Luku 15

Onnen kokeminen avioliitossa

Opin ja liittojen luvussa 49 olevat neljä sanaa kuvaavat täsmälleen, kuinka korkea näkemys tällä kirkolla on avioliitosta: ”Jumala on säätänyt avioliiton” (OL 49:15.)¹

Johdanto

David O. McKay ja Emma Ray Riggs solmivat avioliiton Suolajärven temppelissä 2. tammikuuta 1901, ensimmäisenä avioparina, joka sinetöitiin tuona vuonna tuossa temppelissä. Heidän 69 vuotta kestänyt liittonsa oli esimerkki miehen ja vaimon jatkuvasta omistautumisesta toisilleen. Niin ystävät kuin tuntemattomatkin panivat merkille heidän avioliittonsa lujuuden. Sisar McKay kertoi kerran seuraavan tapauksen:

”Menin mieheni kanssa erään kappelin vihkimistilaisuuteen Los Angelesiin. Pysähdyimme Wilshire Boulevardille pesettämään automme. Minä istuin penkillä ja presidentti seisoi auton vierellä. Yhtäkkiä kuulin kyynärpääni korkeudelta hiljaisen äänen sanovan: ’Tuo mies tuolla taitaa rakastaa sinua.’ Hämmästyin, käännyin ja näin noin 7-vuotiaan pojan, jolla oli tumma, kiharainen tukka ja suuret ruskeat silmät. ’Mitä sinä sanoitkaan?’

’Sanoin, että tuo mies tuolla taitaa rakastaa sinua.’

’Niin, kyllä hän rakastaa minua. Hän on minun mieheni. Mistä niin päättelit?’

’Siitä vain, kuinka hän hymyili sinulle. Tiedätkös, antaisin mitä tahansa maailmassa, jos isä hymyilisi sillä tavalla äidille.’”²

Ennen joutumistaan pyörätuoliin presidentti McKay nousi aina seisomaan vaimonsa astuessa huoneeseen, auttoi hänet istumaan ja aukaisi hänelle auton oven. Ja aina tullessaan tai lähtiessään hän antoi vaimolleen hellän suukon. Tuo käytäntö jatkui silloinkin, kun sekä presidentti että sisar McKay olivat pyörätuolissa. Kerran kun presidentti McKayta lähdettiin viemään pyörätuolissa kokoukseen, hän huudahti: ”Meidän täytyy mennä takaisin. En antanut Raylle suukkoa.” Hänet työnnettiin takaisin tätä hellää rituaalia varten, josta oli tullut osa heidän suhdettaan.³

Suuren tunnustuksen McKayn avioliitolle antoi nuoripari, joka oli valmistautumassa avioliittoon. Yksi presidentti McKayn pojista, David Lawrence McKay, muisteli tapausta seuraavasti:

”Isän ja äidin asuessa osoitteessa 1037 East South Temple [Salt Lake Cityssä] eräs nuoripari ajoi paikalle autolla, nousi autosta ja istuutui sitten etupihan nurmikolle. Siellä nuori mies kosi nuorta naista. Kun hän myöhemmin kertoi siitä eräälle perheenjäsenelle, hän sanoi syyksi sen, että hän halusi avioelämänsä olevan yhtä ihanteellista kuin presidentti ja sisar McKaylla.”⁴

David O. McKayn opetuksia

Iankaikkinen avioliitto tuo iloa ja vahvistaa rakkautta.

Kristuksen kirkon opetuksissa perheellä on tärkein merkitys yksilön ja yhteiskunnan kehityksessä. ”Onnellisia ja monin verroin onnellisia ovat ne, jotka nauttivat jatkuvasta sovusta ja joiden rakkaus, jota mitkään valitukset eivät häiritse, ei hälvene viimeiseenkään päivään mennessä.” Se ei hälvene, kun kelvollinen pari sinetöidään pyhän pappeuden valtuudella kaikeksi iankaikkisuudeksi. Vihkiseremonia tällä tavoin sinetöitynä tuo suurempaa onnea ja iloa kuin mikään muu kokemus maailmassa. ”Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako” [Mark. 10:9].⁵

