Minua ei enää hermostuttanut

Boris Antúnez, Chile

Aioimme vaarnamme nuorisokonferenssin toiminnassa jakaa lehtisiä saadaksemme nimiviitteitä lähetyssaarnaajille. Olin lukenut lehtistä Nuorten voimaksi. Kun toiminta alkoi, heitin sen takaisin pöydälle, josta olin sen löytänyt. Mutta sitten mieleeni juolahti ajatus, että minun pitäisi ottaa se mukaani. Niinpä otin sen pöydältä ja panin pyhien kirjoitusteni väliin.

Meitä kaikkia hermostutti puhua vieraiden ihmisten kanssa evankeliumista, mutta kun pysähdyimme juttelemaan naisen kanssa, joka ripusti pyykkiä kuivumaan pihallaan, hän oli hyvin ystävällinen ja otti yhden lehtisistämme. Keskustelun aikana hän kertoi perhettään koskevista huolistaan. Etenkin yhdellä pojalla oli vaikeaa huumeiden ja muiden ongelmien vuoksi. Teimme parhaamme lohduttaaksemme häntä ja jatkoimme sitten matkaa.

Muutamaa minuuttia myöhemmin avasin pyhät kirjoitukseni. Kun näin lehtisen Nuorten voimaksi, muistin, mitä nainen oli sanonut pojastaan, ja minusta tuntui, että minun pitäisi mennä takaisin. Minua ei enää hermostuttanut.

Nainen oli vielä pihalla. Kerroin hänelle, että minulla oli jotakin, mistä hän saattaisi pitää. Selitin tasovaatimuksia, joita nuoremme noudattavat, ja annoin hänelle lehtisen luettavaksi poikansa kanssa. Saatoin nähdä, että se teki hänet iloiseksi. Hän kutsui poikansa pihalle, ja me saatoimme sopia tapaamisen heidän kummankin ja lähetyssaarnaajien kanssa.

Tunsin itseni lähetyssaarnaajaksi! Oli hienoa saada tilaisuus opettaa ja kenties auttaa sitä nuorukaista. Tiedän, että Pyhä Henki käski minua ottamaan sen lehtisen mukaani.