Presidenttien opetuksia
Kiusausten voittaminen


Luku 9

Kiusausten voittaminen

Vastustakaa pahaa, niin se pakenee luotanne. Kosiskelkaa sitä, niin pian teillä on kahleet paitsi ranteissanne myös sielussanne.1

Johdanto

Nuorena lähetyssaarnaajana Skotlannissa David O. McKay osallistui kokoukseen, jota johti James L. McMurrin, neuvonantaja silloisessa Euroopan lähetyshallituksessa. Kokouksen aikana läsnäolijat saivat kokea useita Hengen lahjojen ilmenemisiä. Noin 70 vuotta myöhemmin presidentti McKay muisteli eräässä pappeuskokouksessa: ”Muistan kuin eilisen päivän tuossa tilaisuudessa vallinneen innoituksen voiman. Jokainen tunsi Herran Hengen runsasta vuodatusta. Kaikilla läsnä olleilla oli todellakin yksi sydän ja yksi mieli. En ollut koskaan aikaisemmin kokenut sellaista tunnetta. – –

Sellainen oli tilanne, jossa James L. McMurrin esitti jotakin, mikä on myöhemmin osoittautunut profetiaksi. Oltuani läheisessä yhteistyössä James McMurrinin kanssa olin saanut selville, että hän oli puhdasta kultaa. Hänen uskonsa evankeliumiin oli ehdoton. Sen rehellisempää miestä, sen uskollisempaa sille, minkä uskoi oikeaksi, ei ole koskaan elänyt. Kun hän siis kääntyi puoleeni ja esitti minulle silloin enemmän varoituksena kuin lupauksena pitämäni sanat, ne jättivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Vapahtajan sanoja Pietarille lainaten veli McMurrin sanoi: ’Saanen sanoa sinulle, veli David, että Saatana on halunnut seuloa sinua kuin viljaa, mutta Jumala pitää sinusta huolen.’ [Ks. Luuk. 22:31.] – –

Sillä hetkellä mielessäni välähti kiusauksia, joita oli asetettu tielleni, ja minä tajusin jopa paremmin kuin presidentti McMurrin tai kukaan toinen, kuinka totta hän oli puhunut sanoessaan, että ’Saatana on halunnut sinua’. Päätin siinä ja silloin säilyttää uskon, ja minussa syttyi halu palvella lähimmäisiäni. Tajusin myös, ainakin välähdyksenomaisesti, mitä olin velkaa vanhimmalle, joka oli alun perin tuonut palautetun evankeliumin sanoman isoisälleni ja isoäidilleni, jotka olivat ottaneet sanoman vastaan vuosia aikaisemmin Pohjois-Skotlannissa ja Etelä-Walesissa.”

Presidentti McKay päätti kertomuksensa kirkon nuorille miehille neuvoon, joka sopii kaikille: ”Pyydän Jumalaa siunaamaan teitä edelleen. – – Älkää antako kiusausten johtaa teitä harhaan.”2

David O. McKayn opetuksia

Meidän on varjeltava itseämme ja perhettämme vastustajan vaikutukselta.

Puut, jotka pysyvät pystyssä hurrikaanin keskellä, taipuvat usein tuholaisten edessä, joita hädin tuskin näkee mikroskoopilla. Samoin suurimmat ihmiskunnan viholliset nykyään ovat yhteiskunnassa vaikuttavat hienovaraiset ja joskus näkymättömät voimat, jotka kalvavat tämän päivän miehuutta ja naiseutta. Jumalan kansan uskollisuuden ja tehokkuuden testi on loppujen lopuksi henkilökohtainen. Miten yksilö toimii?

Jokainen kiusaus, joka tulee teille ja minulle, tulee jossakin seuraavista kolmesta muodosta:

  1. halun tai intohimon kiusauksena

  2. kiusauksena antautua ylpeyteen, muotiin tai turhuuteen tai

  3. maailman rikkauksien tai vallan haluna ja haluna hallita maita tai ihmisten maallista omaisuutta.