Avioliiton iankaikkisuus on suurenmoinen ilmoitus. Se antaa varmuuden sydämille, jotka on sidottu yhteen rakkauden kultaisin sitein ja sinetöity pyhän pappeuden valtuudella niin, että niiden liitto on iankaikkinen.⁶

Sananen avioliiton iankaikkisuudesta. – – Tarkastelkaamme sen periaatetta. Miettisittekö mielessänne, mikä on mielestänne ihmissielun jumalallisin ominaisuus? – – Rakkaus on ihmissielun jumalallisin ominaisuus, ja jos hyväksytte ihmissielun kuolemattomuuden eli uskotte, että persoonallisuus säilyy kuoleman jälkeen, niin silloin teidän on uskottava, että myös rakkaus elää. Eikö se olekin järkevää? Ja kysyn teiltä tämän: Ketä me rakastamme, kun tunnistamme nuo persoonallisuudet seuraavassa maailmassa?

On totta, että meitä kehotetaan rakastamaan jokaista. Niin, meidän tulee rakastaa jokaista nytkin, mutta te ja minä tiedämme, että me rakastamme niitä, jotka me tunnemme parhaiten. – – Kun tapaamme nuo persoonallisuudet iankaikkisessa valtakunnassa, me tunnistamme heidät ja tunnemme heidät näiden tämän elämän kokemusten ansiosta. Ja tuo rakastavien sydänten liitto säilyy myös kuoleman jälkeen. Siksi meidät vihitään – sinetöidään – ajaksi ja iankaikkisuudeksi. Se ei ole pelkkä kirkon opinkappale – se on totuus, joka on olennainen koko ihmiskunnan elämän ja onnen kannalta. On viisautta valita Herran huone paikaksi, jossa [vakuutatte] rakkauttanne ja pyhitätte lupauksenne.⁷

Niiden korkeiden avioliiton ihanteiden mukaan, jotka ilmoitettiin profeetta Joseph Smithille, kirkon jäsenillä pitäisi olla ainoastaan yksi päämäärä: heidän pitäisi aina muistaa, että ”Jumala on säätänyt” [ks. OL 49:15] avioliiton, joka on yhteiskunnan kulmakivi, pysyvien kotien luomiseksi, joissa lapsia voidaan kasvattaa oikein ja joissa heille voidaan opettaa evankeliumin periaatteita.⁸

Korvatkaamme nykyinen taipumus ajatella alhaisesti avioliitosta sillä korkealla näkemyksellä, jonka Jumala sille antaa. Seisoin eilen temppelin alttarin äärellä, kuten olen monet kerrat seisonut, ja näin kahden sydämen – kahden sielun – sulautuvan yhteen, aivan kuin kaksi kastepisaraa ruusun varrella, kun aurinko nousee aamulla, sulautuu toinen toiseensa muuttuen yhdeksi. Tuo nuoren sulhasen mielessä oleva korkea näkemys avioliitosta sekä morsiamen käsitys avioliiton pyhyydestä ovat mielestäni maailman ylevimpiä asioita. Heillä oli korkea näkemys avioliitosta, ei alhaista näkemystä, jonka mukaan se on välikappale halujen tyydyttämiseen. Pitäkäämme avioliittoa pyhänä velvollisuutena ja liittona, mahdollisesti iankaikkisena liittona.⁹

Avioliiton siteen tulee olla yhtä iankaikkinen kuin rakkaus, ihmissielun jumalallisin ominaisuus. Silloin tuon siteen tule ehdottomasti jatkua niin kauan kuin rakkaus on hengen ominaisuus.¹⁰

Meidän tulee suojautua vaaroilta, jotka uhkaavat avioliittoa.

