presidentti vuonna 1951, kirkolla oli kahdeksan toimivaa temppeliä. Neljä niistä oli Utahissa ja muut Arizonassa, Havaijissa, Idahossa ja Kanadan Albertassa. Kesällä 1952 presidentti McKay kävi yhdeksässä Euroopan maassa. Matkan aikana hän valitsi temppelitontit Sveitsissä ja Englannissa aloittaen aikakauden, jolloin temppelin siunaukset ulotettaisiin Yhdysvaltain ja Kanadan ulkopuolelle.²

Jumalallinen innoitus ohjasi presidentti McKayta hänen valitessaan ja hankkiessaan temppelitontteja. Kun hän oli valinnut Lontoon temppelitontin Englannissa, insinöörit vastustelivat ja sanoivat, että maaperä oli liian soista. Tarkemman tutkimuksen jälkeen havaittiin, että peruskallio oli juuri oikeassa syvyydessä temppelin perustuksen tueksi. Kun presidentti McKay ja muut kirkon johtajat eivät pystyneet Sveitsissä hankkimaan ensimmäistä valitsemaansa tonttia, he rukoilivat Herralta apua. Pian he löysivät toisen tontin, joka oli suurempi mutta puolet halvempi. Samoihin aikoihin alettiin odottamatta rakentaa tietä, joka kulkisi osin ensin valitun tontin alueella, joten uuden tontin löytyminen oli sitäkin onnekkaampaa.³

Presidentti McKay vihki Bernin temppelin Sveitsissä vuonna 1955 ja Lontoon temppelin Englannissa vuonna 1958. Hän vihki myös Los Angelesin temppelin Kaliforniassa (1956), Hamiltonin temppelin Uudessa-Seelannissa (1958) ja Oaklandin temppelin Kaliforniassa (1964). Presidentti McKayn johtamiskaudella alkanut temppelien rakentaminen laajemmalle maailmaan oli siunauksena lukemattomien jäsenten, heidän esivanhempiensa ja jälkeläistensä elämässä. Ote hänen päiväkirjastaan kertoo hänen todistuksestaan temppelityön tärkeydestä. Päivänä, jolloin hän vihki Bernin temppelin Sveitsissä, hän kirjoitti. ”Haluan tuoda temppelin ihmisten luo.”⁴

David O. McKayn opetuksia

Temppeliendaumentti johtaa meidät Jumalan valtakuntaan.

On olemassa ”temppeliendaumentti”, ja se on – – toimitus, joka koskee ihmisen iankaikkista vaellusta ja rajattomia mahdollisuuksia sekä edistymistä, minkä kaiken oikeudenmukainen ja rakastava Isä on varannut lapsille, jotka Hän loi omaksi kuvakseen – koko ihmissuvulle. Siitä syystä temppeleitä rakennetaan.⁵

Jumala auttakoon meitä arvostamaan Jeesuksen Kristuksen palautettua evankeliumia, joka kattaa kaiken. Siihen sisältyy elämän filosofia, ja temppeleissämme esitetään endaumentti, jolle kuuliaisuus johtaa yksilön (ja tämä on minun todistukseni, sillä tiedän sen) eläimellisen tason itsekkäimmistä, kateellisimmista, vihamielisimmistä ja vastenmielisimmistä ominaisuuksista korkeimmalle hengelliselle tasolle ja Jumalan valtakuntaan.⁶

Temppeleissä voidaan sinetöidä aviopareja ja perheitä yhteen iankaikkisuudeksi.

Yksi toimittajien, lehtimiesten ja ihmisten yleensä esittämistä tärkeimmistä kysymyksistä on: ”Miten teidän temppelinne eroaa muista kirkkonne rakennuksista?” Kuten kaikki kirkon jäsenet tietävät, vastaus on, että temppeleitä rakennetaan pyhien toimitusten – ei salaisten vaan pyhien – suorittamiseksi. Temppeli ei ole julkinen jumalanpalveluspaikka. Se on pystytetty erityisiä tarkoituksia varten. Tosiaankin, kun temppeli on vihitty, vain kelvolliset kirkon jäsenet pääsevät sinne.

Yksi niistä piirteistä, joka erottaa palautetun Jeesuksen Kristuksen kirkon muista, on sen toimitusten ja seremonioiden iankaikkinen luonne. Esimerkiksi yleensä siviili- ja kirkollisissa seremonioissa avioparit vihitään vain ”ajaksi” tai ”kunnes kuolema teidät erottaa”. Mutta rakkaus on yhtä iankaikkinen kuin ihmisen henki, ja jos ihminen on olemassa kuoleman jälkeen, niin kuin hän on, niin on myös rakkaus.

