Kambodžalaiset myöhempien aikojen pyhät menossa uuteen suuntaan
Menneisyyden kovista koettelemuksista huolimatta kambodžalaiset myöhempien aikojen pyhät huomaavat, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi antaa heille syyn tulevaisuudentoivoon.
Keskellä myöhäiskevään sadekautta Phnom Penhissä Kambodžassa Tonle Sap -joki – joka on virrannut Mekongjokeen kuukausien ajan – uhmaa luontaista kulkuaan ja alkaa virrata vastakkaiseen suuntaan.
Tämä suunnanmuutos saa Tonle Sap -järven joen yläjuoksulla paisumaan kooltaan viisinkertaiseksi. Tulvan mukana tulee kipeästi kaivattuja ravinteita siellä ruokaileville kaloille ja linnuille.
Kuten joki, joka muuttaa suuntaa, jäsenet Kambodžassa ovat tunteneet, kuinka Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on auttanut muuttamaan heidän oman elämänsä suunnan. Heidän sydämensä on nyt tulvillaan evankeliumin tuomaa iloa ja rauhaa. Tämä ilon tulva tuo heidän sielulleen hengellistä ravintoa.
Vaikka maa on kokenut synkkiä aikoja, Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on auttanut monia kambodžalaisia näkemään, kuinka uuden päivän valo loistaa menneisyyden synkeyden läpi.
Suunnan muuttamista
Maan poliittisen sekasorron aikaan 1970-luvulla monet kambodžalaiset karkotettiin kodeistaan ja he menettivät sukulaisiaan.
Loy Bunseak, joka on Siem Reapin seurakunnan johtaja Phnom Penhin lähetyskentällä, oli yhdeksänvuotias vuonna 1975, kun hän ja hänen perheensä joutuivat lähtemään kodistaan. Heitä – yhdessä miljoonien muiden kanssa – vaadittiin tekemään raskasta ruumiillista työtä maan laajoilla pelloilla.
Tuona aikana seurakunnanjohtaja Loy menetti molemmat vanhempansa ja viisi kahdeksasta sisaruksestaan.
Vaikeuksista huolimatta seurakunnanjohtaja Loylla oli aina vähintään yksi asia, joka auttoi häntä selviytymään tuskastaan.
”Minulla oli aina toivoa”, hän sanoo.
Päättäväinen toivo, joka auttoi seurakunnanjohtaja Loyta selviytymään lapsuutensa koettelemuksista, on samaa toivoa, joka auttoi häntä myöhemmin tunnistamaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin totuuden.
Koska Kambodža on suurelta osin buddhalainen maa, seurakunnanjohtaja Loy varttui aikuiseksi vailla tietoa Jeesuksesta Kristuksesta. Hän alkoi saada tietoa Vapahtajasta, kun myöhempien aikojen pyhien lähetyssaarnaajat tulivat hänen kotiinsa ja kertoivat hänelle ja hänen perheelleen, että heillä oli välitettävänään tärkeä sanoma.
”En ollut kuullut Jeesuksesta Kristuksesta mitään ennen kuin tapasin lähetyssaarnaajat”, hän sanoo. ”Halusin oppia Hänestä enemmän.”
Tiiviin tutkimisen ja keskustelemisen jälkeen seurakunnanjohtaja Loy ja hänen perheensä kastettiin vuonna 2001.
”Lähetyssaarnaajat auttoivat minua saamaan tietoa Mormonin kirjasta, mutta sain todistukseni sen totuudesta Jumalalta”, seurakunnanjohtaja Loy sanoo. ”Saatoin nähdä, kuinka eläminen Mormonin kirjan opetusten mukaan teki perheestäni onnellisemman.”
Seurakunnanjohtaja Loyn kokemus ei ole epätavallinen. Khan Sarin, joka palvelee Sen Sokin seurakunnan johtajana Phnom Penhin pohjoisessa piirissä, joutui eroon perheestään ollessaan teini-ikäinen, ja hänet pakotettiin työhön pelloille.
”Olin tuolloin toivoton”, seurakunnanjohtaja Khan sanoo. “En tiennyt, kuinka selviytyisin hengissä.”
Katsellessaan taaksepäin seurakunnanjohtaja Khan on sitä mieltä, että Herra on varjellut häntä vammoilta useita kertoja hänen elämässään. Nuorena miehenä hän liittyi armeijaan, ja häntä ammuttiin niinkin läheltä kuin kuuden metrin etäisyydeltä, mutta häneen ei osuttu. Hän astui myös monen viritetyn maamiinan päälle, jotka eivät räjähtäneet. Yksi maamiina, jonka päälle hän astui, tosin räjähti, mutta hän ei loukkaantunut vakavasti.