Aikojen merkit osoittavat selvästi, että avioliiton pyhyys on vaarallisesti uhattuna. On paikkoja, joissa avioliittoon vihkiminen voidaan toimittaa minä päivän tai yön hetkenä tahansa ilman mitään aiempia järjestelyjä. Vihkilupa annetaan ja seremonia toimitetaan parin odottaessa. Monet avioparit, jotka ovat joutuneet tällaisen houkutuksen ansaan, ovat kokeneet avioliittonsa päättyvän pettymykseen ja suruun. Joissakin tapauksissa nämä paikat eivät ole mitään muuta kuin mahdollisuuksia laillistettuun moraalittomuuteen. Voi miten kauas ne jäävätkään todellisesta ihanteesta! Siinä määrin kuin se on vallassamme, meidän on varoitettava nuoria pareja salaa ja kiireellä solmituista avioliitoista.

On myös erittäin tärkeää toimia painetun kirjallisuuden salakavalaa vaikutusta vastaan sen puhuessa ”avioliiton vararikosta”, puolustaessa koeavioliittoja ja asettaessa avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet samanarvoisiksi avioliiton ulkopuolisten ystävyyssuhteiden kanssa.¹¹

Avioliitto on pyhä suhde, joka solmitaan hyvin tunnustettuja tarkoituksia varten – etenkin perheen kasvattamista varten. Jotkut tarkkaavaiset huomioitsijat väittävät, että nykyinen moderni elämämme pyrkii tekemään tyhjäksi nämä tarkoitukset.¹²

Joskus miehet ja naiset, joilla on alhaiset ihanteet ja heikentynyt tahto, sallivat halujensa suitsettomien hevosten tavoin syöstä syrjään arvostelukyvyn ja itsehillinnän, ja ne saavat heidät tekemään syntiä, joka voi paaduttaa heidän omantuntonsa ja jättää heidän sydämeensä ikuisen katumuksen.

Tänä aikana, jolloin säädyllisyys työnnetään taka-alalle ja siveyttä pidetään vanhentuneena hyveenä, vetoan teihin, ettette antaisi tämän synnin vahingoittaa ja tahrata sieluanne, sillä se ahdistaa ja vaivaa teitä perusteellisesti, kunnes omatuntonne paatuu ja luonteenne surkastuu. – – Muistakaa myös Vapahtajan merkittävät sanat, että jos joku tekee aviorikoksen sydämessään, hänellä ei ole Henkeä vaan hän kieltää uskon ja pelkää [ks. OL 63:16].¹³

Kun höyrylaiva Marama laski ankkurin 24 vuotta sitten Rarotongan saarta ympäröivän koralliriutan ulkopuolelle, maihin haluava matkustaja kysyi kapteenilta, miksei tämä vienyt laivaa lähemmäs rantaa. Vastauksessaan kokenut merimies mainitsi petolliset vedet ja osoitti yhden Maitai-nimisen laivan konetta ja toisen keulaa, jotka yhä pistivät esiin vedestä – molemmat äänettöminä todisteina siitä, miten vaarallista oli ankkuroitua liian lähelle tämän korallien ympäröimän saaren rantaa. ”Me ankkuroimme tähän”, kapteeni sanoi, ”koska on turvallisempaa välttyä murskautumasta kappaleiksi kuten nuo kaksi alusta, joiden rungot makaavat noilla vaarallisilla riutoilla.”

Kevytmielinen asenne avioliittoon, epäviisas ehdotus ”ystävyysavioliitosta”, alhainen, pirullinen teoria ”vapaasta seksikokeilusta” ja valmiit avioerotuomioistuimet ovat vaarallisia riuttoja, joille moni perhealus haaksirikkoutuu.¹⁴

Mitä enemmän olette vaimonne seurassa, sitä onnellisempia olette. Työ vie teidät pois kotoa. Hän on siellä yksin. Älkää antako muiden naisten toveruuden saada osaansa kiintymyksestänne, ja tämä soveltuu niin naisiin kuin miehiinkin. Yhteen aikaan luulin, ettei niin ole, että mies on kokonaan syyllinen levottomuuteen, erimielisyyksiin ja suruihin, joita esiintyy liian usein, mutta olen joutunut muuttamaan mielipidettäni. Yhdessäolo on keino säilyttää se rakkaus, joka toi teidät alun perin yhteen.¹⁵

Vielä yksi uhka yhteiskunnallemme on lisääntyvä avioerojen määrä ja taipumus suhtautua avioliittoon pelkkänä sopimuksena, jonka voi purkaa ensimmäisen vaikeuden tai väärinymmärryksen ilmaantuessa.

