Presidenttien opetuksia
Viisauden sanan noudattaminen


Luku 11

Viisauden sanan noudattaminen

Viisauden sana on olennainen osa evankeliumia, joka on ”Jumalan voima pelastukseksi” – niin fyysiseksi pelastukseksi kuin hengelliseksikin pelastukseksi.1

Johdanto

Presidentti McKay opetti ja todisti, että viisauden sana on käsky, jonka Herra on antanut meille niin fyysiseksi kuin hengelliseksikin siunaukseksi. Hän noudatti tiukasti tätä käskyä niin opetuksissaan kuin teoissaankin. Tavatessaan Hollannin kuningattaren vuonna 1952 presidentti ja sisar McKay kokivat jotakin kiinnostavaa. Kuningatar oli varannut heidän tapaamiseensa puoli tuntia. Presidentti McKay tarkkaili huolella aikaa, ja kun puoli tuntia oli kulunut, hän kiitti kohteliaasti kuningatarta ja alkoi tehdä lähtöä. ”Herra McKay”, kuningatar sanoi, ”istuutukaa! Olen nauttinut tästä puolesta tunnista enemmän kuin olen nauttinut mistään puolituntisesta pitkään aikaan. Toivon, että voisitte pitkittää tapaamistamme vielä hieman.” Presidentti McKay istuutui uudelleen. Sitten huoneeseen tuotiin tarjoilu, ja kuningatar kaatoi kolmeen kuppiin teetä antaen yhden presidentti McKaylle, yhden sisar McKaylle ja ottaen yhden itse. Huomatessaan, ettei kumpikaan hänen vieraistaan juonut teetä, kuningatar kysyi: ”Ettekö joisi hieman teetä kuningattaren seuraksi?” Presidentti McKay selitti: ”Minun on kerrottava, ettei kansamme usko piristeiden nauttimiseen, ja meidän mielestämme tee on piriste.” Kuningatar sanoi: ”Minä olen Hollannin kuningatar. Onko tarkoituksenne sanoa minulle, ettette juo kupillista teetä edes Hollannin kuningattaren kanssa?” Presidentti McKay vastasi: ”Pyytäisikö Hollannin kuningatar miljoonan kolmensadantuhannen ihmisen johtajaa tekemään sellaista, mitä hän opettaa kansaansa olemaan tekemättä?” olette suuri mies, presidentti McKay”, kuningatar sanoi. ”En pyytäisi teitä tekemään sitä.”2

David O. McKayn opetuksia

Viisauden sana on selkeä käsky, jonka Herra on antanut ilmoituksena.

Helmikuun 27. päivänä 1833 profeetta Joseph Smith sai Opin ja liittojen lukuun 89 merkityn ilmoituksen. – – Haluan lukea muutaman [jakeen] tuosta luvusta:

”Katso, totisesti näin sanoo Herra teille: Sen pahuuden ja niiden juonien tähden, joita on ja tulee olemaan vehkeilevien ihmisten sydämissä viimeisinä aikoina, minä olen varoittanut teitä ja edeltä varoitan teitä antamalla teille tämän viisauden sanan ilmoituksen kautta,

että sikäli kuin joku juo viiniä tai väkijuomaa teidän keskuudessanne, katso, se ei ole hyvästä eikä soveliasta teidän Isänne silmissä, paitsi kun kokoonnutte yhteen antamaan uhriksi sakramenttinne hänen edessään.

Ja katso, tämän tulee olla viiniä, niin, puhdasta viiniä viinirypäleistä, teidän itsenne valmistamaa.” [OL 89:4–6.] – –

