Asiat niin kuin ne todella ovat
Kirkon koululaitoksen takkavalkeaillan puheesta, joka pidettiin Brigham Youngin yliopiston Idahon kampuksella 3. toukokuuta 2009.
Kohotan apostolisen varoituksen äänen joidenkin verkkoavaruuden vuorovaikutuksen muotojen ja kokemusten mahdollisesta vaientavasta, tukahduttavasta, nujertavasta ja rajoittavasta vaikutuksesta sieluumme.
Kun olen odottanut tätä tilaisuutta oppia kanssanne ja valmistautunut siihen, olen oppinut ymmärtämään paremmin Jaakobin, Nefin veljen, voimakkaita tunteita. Hän sanoi: ”Tänä päivänä minua painaa paljon – – toivo ja huoli teidän sielunne hyvinvoinnista” (MK Jaak. 2:3). Sanoma, jonka haluan välittää teille tänä päivänä, on ajan myötä laskeutunut sieluuni ”kuin kaste taivaasta” (OL 121:45). Pyydän vilpitöntä huomiotanne vakavalle aiheelle, jolla on sekä välittömiä että iankaikkisia seuraamuksia. Rukoilen Pyhää Henkeä olemaan kanssamme ja opettamaan meitä jokaista tänä yhteisenä hetkenämme.
Minuun on jo pitkään tehnyt vaikutuksen Mormonin kirjassa esitetty yksinkertainen ja selkeä määritelmä totuudesta: ”Henki puhuu totta eikä valehtele. Sen vuoksi se puhuu asioista, niin kuin ne todella ovat, ja asioista, niin kuin ne todella tulevat olemaan; sen vuoksi nämä asiat on ilmoitettu meille selkeästi, sielumme pelastukseksi.” (MK Jaak. 4:13; ks. myös OL 93:24.)
Keskitymme tässä jakeessa esiin tuotuun totuuden ensimmäiseen tärkeään osatekijään: asioihin, niin kuin ne todella ovat. Ensin tarkastelemme joitakin taivaallisen Isämme onnensuunnitelman avaintekijöitä opillisena perustana asioiden tietämiseksi ja ymmärtämiseksi, niin kuin ne todella ovat. Sitten pohdimme vastustajan käyttämiä hyökkäysmenetelmiä, joilla hän häiritsee tai estää kykyämme nähdä asiat, niin kuin ne todella ovat. Ja lopuksi käsittelemme tehtäviä, joita teillä nousevalla sukupolvella on. Teidän pitää olla kuuliaisia, kunnioittaa pyhiä liittoja ja nähdä asiat jatkuvasti, niin kuin ne todella ovat tämän päivän maailmassa, joka muuttuu yhä hämmentävämmäksi ja jumalattomammaksi.
Jumalallinen päämäärämme
Julkaisussa ”Perhe – julistus maailmalle” ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi julistavat, että Jumalan henkipoikina ja -tyttärinä me hyväksyimme ”Hänen suunnitelmansa, jonka mukaan Hänen lapsensa voivat saada fyysisen ruumiin ja saada maanpäällistä kokemusta edistyäkseen kohti täydellisyyttä ja toteuttaakseen lopulta jumalallisen päämääränsä iankaikkisen elämän perillisinä.”1 Huomaattehan, että fyysisen ruumiin saaminen on ensisijaisen tärkeätä edistymisessämme kohti jumalallista päämääräämme.