Yksi kalleimmista aarteistamme on perheemme. Perhesuhteet menevät kaikkien muiden yhteiskunnallisten siteiden edelle ja ovat nykyisessä olotilassamme niitä kallisarvoisempia. Ne sykähdyttävät ensimmäisenä sydäntä ja avaavat rakkauden syvät lähteet. Koti on inhimillisten hyveiden tärkein koulu. Sen velvollisuudet, ilot, surut, hymyt, kyyneleet, toiveet ja huolet muodostavat ihmis-elämän kiinnostavimmat asiat. – –

Kun ihminen asettaa työn tai huvin kodin edelle, hänen sielunsa lähtee sinä hetkenä luisumaan alaspäin. Kun kerhosta tulee miehelle kiinnostavampi kuin hänen kotinsa, hänen on aika tunnustaa katkerasti häveten, ettei hän ole onnistunut nousemaan elämänsä suurimman tilaisuuden tasolle ja on reputtanut todellisen miehuuden lopputentissä. – – Matalinkin maja, jossa rakkaus vallitsee yksimielisen perheen keskuudessa, on Jumalalle ja tulevalle ihmiskunnalle arvokkaampi kuin mikään muu rikkaus. Sellaisessa kodissa Jumala voi tehdä ja tekee ihmeitä.¹⁶

Onnistunut avioliitto edellyttää jatkuvaa seurustelua, ponnistelua ja omistautumista.

Haluaisin kannustaa jatkuvaan seurusteluun ja soveltaa sitä aikuisiin ihmisiin. Liian monet parit tulevat avioliiton alttarille pitäen vihkiseremoniaa seurustelun päätöksenä sen sijaan että se olisi iankaikkisen seurustelun alku. Älkäämme unohtako, että kotielämän rasituksissa – ja niitä tulee – hellät arvostuksen sanat ja kohteliaat teot ovat vieläkin arvostetumpia kuin noina suloisina seurustelun päivinä ja kuukausina. Vihkimisen jälkeen ja koettelemuksissa, joita kodissa päivittäin esiintyy, miehen tai vaimon sanat ”kiitos” tai ”anteeksi” tai ”voisitko” lisäävät sitä rakkautta, joka toi teidät alttarin ääreen. On hyvä pitää mielessä, että rakkaus voi kuolla nälkään aivan yhtä kirjaimellisesti kuin ruumiskin, joka ei saa ravintoa. Rakkaus saa ravintonsa ystävällisyydestä ja kohteliaisuudesta. On merkittävää, että ensimmäinen lause kohdassa, joka tunnetaan kautta kristillisen maailman rakkauden ylistyksenä, kuuluu: ”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä” [ks. 1. Kor. 13:4]. Vihkisormus ei anna yhdellekään miehelle oikeutta olla julma tai tahditon, eikä yhdellekään naiselle oikeutta olla saamaton, kärttyisä eikä äreä.

Seuraavan avioliittonne onnellisuuteen vaikuttavan tekijän nimeäisin itsehillinnäksi. Kun tapahtuu pieniä asioita, jotka ärsyttävät teitä, puhutte pikaisesti, terävästi, äänekkäästi ja haavoitatte toisen sydäntä. En tunne hyvettä, joka vaikuttaisi kodin onneen ja rauhaan enemmän kuin tuo suuri itsehillinnän ominaisuus puheessa. Älkää sanoko sitä terävää sanaa, joka tulee mieleenne heti, jos teitä loukataan tai jos näette toisessa jotakin, mikä loukkaa teitä. On sanottu, että seurusteluaikana meidän pitäisi pitää silmämme auki mutta naimisiin mentyämme puoliksi kiinni. – –

