Tahdonvapaus on välttämätöntä iankaikkiselle edistymisellemme

Taivaallinen Isämme on antanut meille tahdonvapauden. Tämä kyky valita itse on keskeinen osa pelastussuunnitelmaa.

Taivaallinen Isämme esitti kuolevaisuutta edeltävässä taivaan neuvonpidossa suunnitelmansa, joka sisälsi tahdonvapauden periaatteen. Lusifer kapinoi ja ”pyrki hävittämään ihmisen tahdonvapauden” (Moos. 4:3). Sen johdosta hän ja hänen seuraajansa karkotettiin. Me muut valitsimme taivaallisen Isän suunnitelman, jonka ansiosta voimme tulla maan päälle ja saada fyysisen ruumiin. Suunnitelmaan kuului myös Vapahtaja, Jeesus Kristus, joka sovittaisi syntimme. Parannuksen tekemällä voisimme saada anteeksiannon. Me huusimme ääneen iloamme (ks. Job 38:7)!

Se, miten käytämme tahdonvapauden lahjaa kuolevaisuudessa, vaikuttaa iankaikkiseen onneemme tai kurjuuteemme. Pyhissä kirjoituksissa meille opetetaan, että ”on olemassa laki – peruuttamattomasti säädetty taivaassa – – johon kaikki siunaukset perustuvat” (OL 130:20) – ja tähän lakiin on myös ”rangaistus säädetty” (Alma 42:22). Kun me siis valitsemme jonkin toimintatavan, me valitsemme myös toimintamme seuraukset (ks. Gal. 6:7). Vaikka seuraukset eivät ehkä ole välittömiä, ne tulevat aina. Valinta noudattaa Jumalan käskyjä johtaa meitä kohti rauhaa ja iankaikkista elämää. Valinta hyväksyä Saatanan houkutukset johtaa meitä kohti syntiä ja sydämen murhetta.¹

Vanhan testamentin profeetta Joosua antoi meille esimerkin sanoessaan: ”Valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette – –. Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.” (Joos. 24:15.)

Elämämme kuolevaisuudessa on koetusaikaa, jotta nähtäisiin, kuinka käytämme tahdonvapauttamme (ks. Abr. 3:25).
Kaikessa täytyy olla vastakohtaisuutta, niin että voimme nähdä erot hyvän ja pahan välillä. Näin saamme mahdollisuuden valita. (Ks. 2. Nefi 2:11–16; OL 29:39.)
Taivaallinen Isämme antoi meille kullekin Kristuksen valon, että voimme erottaa hyvän pahasta (ks. Moroni 7:12–17).
Kun valitsemme toimintatapamme, olipa se hyvä tai paha, me myös valitsemme toimintaamme liittyvät seuraukset (ks. 5. Moos. 11:26–28; 30:15–20; Gal. 6:7; Ilm. 22:12).
Koska saamme toimia omasta puolestamme, olemme vastuussa teoistamme (ks. Hel. 14:30–31).
Kun päätämme noudattaa Jumalan käskyjä, vaihtoehtomme lisääntyvät ja meillä on enemmän vapautta (ks. 2. Nefi 2:27; OL 58:26–28; 93:20).
Kun päätämme olla noudattamatta Jumalan käskyjä, vaihtoehtomme vähenevät ja meistä voi tulla pahuuden orjia (ks. 2. Nefi 2:29; Joh. 8:34).
Taivaallinen Isämme ”ei salli kiusauksen käydä [meille] ylivoimaiseksi, vaan – – valmistaa pääsyn siitä”, mikäli me päätämme vastustaa kiusausta (1. Kor. 10:13).
Meidän on nöyrryttävä ja rukoiltava alati, niin että voimme vastustaa kiusausta (ks. Alma 13:28).

Lankeemuksen jälkeen Aadamilla ja Eevalla oli ”moraalinen tahdonvapaus eli kyky valita hyvän ja pahan välillä. Näin heidän oli mahdollista oppia ja edistyä. Näin heidän oli myös mahdollista tehdä vääriä valintoja ja syntiä.” (Saarnatkaa minun evankeliumiani, 2005, s. 49–50.)

Valokuvakuvitus Matthew Reier, ellei toisin ole mainittu; valokuva maapallosta © Corbis; Gary Kappin teos Aadam ja Eeva karkotetaan Eedenin puutarhasta; valokuvakuvitus miehestä ja poliisista Robert Casey