Profeetta Joseph Smith on opettanut selkeästi, miten tärkeä fyysinen ruumiimme on:
”Tulimme tänne maan päälle, jotta saisimme ruumiin ja voisimme esittää sen puhtaana Jumalan edessä selestisessä valtakunnassa. Suuri onnen periaate rakentuu sille seikalle, että meillä on ruumis. Paholaisella ei ole ruumista, ja siinä on hänen rangaistuksensa. Hänelle on mieleen, kun hän voi saada ihmisen ruumiin asumuksekseen, ja kun Vapahtaja ajoi hänet ulos, hän pyysi saada mennä sikalaumaan. Siten hän osoitti, että hän halusi mieluummin sian ruumiin kuin ei ruumista ollenkaan. Kaikilla olennoilla, joilla on ruumis, on valta niiden yli, joilla ei ole ruumista. – –
Paholaisella ei ole minkäänlaista valtaa meihin, ellemme salli sitä hänelle. Niin pian kuin kapinoimme jotain sellaista vastaan, mikä tulee Jumalalta, paholainen ottaa vallan.”2
Fyysisen ruumiimme ansiosta meidän on mahdollista saada monipuolisia, syviä ja voimakkaita kokemuksia, joita emme yksinkertaisesti kyenneet saamaan kuolevaisuutta edeltävässä tilassamme. Presidentti Boyd K. Packer, kahdentoista apostolin koorumin presidentti, on opettanut: ”Henkemme ja ruumiimme on yhdistetty sellaisella tavalla, että ruumiistamme tulee mielemme työväline ja luonteemme perusta.”3 Siten fyysinen ruumiimme vahvistaa suhdettamme muihin ihmisiin, kykyämme tunnistaa totuus ja toimia sen mukaan sekä kykyämme noudattaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaatteita ja toimituksia. Kuolevaisuuden luokkahuoneessa me koemme hellyyttä, rakkautta, ystävällisyyttä, onnea, surua, pettymystä, tuskaa ja jopa fyysisten rajoitusten tuomia haasteita tavoilla, jotka valmistavat meitä iankaikkisuuteen. Yksinkertaisesti sanottuna on läksyjä, jotka meidän on opittava, ja kokemuksia, jotka meidän on saatava, kuten pyhissä kirjoituksissa kuvataan, ”lihan mukaan” (1. Nefi 19:6; Alma 7:12–13).
Apostolit ja profeetat ovat johdonmukaisesti opettaneet ruumiimme tärkeyttä kuolevaisuudessa ja iankaikkisuudessa. Paavali julisti:
”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?
Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet. Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te.” (1. Kor. 3:16–17.)
Ja tällä taloudenhoitokaudella Herra ilmoitti, että ”henki ja ruumis ovat ihmisen sielu” (OL 88:15). Totuus, joka todella on ja tulee aina olemaan, on se, että todellisuutemme ja identiteettimme koostuu ruumiista ja hengestä. Kun ruumis ja henki on erottamattomasti liitetty yhteen, me voimme saada ilon täyteyden. Kun ne ovat erillään, me emme voi saada ilon täyteyttä. (Ks. OL 93:33–34.)
Isän suunnitelman tarkoituksena on tarjota Hänen lapsilleen opastusta, auttaa heitä tulemaan onnellisiksi ja tuoda heidät ylösnousseessa, korotetussa ruumiissaan turvallisesti Hänen luokseen kotiin. Lusifer uurastaa tehdäkseen Jumalan pojista ja tyttäristä hämmentyneitä ja onnettomia ja estääkseen heidän iankaikkisen edistymisensä. Valheiden isän kokonaisvaltainen aie on, että meistä kaikista tulisi ”yhtä kurjia kuin hän itse” (2. Nefi 2:27), ja hän tekee työtä vääristääkseen ne Isän suunnitelman osatekijät, joita hän vihaa eniten.
Saatanalla ei ole ruumista, ja hänen iankaikkinen edistymisensä on pysähtynyt. Aivan kuten pato pysäyttää joessa virtaavan veden, fyysisen ruumiin puuttuminen estää vastustajan iankaikkisen edistymisen. Kapinoimisensa tähden Lusifer on evännyt itseltään kaikki kuolevaisuuden siunaukset ja kokemukset, jotka ovat mahdollisia liha- ja luuruumiin ansiosta. Hän ei pysty omaksumaan opetuksia, jotka vain ruumiissa oleva henki voi oppia. Hän ei kykene solmimaan avioliittoa eikä nauttimaan lisääntymisen ja perhe-elämän siunauksista. Hän ei pysty hyväksymään koko ihmiskunnan kirjaimellisen ja yleismaailmallisen ylösnousemuksen todellisuutta. Yksi voimakas pyhien kirjoitusten tarkoitus sanalle kirottu havainnollistuu hänen kyvyttömyydessään jatkaa kehittymistä ja tulla taivaallisen Isämme kaltaiseksi.
