Kutsu katastrofiin

Cesar A. Minutti, Brasilia

Pian sen jälkeen kun aloitin pakollisen asevelvollisuuspalveluni Brasilian armeijassa, minut valittiin korpraalina johtamaan kahtatoista miestä. Valitettavasti 12 nuorella sotilaallani näytti olevan alhaisimmat tasovaatimukset koko kasarmilla. Tulin huomaamaan, että he olivat tai olivat olleet tekemisissä huumeiden, varkauksien, seksuaalisen moraalittomuuden ja muiden vakavien syntien kanssa.

Sen sijaan että olisin antanut heidän alhaisten tasovaatimustensa vaikuttaa itseeni käytin hyväkseni jokaista saamaani tilaisuutta puhua heille evankeliumista. Esimerkiksi tauoilla tai kun puhdistimme yhdessä kivääreitä puhuin heille evankeliumista. Luulin, että he pilkkaisivat tasovaatimuksiani ja tekisivät minusta pilaa, mutta he kuuntelivat ja alkoivat kohdella minua kunnioittaen. Huolimatta yrityksistäni opettaa heille evankeliumin oppeja he eivät kuitenkaan muuttaneet asenteitaan eivätkä käyttäytymistään.

Aikamme armeijassa päättyi lopulta, ja viimeisenä päivänämme sotilaina miehet kutsuivat minut juhlimaan sitä kanssaan pienelle maatilalle. ”Korpraali, sinun pitää tulla juhliimme”, yksi heistä sanoi minulle. ”Ethän vain aio loukata meitä niin, ettet ilmaannu paikalle?”

Olin jo hyväksymäisilläni kutsun, etten loukkaisi heitä, mutta mieleeni tuli ajatus, että heidän juhlimistapansa olisivat vastoin myöhempien aikojen pyhien tasovaatimuksiani. Muistin, mitä minulle oli seminaarissa opetettu menemisestä paikkoihin, joihin Pyhä Henki ei menisi. Ryhmän närkästyksestä huolimatta kerroin heille, etten osallistuisi. Jätin hyvästit ja lähdin kotiin.

Kului kuukausia, ennen kuin näin jälleen yhden siihen ryhmään kuuluvista sotilaista. Se, mitä hän minulle kertoi, teki minut kiitolliseksi siitä, että olin jättänyt heidän runsaasti alkoholia sisältäneen jäähyväisjuhlansa väliin. Päihtyneinä miehet olivat alkaneet roiskia alkoholia toistensa päälle. Sitten yksi heistä heitti piloillaan tulitikulla kaveriaan, joka paloi niin pahoin, että kuoli muutamaa päivää myöhemmin. Sen johdosta kaikki noissa juhlissa mukana olleet saivat toverinsa kuolemaan liittyvät rikossyytteet.

Jos olisin osallistunut juhliin – vaikka en olisi juonutkaan – olisin ollut samassa ahdingossa. Tuo tapaus olisi seurannut minua ja olisi voinut hankaloittaa tulevaisuuttani. Surin nuorta miestä, joka oli kuollut, mutta olin kiitollinen siitä, että olin noudattanut Hengen kehotuksia ja kirkon johtajien neuvoja.

Olin jo hyväksymäisilläni heidän kutsunsa, mutta sitten muistin, mitä minulle oli seminaarissa opetettu menemisestä paikkoihin, joihin Pyhä Henki ei menisi.