Se nimenomainen lause, johon haluan kiinnittää huomiota, on tämä: ”Sikäli kuin joku juo viiniä tai väkijuomaa – –, katso, se ei ole hyvästä eikä soveliasta teidän Isänne silmissä.” Se on Herran sana tämän sukupolven kansalle. Se on aivan yhtä voimallinen kuin Vapahtajan sanat: ”Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani” [Joh. 7:17]. Myöhempien aikojen pyhät, te tiedätte tämän Vapahtajan lausunnon olevan totta. Me todistamme, että jos joku tahtoo tehdä Jumalan tahdon, hän saa sydämeensä ja elämäänsä todistuksen, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on tosi. Me hyväksymme Vapahtajan sanat: ”Samalla tavoin te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny” [Luuk. 13:3]. Me hyväksymme nuo iankaikkiset totuudet, jotka on niin ytimekkäästi ilmaistu. Emme ehkä elä täysin niiden mukaan, mutta kansana me hyväksymme ne, koska ne ovat Jumalan sanaa. Aivan yhtä voimakkaana, aivan yhtä iankaikkisena pysyy tämä totuus – –: Väkijuomat eivät ole hyväksi ihmiselle [ks. OL 89:7–8]. Vaikka [monia vuosia] on kulunut ja sinä aikana tätä oppia on saarnattu joka viikko, ellei joka päivä, joissakin Israelin seurakunnissa, niin yhä keskuudessamme on muutamia, jotka sanovat omilla teoillaan, että ne ovat hyväksi ihmiselle.

Olen iloinen siitä, että kun tutkin tätä kohtaa, huomaan, ettei Herra sanonut: ”Väkijuomat ylen määrin käytettyinä eivät ole hyväksi” eikä ”Juopottelu ei ole hyväksi”. Oletetaan, että Hän olisi heikentänyt tuota ilmausta muokkaamalla sitä sanoen: ”Väkijuomat ylen määrin tai suurina määrinä käytettyinä eivät ole hyväksi”, niin kuinka pian olisimme tulleet siihen tulokseen, että juominen vähäisessä määrin on hyväksi? Mutta muiden iankaikkisten totuuksien tavoin se pysyy ehdottomana: väkijuomat eivät ole hyväksi.3

Mielestäni tupakka on pahe, jota pitäisi karttaa kuin kalkkarokäärmeen puremaa. – – Herra on sanonut, ettei tupakka ole hyväksi ihmiselle. Sen pitäisi riittää myöhempien aikojen pyhille.4

Kirkon jäsenet, joille tupakoiminen tai teen ja kahvin juominen tai molemmat ovat tulleet tavaksi, ovat taipuvaisia etsimään oikeutusta sille, että ovat antautuneet nauttimaan aineita, joista Herra on selvästi sanonut, etteivät ne ole hyväksi ihmiselle. Milloin tahansa he niin yrittävät tehdä, he vain tuovat ilmi, kuinka heikko usko heillä on Herran sanoihin, jotka annettiin kehotuksena ja ”viisautena” ja joiden noudattaminen tuo mukanaan siunauksia yhtä varmasti kuin jos hän olisi sanonut: ”Älä tee sitä”.5

Viisauden sanan noudattamatta jättämisestä koituu vahingollisia fyysisiä ja hengellisiä seurauksia.

Teessä ja kahvissa on aineosa, jolla on ihmisen kehoon päästessään taipumus lisätä sydämen sykettä, mikä vuorostaan kiihdyttää verenkiertoa ja hengitystä. Se nostaa kehon lämpötilaa ja piristää sitä. Jonkin ajan kuluttua tämä väliaikainen virkistyminen kuitenkin menee ohi ja keho tarvitsee todellisuudessa enemmän lepoa ja toipumisaikaa kuin ennen juoman nauttimista. Piristys-aineet ovat keholle samaa kuin piiskanisku väsyneelle hevoselle – ne saavat aikaan hetkellisen piristymisen mutta eivät tarjoa pysyvää voimaa tai luonnollista ravintoa. Jatkuvat piiskaniskut tekevät hevosen entistä laiskemmaksi, ja jatkuva väkijuomien, tupakan, teen ja kahvin käyttö tekee kehosta vain heikomman ja riippuvaisemman piristeistä, joista se on tullut riippuvaiseksi.

Herra on sanonut päivänselvin sanoin, etteivät nuo aineet ole hyväksi ihmiselle. Tiede julistaa samaa. Jumalan sanan pitäisi yksin riittää jokaiselle todelliselle myöhempien aikojen pyhälle.6

Ihmisen tapa reagoida mielihaluihinsa ja mielitekoihinsa, kun niitä herää, on tuon ihmisen luonteen mitta. Näistä suhtautumistavoista paljastuu hänen valtansa hallita tai hänen pakon-omainen orjamaisuutensa antaa periksi. Tuo osuus viisauden sanaa, joka viittaa väkijuomiin, huumeisiin ja piristeisiin, ulottuu siis syvemmälle kuin vain keholle koituviin vahingollisiin seurauksiin, ja iskee aivan luonteen kehittämisen ytimeen. – –