Koska fyysinen ruumis on niin keskeinen Isän onnensuunnitelmassa ja hengellisessä kehityksessämme, meidän ei pitäisi olla yllättyneitä siitä, että Lusifer pyrkii ehkäisemään edistymisemme houkuttelemalla meitä käyttämään ruumistamme sopimattomalla tavalla. Iankaikkisuuden äärimmäistä kohtalon ivaa on se, että vastustaja, joka on onneton juuri siksi, ettei hänellä ole fyysistä ruumista, kutsuu ja houkuttelee meitä käyttämään ruumistamme sopimattomasti ja siten jakamaan kurjuutensa. Juuri se väline, jota hänellä ei ole ja jota hän ei pysty käyttämään, on siten hänen ensisijainen kohteensa hänen pyrkiessään houkuttelemaan meitä fyysiseen ja hengelliseen tuhoon.
Vastustajan hyökkäykset
Vastustaja yrittää saada meidät sekä käyttämään väärin fyysistä ruumistamme että vähättelemään ruumiimme tärkeyttä. Meidän on tärkeää tunnistaa nämä kaksi hyökkäysmenetelmää ja torjua ne.
Kun kuka tahansa taivaallisen Isän lapsi käyttää väärin fyysistä ruumistaan rikkomalla siveyden lakia, käyttämällä huumeita ja muita riippuvuutta aiheuttavia aineita, tärvelemällä tai turmelemalla itseään tai palvomalla joko oman tai muiden ruumiinkuvan epäjumalaa, Saatana ilahtuu. Niille meistä, jotka tuntevat ja ymmärtävät pelastussuunnitelman, on kaikenlainen ruumiin väärinkäyttö kapinointia ja todellisen identiteettimme kieltämistä Jumalan poikina ja tyttärinä (ks. Moosia 2:36–37; OL 64:34–35).
Veljeni ja sisareni, en pysty kertomaan teille kaikkia niitä tapoja, joilla voitte käyttää väärin ruumistanne, ”sillä on monenlaisia keinoja ja tapoja, jopa niin monia, etten voi niitä luetella” (Moosia 4:29). Te tiedätte, mikä on oikein ja mikä on väärin, ja teillä on henkilökohtainen vastuu oppia itse ”tutkimalla sekä uskon kautta” (OL 88:118) se, mitä teidän tulee tehdä ja mitä ei sekä opilliset syyt sille, miksi teidän pitäisi ja ei pitäisi tehdä noita asioita. Todistan, että kun haluatte oppia siten, kun valvotte ”itseänne ja ajatuksianne ja sanojanne ja tekojanne” ja noudatatte Jumalan käskyjä ja pysytte ”uskossa siihen, mitä olette kuulleet meidän Herramme tulemisesta, aina elämänne loppuun asti” (Moosia 4:30), teitä valaistaan ja varjellaan hengellisesti. Ja uskollisuutenne ja uutteruutenne mukaan teillä on voima havaita petos ja torjua vastustajan hyökkäykset, kun hän houkuttelee teitä käyttämään väärin fyysistä ruumistanne.
Saatana pyrkii myös viekoittelemaan Jumalan pojat ja tyttäret vähättelemään fyysisen ruumiinsa tärkeyttä. Juuri tämäntyyppinen hyökkäys on mitä ovelinta ja pirullisinta. Haluan esittää joitakin esimerkkejä siitä, kuinka vastustaja voi rauhoittaa ja tuudittaa meidät lihalliseen turvallisuudentunteeseen (ks. 2. Nefi 28:21) ja kannustaa meitä vaarantamaan maalliset oppimiskokemukset, jotka saivat meidät huutamaan ääneen iloa (ks. Job 38:7) kuolevaisuutta edeltävässä olemassaolossa.