Sellaisia kiusauksia tulee meille seuraelämässä, ne kohtaavat meitä poliittisissa pyrkimyksissämme, ne tulevat kohdallemme liikesuhteissamme, maatilalla, liikeyrityksessä, toiminnassamme kaikilla elämän eri aloilla, kaikkialla me huomaamme näiden salakavalien vaikutteiden olemassaolon. Juuri silloin kun ne tulevat ihmisen tietoisuuteen, hänen tulisi pyrkiä puolustamaan totuutta.

Kirkko opettaa, että elämä täällä maan päällä on koetusaikaa. Ihmisen täytyy tulla luonnon herraksi eikä orjaksi. Hänen tulee hallita ja käyttää halujaan terveydekseen ja ikänsä pidentämiseksi, ja hänen tulee hillitä ja hallita intohimonsa muiden onneksi ja siunaukseksi. – –

Jos olette eläneet ja edelleen elätte Pyhän Hengen johdatuksen mukaan, niin teidän sielunne täyttää ilo. Jos poikkeatte siitä ja huomaatte, että ette ole tehneet jotakin, minkä tiedätte oikeaksi, niin te olette onnettomia, vaikka teillä olisi kaikki maailman rikkaus. – –

Halutessaan pitää hauskaa nuoret tuntevat usein kiusausta antautua sellaiseen, mikä tyydyttää vain ihmisen alhaisempaa puolta. Niistä viisi yleisintä ovat: ensimmäiseksi karkeus ja ruokottomuus, toiseksi juominen ja kiihottava hyväileminen, kolmanneksi siveettömyys, neljänneksi uskottomuus ja viidenneksi kunnioituksen puute.

Karkeus on usein ensimmäinen askel tiellä kohti halujen tyydyttämistä. Karkeus on hyvän maun tai jalompien tunteiden loukkaamista.

Karkeudesta on vain pieni askel ruokottomuuteen. Nuortemme onnelle on hyväksi, itse asiassa välttämätöntä, että he tapaavat toisiaan seuraelämässä, mutta osoittaa alhaista moraalia, jos viihdykettä täytyy etsiä fyysisestä kiihotuksesta ja halventamisesta. Juhlat, joissa juopotellaan ja hyväillään, muodostavat ympäristön, jossa moraaliset aistit tylsistyvät ja hillitön himo vallitsee. Silloin on helppoa astua viimeinen askel alas moraaliseen häpeään.

Kun korkeiden moraaliperiaatteiden sijaan valitaan moraaliton ja hillitön elämä ja mies tai nainen joutuu yhä syvemmälle rappiotilaan, niin uskottomuus on väistämätön osa hänen luonnettaan. Uskollisuus vanhemmille häviää, kuuliaisuus heidän opetuksilleen ja ihanteilleen hylätään, uskollisuus vaimoa ja lapsia kohtaan hukkuu alhaiseen himon tyydyttämiseen, uskollisuus kirkolle on mahdotonta, ja tilalle tulee usein sen opetusten pilkkaaminen.3

Kiusaus tulee usein vaivihkaa. Ehkä siihen antautumisesta ei tiedä kukaan muu kuin ihminen itse ja hänen Jumalansa, mutta jos hän antaa sille periksi, hän heikkenee samassa määrin, ja maailman pahuus tahraa hänet.4

Saatana karkotettiin taivaasta, koska hän yritti ottaa Luojan aseman. Mutta hänen voimansa on yhä ilmeinen. Hän on aktiivinen ja yllyttää tällä hetkellä kieltämään Jumalan olemassaolon, Hänen rakkaan Poikansa olemassaolon ja kieltää Jeesuksen Kristuksen evankeliumin voiman.5

Vihollinen on aktiivinen. Hän on ovela ja viekas ja etsii jokaista mahdollisuutta kaivaa maata kirkon perustusten alta ja iskee aina kun vain mahdollista heikentääkseen tai tuhotakseen. – – Jumala on antanut valinnanvapauden. Moraalinen ja hengellinen edistymisemme riippuu siitä, kuinka käytämme tuota vapautta.6

Saatana haluaa yhä päättäväisesti pitää päänsä, ja hänen lähettiläilleen on annettu nykyisin voimaa, jota heillä ei ole ollut edellisinä vuosisatoina. Olkaa valmiit kohtaamaan oloja, jotka voivat olla ankaria, ajattelutapoja, jotka voivat vaikuttaa järkeviltä mutta ovat vahingollisia. Jotta voisimme kohdata nämä voimat, meidän on luotettava Pyhän Hengen kehotuksiin, joita teillä on oikeus saada. Ne ovat todellisia.