Huomatessaan olevansa vaarallisissa olosuhteissa sotilaat tekivät kaiken minkä voivat, että heitä suojeltaisiin. Monet miehet armeijassa hankkivat tatuointeja, koska he uskoivat, että ne suojelisivat heitä.
”Ennen kuin minusta tuli kirkon jäsen, en tiennyt mitään”, seurakunnanjohtaja Khan sanoo. ”Nyt tiedän, että minut pelasti Jeesus Kristus – eivät tatuoinnit.”
Sen jälkeen kun seurakunnanjohtaja Khanin vaimo Suon Sokmo oli tavannut lähetyssaarnaajat ja mennyt kasteelle, häneen tekivät vaikutuksen ne muutokset, joita hän näki tapahtuvan vaimossaan. Hän otti vastaan vaimonsa kutsun tutkia yhdessä pyhiä kirjoituksia, ja pian hän päätti mennä kasteelle.
”Tärkein asia, mitä olen koskaan saanut elämääni, on todistus, jonka sain tutkiessani pyhiä kirjoituksia”, hän sanoo.
Pich Sareth, joka kuuluu Phnom Penhin 12. seurakuntaan Phnom Penhin pohjoisessa piirissä, koki myös koettelemuksia hyvin nuorella iällä. Hän oli vain viisivuotias, kun hänet erotettiin perheestään ja hänet pakotettiin työhön pelloille. Joskus hän löysi rapuja tai sammakoita, joita hän saattoi syödä nälkäänsä.
Veli Pichin vaimo Seng Tha ja tämän perhe pakotettiin myös lähtemään kodistaan. Koska sisar Seng oli vasta nelivuotias ja pienikokoinen, häntä ei pakotettu työhön niin kuin muut lapset. Hän oli erossa perheestään suurimman osan päivää, ja häntä kaitsivat iäkkäät naiset, jotka eivät kyenneet tekemään työtä.
Tavattuaan lähetyssaarnaajat vuonna 1995 veli Pich ja hänen vaimonsa saivat kuulla rakkaudesta, jota taivaallinen Isä tuntee heitä kohtaan. ”Kun minulla oli ongelmia, saatoin nähdä, että rukoileminen auttoi minua selviytymään niistä”, veli Pich sanoo. ”Tiesin, että taivaallinen Isä välitti.”
Sen jälkeen kun veli Pich oli päättänyt mennä kasteelle, hänen vaimonsakin sai todistuksen evankeliumista ja hänet kastettiin.
Ilon tulva
Kasteensa jälkeen veli Pich ja hänen perheensä ovat tunnistaneet ilon, jonka todistuksen saaminen Jeesuksesta Kristuksesta tuo tullessaan. Pichin perhe käyttää joka päivä aikaa pyhien kirjoitusten lukemiseen. Kun he ovat tehneet näin, evankeliumin ilo on levinnyt heidän sieluunsa.
”Tunnemme nyt olevamme oikealla polulla, ja me haluamme pysyä tällä kapealla polulla ja edistyä edelleen”, sisar Seng sanoo. ”Olen joka päivä kiitollinen siitä, että lapsemme voivat olla tällä polulla meidän kanssamme.”
Ilo, jota seurakunnanjohtaja Loy tuntee, ulottuu molempiin suuntiin – sekä hänen esivanhempiinsa että hänen jälkeläisiinsä. Seurakunnanjohtaja Loy kävi perheensä kanssa Hongkongin temppelissä Kiinassa vuonna 2004. Sen lisäksi että seurakunnanjohtaja Loyn vaimo ja lapset sinetöitiin häneen, temppelin pelastavat toimitukset suoritettiin myös hänen isänsä, äitinsä ja sisarustensa puolesta, jotka hän oli menettänyt.
”En pysty edes selittämään iloa, jota tunsin temppelissä”, seurakunnanjohtaja Loy sanoi. ”Tiesin, että perhettäni vahvistettiin. Tiedän, että temppeli on välttämätön, että perheet voivat elää ikuisesti yhdessä.”
Myös seurakunnanjohtaja Khanilla ja hänen perheellään on ollut tilaisuus tulla sinetöidyksi iankaikkiseksi perheeksi Hongkongin temppelissä. ”Tunsin temppelissä jotakin sellaista, mitä en ollut kokenut koskaan aikaisemmin. On vaikeaa ilmaista tunteitani sanoin”, seurakunnanjohtaja Khan sanoo.