Me kaikki voimme esimerkiksi nauttia hyvin monenlaisista tervehenkisistä, viihdyttävistä ja kiinnostavista toiminnoista. Mutta me vähättelemme ruumiimme tärkeyttä ja vaarannamme fyysisen hyvinvointimme menemällä epätavallisiin ja vaarallisiin äärimmäisyyksiin hakiessamme yhä voimakkaampaa ja kiihottavampaa ”adrenaliiniryöppyä”. Saatamme järkeillä, ettei sellaisissa näennäisen viattomissa uroteoissa ja seikkailuissa ole mitään väärää. Mutta se, että vaarannamme juuri sen välineen, jonka Jumala on antanut meille saadaksemme kuolevaisuuden oppimiskokemuksia – pelkästään hakeaksemme jännitystä tai jotain oletettua hauskuutta, vahvistaaksemme egoa tai saadaksemme hyväksyntää – todella vähättelee fyysisen ruumiimme tärkeyttä.
Surullista kyllä, jotkut nuoret miehet ja naiset kirkossa nykyään ovat välittämättä ”asioista, niin kuin ne todella ovat”, ja laiminlyövät iankaikkiset ihmissuhteensa digitaalisten häiriötekijöiden, houkutusten ja harhailujen vuoksi, joilla ei ole kestävää arvoa. Sydäntäni särkee, kun nuori aviopari – joka on sinetöity yhteen Herran huoneessa ajaksi ja koko iankaikkisuudeksi pyhän pappeuden voimalla – kokee vaikeuksia avioliitossaan liiallisen videopelaamisen tai verkossa tapahtuvan sosiaalisen kanssakäymisen aiheuttaman riippuvuuden takia. Nuori mies tai nainen voi tuhlata lukemattomia tunteja, lykätä tai menettää ammatillisia tai akateemisia saavutuksia ja lopulta uhrata vaalittuja ihmissuhteita mieltä ja henkeä turruttavien video- ja internetpelien vuoksi. Kuten Herra on julistanut: ”Ja nyt minä annan heille tämän käskyn: Älä tuhlaa aikaasi joutilaisuuteen äläkä hautaa talenttiasi, niin että siitä ei tiedettäisi.” (OL 60:13.)
Saatatte nyt kysyä itse: ”Mutta veli Bednar, aloitit tänään puhumalla fyysisen ruumiin tärkeydestä iankaikkisessa edistymisessämme. Yritätkö sanoa, että videopelaaminen ja erilaiset tietokonevälitteiset viestintämuodot voivat osaltaan minimoida fyysisen ruumiimme tärkeyden?” Täsmälleen niin minä julistan. Saanen selittää.
Elämme aikaa, jolloin teknologiaa voidaan käyttää todellisuuden jäljittelemiseen, todellisuuden avartamiseen ja virtuaalisen todellisuuden luomiseen. Esimerkiksi lääkäri voi käyttää tietokonesimulointia saadakseen arvokasta kokemusta monimutkaisen kirurgisen leikkauksen tekemisestä vaarantamatta koskaan ihmispotilasta. Lentäjä voi lentosimulaattorissa toistuvasti harjoitella hätälaskun tekemistä, mikä voi pelastaa monia ihmishenkiä. Ja arkkitehdit ja insinöörit voivat käyttää innovatiivisia tekniikoita mallintamaan monimutkaisia suunnitelmia ja rakennusmenetelmiä, jotka vähentävät ihmishenkien menetystä ja maanjäristysten ja muiden luonnonkatastrofien rakennuksille aiheuttamia vahinkoja.
Kussakin näistä esimerkeistä simulaation tai mallinnuksen suuri todellisuusvastaavuus vaikuttaa kokemuksen tehokkuuteen. Termi todellisuusvastaavuus merkitsee vastaavuutta todellisuuden ja todellisuuden kuvauksen välillä. Sellainen simulointi voi olla rakentavaa, jos todellisuusvastaavuus on suuri ja tarkoitusperät hyvät – esimerkiksi antaessaan kokemusta, joka pelastaa ihmishenkiä tai parantaa elämänlaatua.