Viimeisten sadan vuoden aikana tieteen suurenmoiset edistys-askeleet ovat tehneet mahdolliseksi sen, että ihminen voi kokeita tekemällä saada selville päihteiden ja huumeiden vahingolliset vaikutukset ihmiskehon hermoihin ja kudoksiin. Havainnot ja kokeilut ovat osoittaneet niiden vaikutuksen luonteeseen. Kaikki sellaiset kokeet ja havainnot ovat todistaneet oikeiksi – – sanat: Väkijuomat ja tupakka eivät ole hyväksi ihmiselle. 7

Kun mietin nuoruudessa elämääni vaikuttaneita tekijöitä, uskon merkittävimmän olleen tämän tärkeän sanonnan ulkoa oppiminen: ”Henkeni ei asu epäpuhtaassa tomumajassa.”

Oli toki – – muitakin, ja ne kaikki olivat varoitusten muodossa. Ensimmäisen sain pienenä poikana istuessani isäni vieressä jousitetulla penkillä meidän ajaessamme Ogdeniin. Juuri ennen kuin ylitimme sillan Ogdenjoen yli, heti joen pohjoisrannalla olevasta saluunasta tuli ulos mies. Tunsin hänet. Pidin hänestä, koska olin nähnyt hänet paikkakunnan näyttämöllä. Mutta tuolloin hän oli alkoholin vaikutuksen alainen ja oli luultavasti ollut jo useita päiviä.

En ollut tiennyt – – että hän joi, mutta hän puhkesi itkuun ja pyysi isältäni viittäkymmentä senttiä mennäkseen takaisin saluunaan, ja sitten näin hänen horjuvan tiehensä. Ajaessamme sillan yli isäni sanoi: ”David, me kävimme ennen yhdessä [koti]opetuksella.”

Hän ei sanonut muuta, mutta se oli minulle milloinkaan unohtumaton varoitus juopottelun vaikutuksista.

Vähän myöhemmin opettaja [antoi] meille tehtäväksi lukea kertomuksen ryhmästä nuoria, jotka ajelehtivat virran mukana St. Lawrence -joella. – – En pysty sanomaan kirjailijaa, en pysty sanomaan kirjan nimeä, mutta voin kertoa teille muiston, joka on pysynyt mielessäni noista nuorista, jotka joivat ja ryypiskelivät ja pitivät hauskaa ajelehtiessaan virran mukana tuolla maineikkaalla joella. Mutta rannalla oleva mies, joka tajusi heidän edessään olevat vaarat, huusi: ”Ohoi, edessänne on koski.”

Mutta he eivät välittäneet hänen varoituksestaan vaan uhittelivat hänelle huutamalla: ”Kyllä me pärjätään”, ja jatkoivat hilpeää menoaan ja huvitteluaan. Ja jälleen mies huusi: ”Edessänne on koski”, mutta vieläkään he eivät piitanneet hänen varoituksestaan.

Äkkiä he huomasivat olevansa koskessa. Silloin he alkoivat heti soutaa rantaan, mutta se oli liian myöhäistä. En muista kuin viimeisen kappaleen sanat, että kiroten ja huutaen yli kosken kuohujen he syöksyivät putoukseen.

Ikävääkö? Kyllä. Mutta sanon teille, että elämän virralla on monia, jotka soutavat juuri sillä tavoin. En ole koskaan unohtanut tuota kertomusta.8

Meidän on varottava ”vehkeilevien ihmisten” pahuutta ja juonia.

Yksi merkittävimmistä lausunnoista Opissa ja liitoissa, sellainen, joka todistaa profeetta Joseph Smithin saamasta innoituksesta, löytyy luvusta 89 – –:

”Katso, totisesti näin sanoo Herra teille: Sen pahuuden ja niiden juonien tähden, joita on ja tulee olemaan vehkeilevien ihmisten sydämissä viimeisinä aikoina, minä olen varoittanut teitä ja edeltä varoitan teitä antamalla teille tämän viisauden sanan ilmoituksen kautta” (OL 89:4).

”Pahuuden ja niiden juonien tähden, joita on ja tulee olemaan vehkeilevien ihmisten sydämissä.” Sanojen merkitys teki minuun vaikutuksen tämän vuosisadan [1900-luvun] 20- ja 30-luvuilla. Muistelkaapa vain, millaisia menetelmiä tietyt tupakkayhtiöt käyttivät saadakseen naiset polttamaan savukkeita.