Ravinteita selviytymiseen
Evankeliumin leviämisen ansiosta jäsenet Kambodžassa saavat hengellisiä ravinteita, joita he tarvitsevat selviytyäkseen. Vaikka kirkko kasvaa Kambodžassa, jäsenet toivovat, että tämä kasvu on vain alkua evankeliumin suurelle kukoistukselle heidän kotimaassaan.
Aivan kuten kalat ja eläimet saavat tarvitsemiaan ravinteita Tonle Sap -järven tulviessa, kasvava määrä kambodžalaisia saa tarvitsemiaan hengellisiä ravinteita siksi, että jäsenten sydämessä on ylitsevuotava halu kertoa evankeliumista.
”Kun kattilan päällä on kansi, se kiehuu yli”, seurakunnanjohtaja Khan sanoo. ”Sellainen tunne minulla on sydämessäni. Minun on avattava sydämeni ja kerrottava kaikille, mitä se tuntee.”
Seurakunnanjohtaja Loy toivoo, että hänen kodissaan opetettavan evankeliumin vaikutuksesta hänen tyttärensä pitävät edelleenkin evankeliumin elämässään ja opettavat aikanaan lapsiaan.
”Sen jälkeen kun sain tietää Jeesuksesta Kristuksesta, kaikesta omassa elämässäni ja perheessäni tuli parempaa”, hän sanoo. ”Pappeus kodissamme tuo meidät yhteen. Jos meillä on jokin ongelma, me istuudumme keskustelemaan siitä perheen kesken.”
Sen jälkeen kun Kambodžan hallitus tunnusti kirkon virallisesti vuonna 1994, tuhannet kambodžalaiset ovat ottaneet vastaan evankeliumin. Pichin perhe odottaa innolla päivää, jolloin evankeliumi leviää kaikkiin osiin maata. Veli Pich sanoo: ”Toivon, että jonakin päivänä Kambodžassa on temppeli.”
Sisar Seng on samaa mieltä: ”Taivaallinen Isä ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus elävät. Tulevaisuudentoivoni on, että kirkko jatkaa kasvuaan, niin että voidaan rakentaa temppeli.”
Seurakunnanjohtaja Khan osaa sanoa, kuinka hänen elämänsä on muuttunut sen jälkeen kun hän sai kuulla Vapahtajasta. Hän uskoo, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on ainoa asia, joka voi parantaa kambodžalaiset menneisyyden koettelemuksistaan.
”Sen jälkeen kun minusta tuli kirkon jäsen, suuri osa siitä tuskasta, jota olin tuntenut menneisyyden tapahtumista, hävisi. Olen saanut uutta valoa, jollaista minulla ei ollut koskaan aiemmin”, hän sanoo. ”Kaikki tuntuu uudelta.”
Valokuvat Chad E. Phares, ellei toisin ole mainittu
Viereisellä sivulla: Loy Bunseak, seurakunnanjohtaja ja opas Siem Reapissa, esittelee turisteille kaupungin muinaisia temppeleitä. Hän saa myös tilaisuuksia kertoa myöhempien aikojen pyhien temppeleistä pitämällä opaskierroksilla käyttämässään tila-autossa esillä kuvaa Hongkongin temppelistä. Vasemmalla: Huolimatta nuorempana tuntemastaan toivottomuudesta Sen Sokin seurakunnan johtaja Khan Sarin liittyi kirkkoon sen jälkeen kun hänen vaimonsa Suon Sokmo kutsui hänet tutkimaan kanssaan pyhiä kirjoituksia. Yllä: Phnom Penh.
Alla: Äskettäin rakennettu seurakuntakeskus palvelee kasvavaa jäsenmäärää Kambodžan pääkaupungissa Phnom Penhissä. Alinna: Kun Pich Sareth ja hänen vaimonsa Seng Tha olivat nuoria, heidät erotettiin perheestään pitkiksi ajoiksi. He tuntevat kiitollisuutta siitä, että heillä on mahdollisuus viettää aikaa lastensa kanssa ja kasvattaa heidät kirkon piirissä.
Tausta © Getty Images; valokuva Hongkongin temppelistä Kiinassa Craig Dimond
Vaikka Kambodžassa on runsain määrin ikivanhaa arkkitehtuuria ja temppeleitä, evankeliumi on tuonut uutuuden tunteen täällä asuvien kirkon jäsenten elämään.
Tausta © Getty Images