Panettehan merkille sen vastaavuuden, joka on mallinnuksen kuvaaman todellisuuden (s. 26) ja seuraavalla sivulla olevan valokuvan esittämän valmiiksi rakennetun huoneen todellisuuden välillä.
Esimerkissä on käytetty suurta todellisuusvastaavuutta mitä tärkeimmän tarkoituksen saavuttamiseen – pyhän ja kauniin temppelin suunnittelemiseksi ja rakentamiseksi. Simulaatio tai malli voi kuitenkin johtaa hengelliseen häiriöön ja vaaraan, jos todellisuusvastaavuus on suuri ja tarkoitukset pahat – kuten kun kokeillaan toimintaa, joka on vastoin Jumalan käskyjä, tai meitä houkutellaan ajattelemaan tai tekemään sellaista, mitä emme muutoin ajattelisi tai tekisi, ”koska sehän on vain peliä”.
Kohotan apostolisen varoituksen äänen joidenkin verkkoavaruuden vuorovaikutuksen muotojen ja kokemusten mahdollisesta vaientavasta, tukahduttavasta, nujertavasta ja rajoittavasta vaikutuksesta sieluumme. Esiin tuomani huolenaiheet eivät ole uusia. Ne sopivat yhtä lailla muunkin tyyppiseen mediaan kuten televisioon, elokuviin ja musiikkiin. Mutta verkkomaailmassa nämä haasteet ovat kattavampia ja voimakkaampia. Pyydän teitä hartaasti varomaan verkkoavaruuden teknologian aisteja turruttavaa ja hengellisesti tuhoavaa vaikutusta, kun niitä käytetään tuottamaan suurta todellisuusvastaavuutta ja kun ne edistävät alentavia ja pahoja tarkoituksia.
Jos vastustaja ei pysty houkuttelemaan meitä käyttämään väärin fyysistä ruumistamme, niin yksi hänen tehokkaimpia taktiikoitaan on viekoitella teidät ja minut ruumiillisina henkinä irrottautumaan vähitellen ja fyysisesti asioista, niin kuin ne todella ovat. Pohjimmiltaan hän kannustaa meitä ajattelemaan ja toimimaan ikään kuin olisimme kuolevaisuutta edeltävässä ruumiittomassa tilassamme. Ja jos me annamme hänen tehdä niin, hän voi ovelasti käyttää joitakin nykyajan teknologian muotoja tarkoitustensa toteuttamiseen. Varottehan uppoutumasta ja keskittymästä niin täysin pikseleihin, tekstailuun, kuulokkeisiin, twitterin käyttöön, sosiaaliseen verkostoitumiseen tietokoneen avulla ja tiedotusvälineiden ja internetin mahdolliseen riippuvuuskäyttöön, että teiltä jää oivaltamatta fyysisen ruumiinne tärkeys ja menetätte henkilökohtaisen viestinnän rikkauden. Varokaa tietokonevälitteisen vuorovaikutuksen monimuotoisia digitaalisia esityksiä ja dataa, jotka voivat korvata fyysisten kykyjen ja kokemusten täyden kirjon.
Lukekaa tarkoin seuraava lainaus, jossa kuvataan sitä, miten voimakas romanttinen suhde eräällä naisella oli verkkoavaruuspoikaystäväänsä. Ja huomatkaa, kuinka viestinnän väline minimoi fyysisen ruumiin tärkeyden. ”Ja niin PFSliderista [miehen verkossa käyttämä nimi] tuli jokapäiväistä elämääni. Kaikki konkreettinen häipyi mielestä. Minulla ei ollut ruumista. Minulla ei ollut ihoa, ei hiuksia, ei luita. Kaikki halu oli muuntunut aivovirraksi, joka ei ulottunut muualle kuin otsalohkooni. Ei ollut ulkoilmaa, ei seuraelämää, ei säätä. Oli vain tietokoneruutu ja puhelin, tuolini ja ehkäpä lasillinen vettä.”4
Sitä vastoin meidän on tartuttava Paavalin kehotukseen: ”Jokaisen teistä on opittava pitämään ruumiinsa pyhänä ja kunniassa” (1. Tess. 4:4).
