Henki yhdistää joukkuetta ja koorumin jäseniä
Yksi tämän kesän hienoista Afrikkaa koskevista kertomuksista liittyy jalkapalloon. Kyse ei kuitenkaan ole maailmancupista.
Tässä kuussa parhaimmat jalkapallojoukkueet kaikkialta maailmasta pelaavat Etelä-Afrikassa toivoen voittavansa maailmanmestaruuden. Kunkin joukkueen pelaajat luottavat toisiinsa, valmentajaansa ja kannattajiinsa päästäkseen loppuotteluihin. Pelaajien ja kannattajien keskuudessa joka maassa joukkuehenki on aivan käsin kosketeltava.
Lojaaliudessaan toisiaan, valmentajaansa ja kannattajiaan kohtaan yhdenkään joukkueen jäsenet eivät kuitenkaan yllä samalle tasolle kuin Kagison seurakunnan pappien koorumi Soweton vaarnassa Etelä-Afrikassa, vaikka koorumi ei tulekaan pelaamaan maailmanmestaruudesta. Vähän yli vuosi sitten viisi näistä nuorista miehistä tutustui kirkkoon jalkapallovalmentajansa myötä, joka on itsekin uusi käännynnäinen. Nyt he ovat toisen ”joukkueen” – pappien kooruminsa – ydinjoukko ja tekevät työtä toisen ”valmentajan” – piispansa – kanssa eläessään evankeliumin mukaan päivästä toiseen ja valmistautuessaan palvelemaan kokoaikaisessa lähetystyössä.
Valmentaja Solomon oli viisas
Monien eteläafrikkalaisten tavoin 29-vuotias Solomon Eliya Tumane rakastaa jalkapalloa. Hän valmentaa väsymättä joka viikko tuntikausia Hurricanes-jalkapalloseuraa. Hän rakastaa pelaajiaan ja riemuitsee heidän menestyksestään. He puolestaan rakastavat ja kunnioittavat häntä. Niinpä kun valmentaja Solomon liittyi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon, se herätti uteliaisuutta hänen pelaajissaan.
”Hän tuli yleensä harjoituksiin suoraan instituuttiluokastaan”, sanoo 17-vuotias, Siyabulela Manyakanyaka, jolle on annettu lisänimi ”McDonald”. ”Näimme pyhät kirjoitukset ja kirkon lehtiä hänen laukussaan, joten aloimme kysellä, ja vastauksena hän luki niitä meille”, kertoo 17-vuotias Thapelo Benjamin Sesinyi.
”Olin innokas opettamaan näitä nuoria, koska rakastan heitä hyvin paljon”, valmentaja Solomon sanoo. ”Haluan heidän kulkevan oikeaa polkua. Sanoin yhdelle heistä: ’Pärjäisit hyvin, jos lukisit pyhiä kirjoituksia’, ja niin he kaikki alkoivat lukea pyhiä kirjoituksia. He nauttivat siitä, joten sitten opetin heille rukouksesta. Sitten kerran he yllättivät minut. Tulin harjoituksiin aikaisin, ja kun olin nokosilla, he herättivät minut ja sanoivat: ’Valmentaja, meidän pitää käydä kirkossasi.’ Se oli päivä, jota en koskaan unohda, koska tiesin silloin, että he ovat oikealla polulla.”
Luvan kera
Valmentaja ei kuitenkaan suostunut etenemään ilman vanhempien lupaa. Hän kävi yksi kerrallaan jokaisen pelaajan kotona kysymässä, oliko sopivaa kutsua pelaajat kirkkoon. Vanhemmat antoivat suostumuksensa. ”Menimme kirkkoon kolmena peräkkäisenä viikkona”, Thapelo muistaa. ”Halusimme oppia yhä enemmän.” Niinpä valmentaja pyysi jälleen vanhemmilta luvan, tällä kertaa siihen, että pelaajat tutkisivat yhdessä kokoaikaisten lähetyssaarnaajien kanssa. Jälleen vanhemmat suostuivat.
”Lähetyssaarnaajat antoivat meille kullekin Mormonin kirjan”, McDonald sanoo. ”He käskivät meitä lukemaan sen ja rukoilemaan siitä, koska se on totta, joten teimme niin. Minä rukoilin ja luin ja sain tietää, että Mormonin kirja on totta.” Samoin tekivät muut pelaajat, jotka sen jälkeen kastettiin ja konfirmoitiin. Viisi joukkueen jäsenistä on nyt myöhempien aikojen pyhiä.
Evankeliumiin liittyviä tavoitteita
Useimmat joukkueet asettavat voittoisaan kauteen liittyviä tavoitteita, mutta nämä viisi nuorta Hurricanes-joukkueen jäsentä tähtäävät myös toiseen tavoitteeseen lähitulevaisuudessa. Piispa Bongani Mahlubin – hengellisenä valmentajana pitämänsä miehen – opastuksella he valmistautuvat kokoaikaiseen lähetystyöpalveluun.
”He ovat suuri voima seurakunnassamme”, piispa sanoo. ”Ja he kuuluvat suureen maailmanlaajuiseen Aaronin ja Melkisedekin pappeuden haltijoiden pappeusjoukkueeseen. Nämä nuoret miehet tekevät kaiken yhdessä – he kävelevät yhdessä kouluun, pelaavat yhdessä jalkapalloa, menevät yhdessä seminaariin ja palvelevat pappeudessa yhdessä. Jos soitan yhdelle nuorukaiselle kysyäkseni, voiko hän auttaa, saan kaikki viisi.” McDonald kertoo, että pappeuskoorumi tutkii myös säännöllisesti julkaisua Saarnatkaa minun evankeliumiani, ja Thapelo kertoo, että koorumin jäsenet paitsi kutsuvat ystäviä kirkkoon, he myös etsivät niitä, jotka eivät enää käy kirkossa. ”Opettelemme nyt monella tavalla olemaan lähetyssaarnaajia”, hän sanoo.
”Kuulemme monesti näitä nuorukaisia todistuskokouksessa”, piispa sanoo. ”He lupaavat usein valmentaja Solomonille, että he lähtevät kokoaikaiseen lähetystyöhön.” Mikään ei tekisi heidän jalkapallovalmentajaansa onnellisemmaksi. ”Maltan tuskin odottaa, että he lähtevät lähetystyöhön”, Solomon sanoo.
Ykseys, evankeliumin tuntemus ja keskittyminen palvelemiseen – ne kaikki kuuluvat tulevien lähetyssaarnaajien jatkuvaan valmennusohjelmaan. Ja sen lisäksi näissä nuorukaisissa on jo kehittynyt suuri halu tehdä yhdessä työtä hyvän aikaansaamiseksi. Aivan kuten jalkapallojoukkueet, jotka kilpailevat maailmanmestaruudesta, he luottavat toisiinsa, valmentajaansa ja kannattajiinsa (mukaan lukien seurakunnan jäsenet, perhe ja ystävät) yltääkseen omaan ”mestaruuteensa”. Sellaisella joukkuehengellä he tulevat saavuttamaan tavoitteensa.
Joukkuetoverit Siyabulela ”McDonald” Manyakanyaka, Thapelo Sesinyi, Emmanuel Pebe ja Lawrence Tsetse liittyivät kirkkoon osittain valmentajansa Solomon Tumanen (keskellä) esimerkin ansiosta.
Valokuvat Richard M. Romney