Jumala johtaa tätä kirkkoa. Olkaa sille uskollisia, olkaa sille lojaaleja. Olkaa uskollisia perheellenne, olkaa sille lojaaleja. Varjelkaa lapsianne. Ohjatkaa heitä, ei mielivaltaisesti vaan isän ystävällisellä esimerkillä, ja vahvistakaa sitten kirkkoa käyttämällä pappeuttanne kodissanne ja elämässänne.7

Jäsenyyteen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa sisältyy vastuu voittaa kiusauksia, taistella erhettä vastaan, jalostaa mieltä ja kehittää omaa henkeä, kunnes se saavuttaa aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden.8

Vastustaja yrittää iskeä heikoimpaan kohtaamme, mutta me saamme voimaa vastustaessamme häntä.

Ette voi leikitellä Pahan kanssa. Vastustakaa kiusauksia, vastustakaa Paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä. [Ks. Jaak. 4:7.]

Vuorella Vapahtaja antoi meille suurimman esimerkin koko maailmassa. – – Heti kasteensa jälkeen Vapahtaja johdettiin vuorelle, jolla Häntä kiusattiin. En tiedä, oliko se se paikka, jossa Hän seisoi, jossa Hän paastosi neljäkymmentä päivää, vai ei. Mutta jollekin vuorelle Hän meni ja – – neljänkymmenen päivän kuluttua kiusaaja tuli Hänen luokseen, niin meille kerrotaan, ja iski tapansa mukaan siihen, mitä luuli Hänen heikoimmaksi kohdakseen.

Koska [Jeesus oli] paastonnut, kiusaaja luuli Hänen olevan nälkäinen, ja ensimmäinen kiusaus, kuten muistatte, oli: ”Jos”, ja kiusaaja sanoi sen ivallisesti, ”jos kerran olet Jumalan Poika”, viitaten todistukseen, jonka Isä oli antanut sanoessaan ”tämä on minun rakas Poikani”, ”jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi”. Ja sillä alueella on kivi, joka muistuttaa juutalaista vehnäleipää, niin että se sai kiusauksen vaikuttamaan entistäkin houkuttelevammalta. Kristuksen vastaus oli: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” (Matt. 4:3–4.)

Seuraavassakin kiusauksessa lainattiin pyhiä kirjoituksia. Se oli vetoamista turhamaisuuteen, vetoamista siihen, että olisi parempi kuin lähimmäisensä: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas” (temppelimuurin harjalta), sillä ”– – onhan kirjoitettu” (ja Paholainen osaa lainata kirjoituksia omaan tarkoitukseensa), ”onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’” Ja vastaus oli: ”Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.” (Matt. 4:6–7.)

Kolmas kiusaus koski omaisuuden- ja vallanrakkautta. Kiusaaja vei Jeesuksen korkealle vuorelle ja näytti Hänelle maailman loiston ja siihen liittyvän vallan. Tämän kiusauksen kohdalla Hän ei ollut ivallinen. Hän oli anova, sillä Vapahtajan vastustuskyky oli heikentänyt kiusaajan valtaa. Kiusaaja näytti Hänelle maailman loiston. ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.” Jeesus kohosi jumalallisuutensa loistoon ja sanoi: ”Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’” Ja kiusaaja luikki tiehensä. [Ks. Matt. 4:8–11.] – –

Siinä on teille kertomus. – – Heikoin kohtanne on se kohta, josta Saatana koettaa kiusata teitä ja koettaa voittaa teidät, ja jos olette tehneet sen kohdan heikoksi itse ennen kuin olette ryhtyneet palvelemaan Herraa, Saatana pahentaa sitä heikkoutta. Tehkää hänelle vastarintaa, niin saatte voimaa. Hän on kiusaava teitä jossakin muussa. Tehkää hänelle vastarintaa, niin hän heikkenee ja te vahvistutte, kunnes voitte sanoa, millaiseen tilanteeseen jouduttekin: Mene pois, Saatana. ”On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella’” (Luuk. 4:8).9

Ollessaan opetuslastensa kanssa juuri ennen Getsemanea – – [Jeesus] sanoi: ”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan – –.