Muistanette, kuinka ovelasti he aloittivat suunnitelmansa. He vakuuttivat aluksi, että se laihduttaa. Heillä oli iskulause: ”Ota savuke makeisen sijasta.”

Myöhemmin jotkut meistä, jotka pitävät teatterista, huomasivat, että siellä oli nuori nainen sytyttämässä herran savuketta. Tämän jälkeen mainosjulisteissa nähtiin naisen käsi sytyttämässä tai ottamassa savuketta. Kului vuosi pari, ja sitten oltiin niin julkeita, että valkokankaalla tai mainosjulisteissa näytettiin savuketta polttava nainen. – –

Olen ehkä väärässä, mutta luulin nähneeni äskettäin osoituksen siitä, että vehkeilevät ihmiset juonittelevat nyt nuoriamme vastaan. Pitäkää silmänne ja korvanne auki.9

Jäsenillä on velvollisuus itseään ja kirkkoa kohtaan noudattaa ja opettaa viisauden sanaa.

Jokaisen miehen ja jokaisen naisen on kannettava osa tämän kirkon vastuusta. – – Olimmepa missä tahansa – – kutsuivatpa tilanteemme tai liikeasiamme meidät minne tahansa, joko kanjoniin tai muualle, ja meillä on kiusaus kylmänä aamuna rikkoa viisauden sanaa juomalla pari kolme kuppia teetä tai kahvia, tuntekaamme silloin vastuumme tehdä oikein.

Sanokoon jokainen meistä itselleen: ”Vastuu kirkon jäsenyydestä on minulla. Minä en anna periksi kiusaukselle. Vaikka kukaan ei näe minua, niin tiedän itse ja Jumala tietää, milloin annan periksi, ja joka kerta kun annan periksi heikkoudelle, heikkenen itse enkä kunnioita itseäni.” Jos olette työssä ja työtoverinne sanoo: ”Tule, mennään juomaan tämän sopimuksen tai kaupan kunniaksi”, olkoon vastauksenne: ”Ei, ei!” Vaikka janonne vuoksi kaipaattekin sitä, olkaa miehiä, olkaa myöhempien aikojen pyhiä ja sanokaa: ”Ei, vastuu jäsenyydestä kirkossa on minulla.”10

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko pysyy ehdottoman uskollisena opissa, että tee, kahvi, tupakka ja päihteet eivät ole hyväksi ihmiselle. Tosi myöhempien aikojen pyhä pidättyy tupakoimasta ja käyttämästä niin piristeitä kuin päihteitäkin ja esimerkillään ja opetuksillaan opettaa muita tekemään samoin.11

Viisauden sanan noudattaminen vahvistaa luonnetta ja tuo onnea.

Kirkko kehottaa ihmisiä harjoittamaan itsekuria, niin että he hallitsevat mielitekonsa, suuttumuksensa ja sanansa. Sellainen ihminen ei ole parhaimmillaan, joka on jonkin tavan orja. Sellainen ihminen ei ole parhaimmillaan, joka elää vain tyydyttääkseen mielihalujaan. Siinä on yksi syy, miksi Herra on antanut kirkolle ilmoituksena viisauden sanan, niin että jo lapsesta asti nuoret miehet ja nuoret naiset oppivat hallitsemaan itsensä. Se ei ole aina helppoa. Nykyajan nuoret kohtaavat vihollisia – vääriä ideologioita ja moraalittomia tapoja. – – Kunnon valmistautuminen on välttämätöntä näiden vihollisten kohtaamiseksi ja voittamiseksi.12

Jokaisen nuoren miehen kaikkialla Siionissa pitäisi kasteen vesistä noustuaan tietää, että hänen velvollisuuksiinsa kuuluu vastustaa tupakanpolton kiusausta, olipa hän missä tahansa. Jokaiselle nuorelle kirkossa pitäisi opettaa hänen noustessaan kasteen vesistä, että hänen pitää vastustaa kiusausta käyttää päihteitä, kun niitä jossakin tilanteessa tarjotaan. Jokaisen tämän kirkon nuoren jäsenen pitäisi tietää, ettei tupakkaa pidä käyttää missään muodossa. Hänen tulee vastustaa kaikkia näitä tapoja sekä sen siunauksen vuoksi, jonka Isämme tässä lupaa, että sen voiman vuoksi, jonka hän siitä saa vastustaa suurempia kiusauksia.13

