Palvelemme kirkossa
Kutsuttu ja erotettu palvelemaan
Kutsumista virallisiin tehtäviin kirkossa ei ole saatettu loppuun, ennen kuin meidät on erotettu niihin asianmukaisella pappeuden valtuudella.
Näyssä, jonka profeetta Joseph Smith ja Sidney Rigdon saivat Hiramissa Ohiossa 16. helmikuuta 1832, ovat nämä lohdun ja rohkaisun sanat:
”Minä, Herra, olen armollinen ja laupias niille, jotka pelkäävät1 minua, ja kunnioitan mielihyvin niitä, jotka palvelevat minua vanhurskaasti ja vilpittömästi loppuun asti.
Suuri on oleva heidän palkkansa, ja iankaikkinen on oleva heidän kirkkautensa.” (OL 76:5–6.)
Jäsenyysvuosinani kirkossa olen oppinut yhä enemmän arvostamaan sitä, mitä tarkoittaa olla Jumalan kutsuma, ja siunauksia, jotka on luvattu, kun ottaa vastaan Herran kutsun palvella Häntä.
Kun johtajat rukoilevat tunteakseen Herran tahdon ennen palvelutehtävään kutsumista, he saavat varmuuden tunteen, joka vahvistaa aiotun toimenpiteen olevan oikea. On sekä välttämätöntä että ilahduttavaa saada rukouksessa henkilökohtainen todistus, että Jumala on kutsunut meidät. Herra kutsuu meidät palvelijoidensa välityksellä osallistumaan työhönsä, niin että voimme oppia tuntemaan Hänet ja rakastaa Häntä täydemmin (ks. Moosia 5:13).
Otettuamme vastaan kutsun palvella me saatamme tuntea samankaltaisia riittämättömyyden tunteita kuin Henok, kun hän sai Herralta tehtävän johtaa ja opettaa ihmisiä (ks. Moos. 6:31). Sanat ”minun Henkeni on sinun päälläsi, minkä vuoksi minä vahvistan kaikki sinun sanasi” (Moos. 6:34) ovat varmasti tuoneet varmuutta Henokille, kun hän sai käsityksen siitä, kuinka Herra antaisi hänelle voimaa täyttää pyhän tehtävänsä. Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan edelleen, millainen suuri johtaja Henokista tuli, kun ”hän vaelsi Jumalan kanssa” (Moos. 6:39). Henokin kokemus sisältää arvokkaita opetuksia kullekin meistä, kun me palvelemme Herran kirkossa.
Periaate palvelemaan kutsuttujen tehtävään erottamisesta tulee ilmi neuvossa, jonka Herra antoi Moosekselle opastaessaan tätä näin: ”Siunaa [Joosua] panemalla kätesi hänen päänsä päälle. – – Siirrä häneen omaa voimaasi ja kunniaasi.” (4. Moos. 27:18, 20.)
Tällä jumalallisesti säädetyllä tavalla me voimme nousta yksilöllisten heikkouksiemme, rajoitustemme ja jopa vastustuksen yläpuolelle. Pohtikaa Helamanin poikien Nefin ja Lehin kokemusta: ”Jumalan Pyhä Henki tuli alas taivaasta ja tuli heidän sydämeensä, ja he täyttyivät ikään kuin tulella, ja he osasivat puhua ihmeellisiä sanoja” (Hel. 5:45; ks. myös jakeet 17–19).
Opettakaamme Hengen avulla
Ilmoituksessa Joseph Smithille Herra esitti seuraavan kysymyksen: ”Sen tähden minä, Herra, esitän teille tämän kysymyksen: Mihin teidät on asetettu?”2 (OL 50:13.) Herra vastaa: ”Saarnaamaan minun evankeliumiani Hengen avulla, nimittäin Lohduttajan, joka lähetettiin maailmaan opettamaan totuutta” (OL 50:14).
Tavassa, jolla meidän tulee opettaa pyhiä totuuksia, on selvästikin rajoituksia:
”Muistakaa, että se, mikä tulee ylhäältä, on pyhää, ja siitä täytyy puhua varoen ja Hengen kehotuksen mukaan” (OL 63:64).
”Saarnaako se, jonka minä olen asettanut ja lähettänyt maailmaan saarnaamaan totuuden sanaa Lohduttajan mukaan totuuden Hengessä, sitä totuuden Hengessä vai jollakin muulla tavalla?
Ja jos se tapahtuu jollakin muulla tavalla, se ei ole Jumalasta.” (OL 50:17–18.)
Kun meidät kutsutaan kirkossa johonkin tehtävään johtajaksi tai opettajaksi, meillä on vastuu opettaa Jumalan Hengen avulla Jumalan sanaa, ei ihmisoppeja joillakin pyhien kirjoitusten kohdilla höystettyinä.3 Henokin, Nefin ja Lehin tavoin mekin voimme saada apua korkeudesta Pyhän Hengen kehotuksina.
Voisimme päätellä, että riittää, kun on kuullut tai lukenut tietoa jostakin opista tai periaatteesta. Mutta sellainen lähestymistapa kuvastaa kyvyttömyyttä tunnistaa, että syvemmän ymmärryksen periaatteista saa henkilökohtaisella ilmoituksella (ks. Job 32:8). Pohtikaa tätä profeetan veljen Hyrum Smithin innoitettua havaintoa: ”Saarnatkaa evankeliumin ensimmäisiä periaatteita – saarnatkaa niitä yhä uudelleen. Huomaatte, että päivästä päivään teille ilmoitetaan niitä koskevia uusia ajatuksia ja lisää valoa. Voitte laajentaa ymmärrystänne niistä, niin että ymmärrätte ne selkeämmin.”4
Seuratkaamme Vapahtajan esimerkkiä
Suurin esimerkkimme kaikessa on Herra Jeesus Kristus, josta on kirjoitettu:
”Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan.
Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat.” (Matt. 7:28–29; ks. myös JST, Matthew 7:36–37.)
Alma, suuri Mormonin kirjan profeetta, oli esimerkki tästä lähestymistavasta: ”Ja nyt, koska sanan saarnaamisella oli suuri taipumus johdattaa kansaa tekemään sitä, mikä oli oikein – niin, sillä oli ollut kansan mieleen voimallisempi vaikutus kuin miekalla tai millään muulla, mitä heille oli tapahtunut – sen tähden Alma ajatteli olevan hyväksi, että he kokeilisivat Jumalan sanan voimaa” (Alma 31:5).
Kun meille on uskottu pyhä vastuu opettaa evankeliumia, noudattakaamme Vapahtajan esimerkkiä ja julistakaamme Hänen kanssaan: ”Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt” (Joh. 7:16).
Valokuvakuvitus Matthew Reier