En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta.” (Joh. 17:11, 15.)

Siinä on opetuksenne. – – Olette keskellä kiusauksia, mutta kuten Kristus kiusausvuorella, tekin voitte kohota niiden yläpuolelle.10

Kun me elämme evankeliumin mukaan ja harjoitamme itsehillintää, me saamme iloa ja rauhaa.

Niin kauan kuin totuuden vihollinen on vapaa harjoittamaan valtaansa tässä maailmassa, meitä vastaan hyökätään, ja ainoa keino selviytyä noista hyökkäyksistä on elää evankeliumin mukaan.11

Tämä evankeliumi antaa meille tilaisuuden elää tämän vanhan maailman ja sen kiusausten yläpuolella ja elää hengessä itsehillintää ja itsekuria harjoittaen, ja se on todellista elämää täällä ja tämän jälkeen.12

Oivaltakaamme paremmin kuin koskaan ennen, että omien halujen hallitseminen on kristinuskon ja kaikkien uskontojen ydin. Ihminen on luonnostaan itsekäs ja taipuvainen noudattamaan omia välittömiä mielijohteitaan. Tarvitaan uskontoa tai jotakin korkeampaa kuin ihminen tai edes ihmisistä koostuva yhteisö voittamaan luonnollisen ihmisen itsekkäät mielijohteet. – – Itsehillintä on seurausta itsekurista pienissä asioissa. Kristus lausui nämä merkittävät sanat: ”Se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä” (Matt. 16:25).

Aina kun unohtaa itsensä ja pyrkii parantamaan muiden elämää ja tavoittelemaan jotakin korkeampaa ja parempaa, nousee hengelliselle tasolle. Jos me riidan hetkellä, silloin kun meillä on kiusaus etsiä vikaa toisesta, kadotamme itsekeskeisen itsemme kirkon hyväksi, jonka jäseniä me olemme, yhteisön hyväksi ja etenkin Jeesuksen Kristuksen evankeliumin etenemiseksi, meitä siunataan hengellisesti, ja onni on palkintomme.

Mitä jos voitankin viholliseni,

Ja rikkauksia kokoan?

Olen todella surkea valloittaja,

Kunnes itseni alistan.”

[Kirjoittaja tuntematon.]13

Ihmisellä, joka päästää valloilleen mielihalunsa joko salaa tai muuten, on luonne, joka ei palvele häntä, kun hän tuntee kiusausta antaa periksi himoilleen.14

Se mitä ihminen jatkuvasti ajattelee, määrää hänen tekonsa tilaisuuden tullen ja paineen alla. Ihmisen tapa reagoida mielitekoihinsa ja päähänpistoihinsa, kun ne heräävät, määrää tuon ihmisen luonteen. Nämä reaktiot paljastavat ihmisen vallan hallita tai hänen pakonomaisen orjuutensa antaa periksi.15

Jumalallisen lain ja luonnonlakien mukainen toiminta tuottaa onnea, ja sellainen toiminta, joka on jumalallisen totuuden vastaista, tuottaa kurjuutta. Ihminen ei ole vastuussa ainoastaan jokaisesta teostaan vaan myös jokaisesta turhasta sanasta ja ajatuksesta. Vapahtaja sanoi:

”– – jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili” (Matt. 12:36).16

Kaikki hyvä vaatii ponnistelua. Siitä, mikä on omistamisen arvoista, joutuu maksamaan fyysisellä olemuksellaan, älyllisellä voimallaan ja sielunvoimallaan. ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.” (Matt. 7:7.) Mutta on etsittävä, on kolkutettava. Toisaalta synti tyrkyttää itseään. Se kulkee rinnalla, se viekoittelee, se houkuttelee, se viettelee. Sen eteen ei tarvitse nähdä vaivaa. – – Se on kuin tienvarsimainos, joka houkuttelee juomaan ja tupakoimaan. Se on kuin sanoma, joka tulee omaan kotiin television ja radion välityksellä. – – Paha etsii teitä, ja vaatii ponnistelua ja rohkeutta taistella sitä vastaan. Mutta totuutta ja viisautta saa vain etsimällä, rukoilemalla ja ponnistelemalla.17