Tämä kiinnostaa lähes jokaista älykästä kysyjää ja tutkijaa, etenkin kun hän ymmärtää sen totuuden, että rakkaus – ihmissielun jumalallisin ominaisuus – on yhtä iankaikkinen kuin itse henki. Siis silloin kun joku kuolee, rakkauden hyve säilyy, ja jos kysyjä uskoo sielun kuolemattomuuteen tai persoonallisuuden säilymiseen kuoleman jälkeen, hänen on myönnettävä, että myös rakkaus säilyy. – –

– – Vapahtajan käsky [on] rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme. Ja jos maalliset asiat ovat mallina taivaallisista, niin me tunnistamme henkimaailmassa rakkaamme ja tunnemme heidät sellaisina kuin olemme heitä täällä rakastaneet. Rakastan vaimoani enemmän kuin voin rakastaa muita ihmisiä. Rakastan lapsiani. Voin tuntea myötätuntoa, minulla voi olla halu auttaa koko ihmiskuntaa, mutta rakastan häntä, jonka vierellä olen istunut ja nähnyt rakkaan ihmisen sairastavan ja kenties kuolevan. Nuo kokemukset sitovat sydämet yhteen, ja on ihanaa vaalia ajatusta, ettei kuolema voi erottaa sydämiä, jotka on siten sidottu yhteen, sillä jokainen teistä aviomiehistä tuntee toisessa maailmassa vaimonsa ja rakastaa häntä siellä aivan kuten rakastatte häntä täällä ja nousee uuteen iankaikkiseen elämään ylösnousemuksessa. Miksi kuoleman pitäisi erottaa teidät, kun rakkaus säilyy kuoleman jälkeen?

Sen ei pitäisi eikä tarvitse, sillä ollessaan maan päällä Jeesus sanoi apostoleilleen: ”Minä olen antava [teille] taivasten valtakunnan avaimet. Minkä [te sidotte] maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä [te vapautatte] maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.” (Matt. 16:19.) Ja koska pyhä pappeus palautettiin maan päälle, kirkko väittää, että tämä voima annettiin jälleen valituille miehille ja että Herran huoneessa, jossa Herraa ja Vapahtajaa Jeesusta Kristusta edustamaan asianmukaisesti valtuutetut miehet toimittavat avioliittoon vihkimisen, miehen ja vaimon välinen ja vanhempien ja lasten välinen liitto saatetaan voimaan ajaksi ja koko iankaikkisuudeksi ja että siten vihittyjen perhe voi jatkaa olemassaoloaan iankaikkisuuksiin.⁷

Joseph [Smith], näkijä – – ilmoitti avioliiton iankaikkisuuden, merkityksessään niin kauniin, niin järkeenkäyvän, niin kauaskantoisen opin, että jos se omaksuttaisiin kokonaisuudessaan, monet tällä hetkellä yhteiskuntaa vaivaavat ongelmat häviäisivät.⁸

Temppelityö tarjoaa pelastuksen niille, jotka ovat kuolleet vailla evankeliumia.

Kiinalainen opiskelija, joka oli palaamassa kotimaahansa valmistuttuaan yhdestä johtavista korkeakouluistamme, keskusteli kristityn papin kanssa, joka myös oli matkalla Kiinaan. Kun pappi tähdensi voimakkaasti sitä totuutta, että ihminen voi pelastua vain hyväksymällä Kristuksen opetukset, [opiskelija] kysyi: ”Entä sitten esivanhempani, joilla ei ollut koskaan mahdollisuutta kuulla Jeesuksen nimeä?” Pappi vastasi: ”He ovat kadotettuja.” Opiskelija sanoi: ”En halua olla missään tekemisissä uskonnon kanssa, joka on niin epäoikeudenmukainen, että tuomitsee iankaikkiseen rangaistukseen miehiä ja naisia, jotka ovat yhtä jaloja kuin me, kenties jalompiakin, mutta joilla ei ollut koskaan mahdollisuutta kuulla Jeesuksen nimeä.”