Yksi kirkon [itsehillintää] koskevista käytännöllisimmistä opetuksista on viisauden sana. Se on totta. Se koskee ennen kaikkea mielitekoja. Näyttäkää minulle ihminen, joka hallitsee täysin mielitekonsa, joka pystyy vastustamaan kaikkia kiusauksia käyttää piristeitä, alkoholia, tupakkaa, marihuanaa ja muita turmiollisia huumeita, niin minä näytän teille nuoren tai aikuisen, joka on yhtä lailla kehittänyt voimaa hallita intohimonsa ja halunsa.14

Ei kirkko eikä edes koko maailma voi kuulla liian paljon viisauden sanasta. Se on oppi, joka on annettu ihmiselle hänen onnekseen ja hyödykseen. Se on osa elämisen filosofiaa. – – Se, joka ei elä sen mukaan, riistää itseltään ruumiin voiman ja luonteen voiman, joihin hänellä on oikeus. Totuus on uskollisuutta oikealle sellaisena kuin sen ymmärrämme; se on rohkeutta elää ihanteidemme mukaan; se on aina voimaa.15

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

  • Millä tavoin viisauden sana oli paljon aikaansa edellä?

  • Miksi ihmiset yrittävät joskus puolustella viisauden sanassa kiellettyjen aineiden käyttämistä? Mitä vaaroja tämäntyyppisessä ajattelussa on? (Ks. s. 114–116.)

  • Miksi on tärkeää huolehtia ruumiistamme? Mitä kielteisiä fyysisiä seurauksia on siitä, ettei elä viisauden sanan mukaan? (Ks. s. 114–116.) Miten tämän käskyn noudattamatta jättäminen vaikuttaa meihin hengellisesti? (Ks. s. 114–116.)

  • Presidentti McKay puhui tupakan mainostuskeinoista, joita käytettiin 1930-luvulla (ks. s. 116–117). Mitä esimerkkejä näemme nykyään siitä, kuinka ”pahat ja vehkeilevät ihmiset” edistävät vahingollisten aineiden käyttöä? Kuinka voimme auttaa nuoria ymmärtämään, mitä hyötyä on viisauden sanan noudattamisesta?

  • Millä tavoin viisauden sana on sekä fyysinen että hengellinen käsky? (Ks. s. 114–116, 118–119.) Mitä siunauksia luvataan niille, jotka noudattavat tätä käskyä? (Ks. OL 89:18–21.) Mitkä ovat tärkeimpiä siunauksia, joita sinä ja perheesi olette saaneet viisauden sanan noudattamisesta?

  • Kuinka me voimme lisätä voimaamme vastustaa kiusauksia rikkoa viisauden sanaa? Kuinka viisauden sanan noudattaminen varjelee ja vahvistaa luonnetta? (Ks. s. 118–119.)

  • Mitä sellaisia vahingollisia ja riippuvuutta aiheuttavia aineita on nykyään, joita ei erikseen mainita Opin ja liittojen luvussa 89? Kuinka Opin ja liittojen luvussa 89 olevat opetukset ja myöhempien aikojen profeettojen sanat opastavat ja vahvistavat meitä välttämään näitä aineita?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Dan. 1:3–20; 1. Kor. 3:16–17; OL 89:1–21.

Viitteet

  1. Gospel Ideals, 1953, s. 379.

  2. Ks. Carl W. Buehner, ”People of Faith”, Brigham Young University Speeches of the Year, 14. tammikuuta 1953, s. 2.

  3. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1911, s. 61–62, kappalejakoa muutettu.

  4. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1949, s. 188.

  5. Gospel Ideals, s. 375–376; ks. myös Evankeliumin ihanteita, 1961, s. 226.

  6. Gospel Ideals, s. 376–377.

  7. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1964, s. 4.

  8. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1949, s. 180; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 251.

  9. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1949, s. 185–186; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 222.

  10. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1906, s. 115, kappalejakoa muutettu.

  11. Gospel Ideals, s. 379.

  12. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1969, s. 7–8.

  13. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1960, s. 28.

  14. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1968, s. 8.

  15. Gospel Ideals, s. 377; ks. myös Evankeliumin ihanteita, s. 227.