Pitäkäämme aina mielessä, että elämä on suurelta osin sitä, miksi sen teemme, ja että ihmisten Vapahtaja on osoittanut selvästi ja yksinkertaisesti, kuinka ilon ja rauhan voi saavuttaa. Ne voidaan saavuttaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin avulla pysymällä sille uskollisena.18

Suokoon Jumala, että kun me pyrimme edelleen vahvistamaan Jumalan valtakuntaa, ohjaisimme nuoriamme ja kirkon jäseniä kaikkialla vastustamaan kiusauksia, jotka heikentävät ruumista ja tuhoavat sielun, niin että me voisimme tehdä yhtä todellisen parannuksen kuin silloin, kun astuimme kasteen vesiin; että meidät uudistettaisiin sanan todellisessa merkityksessä, että me syntyisimme uudesti, että sielumme paistattelisi Pyhän Hengen valossa ja että eläisimme uskollisina Jeesuksen Kristuksen kirkon jäseninä, kunnes tehtävämme maan päällä on suoritettu.19

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

  • Presidentti McKay käytti rinnastusta vahvoista puista, jotka kykenevät kestämään suuria myrskyjä mutta tuhoutuvat mikroskooppisten tuholaisten käsissä (ks. s. 90). Millä tavoin tämä rinnastus sopii kamppailuumme kiusauksia vastaan? (Ks. s. 92–94.) Kuinka me voimme välttää kiusauksia elämässämme? Kuinka me voimme vahvistaa lapsia ja nuoria maailman lisääntyviä kiusauksia vastaan?

  • Millä tavoin kiusaukset voivat olla erilaisia omista yksilöllisistä tilanteistamme riippuen? Kuinka me voimme auttaa toisiamme vastustamaan kiusauksia?

  • Mitä voimme oppia siitä, kuinka Vapahtaja vastusti Saatanan kiusauksia? (Ks. Matt. 4:1–11 ja Luuk. 4:1–13 sekä Pyhien kirjoitusten opas, Valittuja kohtia Joseph Smithin raamatunkäännöksestä, JSR Matt. 4:1, 5–6, 8–9; ks. myös OL 20:22.)

  • Millä tavoin mielihyvä siitä, että antautuu kiusaukseen, eroaa Vapahtajan seuraamisen tuomasta ilosta?

  • Kuinka Saatana yrittää käyttää hyväkseen heikkouksiamme? (Ks. s. 92–94.) Kuinka me voimme voittaa heikkoutemme Jeesuksen Kristuksen avulla? (Ks. myös Et. 12:27.)

  • Kuinka voit vastustaa niitä kiusauksia, jotka vaivaavat sinua usein, ja voittaa ne? Miksi on erittäin tärkeää, että olemme selvillä arvoistamme ennen kuin joudumme tilanteisiin, joissa on kiusauksia?

  • Mitä apua meille on siitä, että muistamme, ettei kukaan voi ”palvella kahta herraa”, kun pyrimme seuraamaan Vapahtajaa ja vastustamaan kiusauksia? (Matt. 6:24.)

  • Kuinka vanhurskaat ja tervehenkiset ajatukset auttavat meitä voittamaan kiusauksia? Kuinka me voimme kehittää itsehillintää ja itsekuria, joista presidentti McKay usein puhui? (Ks. s. 94–96.)

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: 1. Kor. 10:13; Jaak. 1:12–17; 2. Piet. 2:9; 1. Nefi 12:17; 15:23–24; Hel. 5:12; 3. Nefi 18:18–19; OL 10:5.

Viitteet

  1. Gospel Ideals, 1953, s. 352; ks. myös Evankeliumin ihanteita, 1961, s. 216.

  2. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1968, s. 86.

  3. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1963, s. 7–8.

  4. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1911, s. 59.

  5. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1965, s. 9.

  6. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1967, s. 6.

  7. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1969, s. 97.

  8. Gospel Ideals, s. 503.

  9. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1959, s. 88.

  10. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1953, s. 11.

  11. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1955, s. 90.

  12. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1969, s. 153.

  13. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1967, s. 133, kappalejakoa muutettu.

  14. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1968, s. 8.

  15. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1967, s. 8.

  16. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1950, s. 33.

  17. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1965, s. 144–145.

  18. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1963, s. 9.

  19. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1960, s. 29.