Se, joka ymmärtää totuuden sellaisena kuin se ilmoitettiin profeetta Josephille tästä opista, olisi vastannut: ”He saavat mahdollisuuden kuulla evankeliumin ja noudattaa jokaista periaatetta ja toimitusta sijaisen välityksellä. Jokainen ihminen täällä tai tämän jälkeen tuomitaan ja palkitaan tekojensa mukaan.”⁹

Koska parannus ja kaste sekä vedellä että Hengellä ovat välttämättömiä pelastukselle, niin kuinka ne miljoonat, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia, joilla ei ole koskaan ollut mahdollisuutta tehdä parannusta tai ottaa kastetta, pääsevät Jumalan valtakuntaan? Rakkauden Jumala ei varmastikaan voi koskaan tyytyä siihen, että suurin osa Hänen lapsistaan jää Hänen valtakuntansa ulkopuolelle ja elää ikuisesti joko tietämättömyydessä, kurjuudessa tai helvetissä. Älykkäälle mielelle sellainen ajatus on vastenmielinen. Toisaalta, jos nuo miljoonat, jotka ovat kuolleet kuulematta evankeliumia, voivat päästä Jumalan valtakuntaan noudattamatta evankeliumin periaatteita ja toimituksia, niin Kristuksen sanat Nikodemokselle [ks. Joh. 3:2–5] eivät ilmaisisi yleistä ja iankaikkista totuutta, ja Pietarin sanat helluntaipäivänä [ks. Ap. t. 2:38] eivät koskisi koko ihmiskuntaa, vaikka hän sanoi selkeästi: ”Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä – keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme kutsuu” [ks. Ap. t. 2:39].

Jeesuksen Kristuksen evankeliumi opettaa, että koko ihmis- suku voi pelastua noudattamalla sen lakeja ja toimituksia [ks. UK 3]. Sana ”koko” ei ole rajoitettu tarkoittamaan vain harvoja ja valittuja, vaan se tarkoittaa rakastavan ja jumalallisen Isän jokaista lasta. Ja silti sadat miljoonat ovat kuolleet kuulematta koskaan, että on olemassa jotakin sellaista kuin evankeliumisuunnitelma.

Kaikilla kansakunnilla ja roduilla on täysi oikeus Jumalan armoon. Koska pelastussuunnitelmia on vain yksi, täytyy olla jokin keino, jonka avulla ”lukemattomat kuolleet” voivat kuulla sen ja saada oikeuden joko ottaa se vastaan tai hylätä se. Sellaiseen suunnitelmaan sisältyy kuolleiden pelastusta koskeva periaate. – –

Paavali viittasi käytäntöön toimittaa kasteita [kuolleiden puolesta] puhuessaan ylösnousemuksen puolesta. Hän sanoi: ”Ellei kuolleita lainkaan herätetä, miksi [jotkut] kastattavat itsensä näiden puolesta?” (1. Kor. 15:29). – – Melko moni kommentoija on yrittänyt mitätöidä [tämän kohdan] todellisen merkityksen, mutta sen asiayhteys osoittaa selvästi, että apostolien päivinä oli olemassa kuolleiden puolesta kastamisen käytäntö, eli elossa olevia ihmisiä kastettiin veteen upottamalla kuolleiden puolesta – ei ”pois synnistä kuolleiden” vaan ”toiselle puolelle siirtyneiden” puolesta.

Profeetta Elia ilmestyi Kirtlandin temppelissä 3. huhtikuuta 1836 Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle ja antoi heille ”pappeuden voimat”, jotka antavat eläville valtuuden tehdä työtä kuolleiden puolesta. Nämä ”avaimet” palautettiin Malakian profetian täyttymykseksi:

”Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian. Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin en tuomitse maata perikatoon, kun tulen.” (Mal. 3:23–24.) Isien ja lasten sydämet kääntyvät toistensa puoleen, kun henkimaailmassa olevat isät kuulevat evankeliumia saarnattavan ja ymmärtävät, että heidän on noudatettava siihen liittyviä toimituksia, ja tietävät, että heidän maan päällä olevat lapsensa suorittavat nuo toimitukset heidän puolestaan.

Kaikki sellainen ”työ kuolleiden puolesta” suoritetaan näihin tarkoituksiin pyhitetyissä ja erotetuissa temppeleissä, joissa pidetään asianmukaisia aikakirjoja ja joissa kaikkea pidetään pyhänä.

Koska myöhempien aikojen pyhillä on velvollisuus hoitaa tämä tärkeä osa evankeliumin palvelusta, heistä on tullut temppeleitä rakentavaa kansaa.¹⁰

Teillä voi olla mahdollisuus koota esivanhempienne nimiä, jotka saatuaan kasteen sijaisen kautta voivat tulla Jumalan valtakunnan jäseniksi toisessa maailmassa aivan kuten me olemme jäseniä täällä.