Avioliitto on suhde, joka ei voi selvitä hengissä itsekkyydestä, kärsimättömyydestä, komentelusta, eriarvoisuudesta ja kunnioituksen puutteesta. Avioliitto on suhde, jonka hyväksyntä, tasa-arvoisuus, jakaminen, antaminen, auttaminen, oman osansa tekeminen, yhdessä oppiminen ja huumorista nauttiminen saavat kukoistamaan.”¹⁷

Vähätelkäämme vikoja ja ylistäkäämme hyveitä. Kuherruskuukauden ensihurman haihduttua aviopari alkaa nähdä toisissaan heikkouksia ja omituisuuksia, joita ei aiemmin huomannut. Naiselle tulee äitiyden velvollisuuksia. Tulee vaikeuksia velkojen maksussa. Ja niin meistä tulee taipuvaisia etsimään vikoja. Oppikaamme hillitsemään itsemme tässä asiassa. – –

Pidän kiistattomana tosiasiana sitä, että yhdenkään avioliiton piirissä ei voi olla todellista rauhaa, rakkautta, puhtautta, siveyttä ja onnea, ellei siinä ole läsnä Kristuksen henki ja pyrkimys päivittäin, tunti tunnilta, noudattaa Hänen jumalallisia käskyjään rakkaudesta ja etenkin, ellei iltarukouksessa ilmaista kiitollisuutta saaduista siunauksista.

Jumala auttakoon meitä rakentamaan koteja, joissa taivaan henki voidaan kokea maan päällä. Te ja minä tiedämme, että se on mahdollista, se ei ole unelmaa, se ei ole teoriaa. Miehen ja vaimon välillä voi vallita se suloinen kumppanuus, joka tulee yhä rakkaammaksi elämän vaikeuksien kohdatessa. Meillä voi olla koteja, joissa lapset eivät kuule isän ja äidin koskaan riitelevän tai kiistelevän. Jumala auttakoon meitä – – rakentamaan sellaisia koteja ja opettamaan kotielämää odottavia nuoria miehiämme ja nuoria naisiamme vaalimaan sellaista ihannetta.¹⁸

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Mikä tekee sinuun vaikutuksen presidentti ja sisar McKayn välisessä suhteessa? Kuinka heidän suhteensa lisää hänen uskottavuuttaan antaa avioliittoa koskevia neuvoja?
Presidentti McKay opetti, että rakkaus on ”ihmissielun jumalallisin ominaisuus” (s. 157). Miksi se pitää mielestäsi paikkansa?
Mitä sinun mielestäsi tarkoittaa se, että ”Jumala on säätänyt avioliiton”? (Ks. s. 157–158.) Millainen vaikutus tuolla tiedolla pitäisi olla asenteeseemme avioliittoa kohtaan? Mitä ”Perhe – julistus maailmalle” opettaa avioliitosta?
Millaiset vaarat uhkaavat avioliittoa tänä päivänä? (Ks. s. 158–160.) Mikä ero on sillä, että pitää avioliittoa liittona ja sillä, että pitää sitä ”pelkkänä sopimuksena”? Kuinka me voimme ratkaista avioliitossa esiin tulevia ongelmia ja erimielisyyksiä? (Ks. s. 161–162.)
Miksi jotkut lykkäävät tai välttelevät avioliiton solmimista? Kuinka voimme auttaa muita pitämään avioliittoa ”korkeana ihanteena”, josta presidentti McKay puhui?
Miksi jatkuva seurustelu on tärkeää koko avioliiton ajan? (Ks. s. 161–162.) Minkä keinojen olet havainnut vahvistavan suhdettasi puolisoosi? Millä keinoin olet nähnyt muiden avioparienvahvistavan jatkuvasti avioliittoaan?
Miksi tylyt sanat vahingoittavat aviosuhdetta? Kuinka me voimme oppia hillitsemään itsemme paremmin tällä alueella? (Ks. s. 161–162.)
Presidentti McKay opetti, ettei yksikään avioliitto voi kukoistaa ilman ”Kristuksen henkeä” (s. 162). Kuinka me voimme tuoda Kristuksen hengen avioliittoon?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Matt. 19:3–8; Ef. 5:25; OL 25:14; 42:22; 49:15–17; 131:1–4.