Tämän periaatteen ja käytännön palauttamisesta lähtien kirkon jäsenet ovat innokkaasti etsineet maailman asiakirjoista esivanhempiensa historiatietoja, jotta heidän esivanhempansa saisivat sijaistyönä Kristuksen evankeliumin siunaukset. Tähän työhän liittyen kirkko pitää yllä laajaa sukututkimusorganisaatiota.¹¹

Tässä kuolleiden pelastamista koskevassa periaatteessa käy ilmi evankeliumin pelastavan voiman kattavuus ja Vapahtajan opetusten soveltuvuus koko ihmiskuntaan. Todellakaan ”mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla” [Ap. t. 4:12]. Kaikki Korkeimman pappeudella suoritetut toimitukset ovat yhtä iankaikkisia kuin rakkaus, yhtä kattavia ja kestäviä kuin elämä, ja olemalla niille kuuliainen koko ihmiskunta, niin elävät kuin kuolleetkin, voi päästä Jumalan valtakuntaan ja asua siellä iankaikkisesti.¹²

Meidän on mentävä temppeliin kelvollisina ja oltava uskollisia siellä solmimillemme liitoille.

Temppeliin menevillä on sinne mennessään suosituslausunto siitä, että he ovat todellisia kristittyjä, että he ovat todellisia Kristuksen kirkon jäseniä, että he ovat rehellisiä lähimmäisilleen, että he elävät sopusoinnussa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ihanteiden kanssa.¹³

Ennen kuin [temppeli]avioliitto solmitaan, nuoren miehen ja nuoren naisen on ensin välttämätöntä saada piispalta suositus. – – Siellä pappeuden edessä ennen kuin nuoret ottavat päällensä avioliiton velvoitteet, he saavat opetusta sen velvollisuuden pyhyydestä, joka heitä odottaa, ja sen lisäksi he päättävät, ovatko he valmiita astumaan pyhyydessä ja puhtaudessa Jumalan alttarin ääreen ja sinetöimään siellä valansa ja rakkautensa.¹⁴

Temppelivihkiminen on yksi kauneimmista asioista koko maailmassa. Rakkaus, ihmissielun jumalallisin ominaisuus, johtaa parin sinne. – – Yhdessä he seisovat Herran huoneessa todistamassa ja lupaamassa Hänen edessään, että he ovat uskollisia sinä päivänä solmimilleen liitoille kumpikin antaen itsensä toiselle eikä kenellekään muulle. Se on korkein avioliittoihanne, mitä ihmiselle on koskaan annettu. Jos nuo liitot pidetään niin pyhinä kuin pyhät liitot tulisi pitää, olisi vähemmän vaimoja ja vähemmän miehiä, joiden sydän on särkynyt. Liitto on pyhä asia. – – Pitäkää se sellaisena. Olkaa sille uskollisia.¹⁵

Ne jotka solmivat liittoja rakkaittensa kanssa ja ovat osallisina korkeimmassa ihmiselle koskaan annetussa avioliittoihanteessa, vaeltavat hengessä eivätkä antaudu lihan valtaan. Olkaa uskollisia liitoille, jotka solmitte Jumalan huoneessa.¹⁶

”Ei minun Henkeni ainaisesti kiistele ihmisen kanssa” (OL 1:33), sanoo Herra. ”Henkeni ei asu epäpyhässä tomumajassa.” Se joka yrittää elää kaksoiselämää, joka elää kaksoiselämää rikkoen liittonsa, on erästä kirjailijaa lainaten ”joko heittiö tai hullu”. Usein hän on molempia, koska hän käyttää itse tahdonvapauttaan tyydyttämällä intohimojaan, tuhlaamalla omaisuutensa elämällä irstaasti, rikkomalla liitot, jotka hän on tehnyt Herran huoneessa.¹⁷

Meillä on velvollisuus auttaa temppelin siunausten tuomisessa muiden ulottuville.

Temppelimme, jotka on rakennettu ihmissuvun pelastukseksi ja korotukseksi, vaikuttavat iankaikkisen pelastussuunnitelman toteuttamiseen. Samat iankaikkisen edistymisen lait koskevat kaikkia Isämme lapsia, elivätpä he kuolevaisessa tai hengellisessä olemassaolossa. Sellainen yleismaailmallinen vaatimus kuvastaa jumalallista oikeudenmukaisuutta. – –

Jeesuksen Kristuksen palautettu kirkko on taivaallisen Isämme antama suunnitelma, jonka mukaan jokainen ihminen, joka osaa ajatella itse, voi työskennellä Jumalan kanssa oman sielunsa onneksi ja pelastukseksi. Järki ja oikeudenmukaisuus edellyttäisivät iankaikkisten periaatteiden ja toimitusten yleismaailmallista soveltamista sekä niihin, jotka elävät kuolevaisuudessa, että niihin, jotka elävät henkimaailmassa.

Vain siten Jumalan työ ja kirkkaus voivat toteutua ihmisen kuolemattomuudessa ja iankaikkisessa elämässä.

Profeetta Joseph Smith sai iankaikkisen pelastussuunnitelman suoraan ilmoituksena Isältä ja Hänen Pojaltaan, ja jumalallinen valtuus toimia periaatteissa ja toimituksissa on miehillä, jotka ohjaavat nyt ilmoitetun kirkon kohtaloa.¹⁸

Yksi suurimmista velvollisuuksistamme on saattaa vieraissa maissa asuvien uskollisten kirkon jäsenten ulottuville sopivia Herran huoneita. Kymmenettuhannet heistä eivät kykene tulemaan sinne, missä temppeleitä on ja missä he saavat endaumentin siunaukset, jotta heidät voidaan sinetöidä vaimoonsa ja lapsiinsa ajaksi ja kaikeksi iankaikkisuudeksi. Meidän velvollisuutemme on viedä temppeli heidän luokseen.¹⁹

Oi kuinka suurenmoinen evankeliumi onkaan! Kuinka suuri vastuumme antaa maailman nähdä vilaukselta sen mahtavuus, sen kattavuus, sen jumalallisuus! Rukoilen koko sielustani, että temppelimme herättäisivät edelleen kiinnostusta ja halua tulla tuntemaan Jumalan tahto niiden tuhansien ja kymmenientuhansien jalojen ihmisten sydämessä, jotka tahtovat tuntea totuuden. Jumala auttakoon meitä kaikkia lisäämään kykyämme levittää tätä totuutta ja auttaa ihmiskuntaa tietämään siitä.²⁰

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Miksi on elintärkeää, että me saamme temppelin toimitukset ja solmimme niihin liittyvät liitot ja pidämme ne? (Ks. s. 136–138, 141.)
Kuinka temppeliendaumentti voi johtaa meidät iankaikkiseen elämään? (Ks. s. 136.) Miksi on tärkeää käydä temppelissä usein? Mitä siunauksia olet saanut osallistumalla temppelitoimituksiin ja solmimalla temppeliliittoja? Miksi mielestäsi on tärkeää ottaa nämä toimitukset ja liitot vastaan ennen kuin palvelee lähetystyössä tai perustaa iankaikkisen perheen?
Mitä vaaditaan, että avioliitto ja perhesuhteet jatkuvat iankaikkisuuksissa? (Ks. s. 136–138.) Kuinka oppi iankaikkisesta avioliitosta ja perheestä vaikuttaa suhteeseemme aviopuolisoomme ja lapsiimme? Kuinka suurempi kuuliaisuus tälle opille auttaisi hävittämään ”tällä hetkellä yhteiskuntaa vaivaavat ongelmat”?
Mitä velvollisuuksia meillä on kuolleiden pelastamiseksi? (Ks. s. 138–140.) Millä tavoin voit olla mukana työssä kuolleiden puolesta?
Kuinka temppelit ovat suuri osoitus Jumalan rakkaudesta kaikkia lapsiaan kohtaan? (Ks. s. 138–140.) Kuinka temppelityö heijastaa pelastussuunnitelman yleismaailmallista luonnetta? (Ks. s. 138–140.)
Mikä on temppelisuosituksen tarkoitus? (Ks. s. 141.) Miksi ihmisen on oltava kelvollinen astuakseen temppeliin? Millä tavoin meitä siunataan, jos pysymme uskollisina temppeliliitoillemme? Miksi on tärkeää pitää temppelisuositus voimassa, vaikka olosuhteemme eivät sallisikaan meidän käydä siellä usein tai lainkaan?
Miten voimme auttaa temppelin siunausten tuomisessa muiden ulottuville? (Ks. s. 142.)

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: 1. Kor. 15:29; OL 124:37–41; 128:1, 15–24; 131:1–4; 132:19; 138:28–37, 57–60.