Pohtikaa jälleen aiemmin mainitsemaani esimerkkiä nuoresta avioparista, joka on vihitty hiljakkoin Herran huoneessa. Epäkypsä tai harhaanjohdettu puoliso voi omistaa kohtuuttomasti aikaa videopelien pelaamiseen, chattailuun netissä tai antaa muulla tavoin digitaalisten laitteiden hallita asioita, niin kuin ne todella ovat. Alkuun tällainen ajankäyttö voi vaikuttaa melko harmittomalta, kun sen perustelee muutaman minuutin tarpeelliseksi lepotauoksi kiireisen päivittäisen aikataulun vaatimuksista. Mutta siten hukkaantuu tärkeitä tilaisuuksia kehittää ja parantaa ihmissuhdetaitoja, nauraa ja itkeä yhdessä ja luoda rikas ja kestävä emotionaalisen läheisyyden side. Edetessään tästä näennäisen viattomasta viihteestä voi tulla turmiollinen orjuuden muoto.
Se, että tuntee iankaikkisen kumppanin lempeän halauksen tai näkee toisen ihmisen silmissä vilpittömyyden, kun tämä kertoo todistuksestaan – kaikki nuo asiat niin kuin ne todella ovat koettuina fyysisen ruumiimme välityksellä – voidaan uhrata suuren todellisuusvastaavuuden kuvitelman vuoksi, jolla ei ole kestävää arvoa. Jos te ja minä emme ole valppaita, meidän tuntomme voi turtua (ks. 1. Nefi 17:45), kuten kävi kauan sitten Lamanille ja Lemuelille.
Saanen esittää vielä yhden esimerkin siitä, miten on mahdollista irtautua vähitellen ja fyysisesti asioista, niin kuin ne todella ovat. Nykyään ihminen voi mennä virtuaalimaailmaan, sellaisiin kuin ”Second Life”, ja omaksua uuden identiteetin. Ihminen voi luoda roolihahmon tai verkkoavaruuspersoonan, joka vastaa hänen omaa ulkonäköään ja käytöstään. Tai ihminen voi luoda henkilöllisyyden jäljitelmän, joka ei millään tavoin vastaa asioita, niin kuin ne todella ovat. Vastasipa omaksuttu uusi identiteetti sitten henkilöä miten tarkoin hyvänsä, sellainen käytös on asioiden ydintä sellaisena kuin ne todellakaan eivät ole. Määrittelin aiemmin simulaation tai mallin todellisuusvastaavuuden. Nyt tähdennän henkilökohtaisen todellisuusvastaavuuden tärkeyttä – todellisen henkilön ja omaksutun verkkoavaruusidentiteetin yhtenevyyttä. Pankaapa merkille henkilökohtaisen todellisuusvastaavuuden puute seuraavassa Wall Street Journal -lehden raportoimassa tapauksessa.
Ric Hoogestraat on ”roteva [53-vuotias] mies, jolla on pitkä harmaa poninhäntä, paksut pulisongit ja mustan- ja harmaankirjavat riippuviikset. – – [Ric on] kuusi tuntia iltaisin ja usein 14 tuntia kerrallaan viikonloppuisin Dutch Hoorenbeek, oma kaksimetrinen, lihaksikas – – verkkopersoonansa. Hahmo näyttää nuoremmalta, fyysisesti parannellulta versiolta [Ricistä]. – –
[Ric] istuu tietokoneensa ääressä verhot ikkunoiden edessä. – – Kun Ric Hoogestraatin vaimo Sue katselee televisiota olohuoneessa, mies itse chattailee netissä henkilön kanssa, joka näyttöruudulla näyttää olevan pitkä, hoikka punapää.
Hän ei ole koskaan tavannut naista Second Life -tietokonemaailman, paljon käsitellyn digitaalisen fantasiamaailman, ulkopuolella. – – Hän ei ole koskaan edes puhunut naisen kanssa puhelimessa. Mutta heidän suhteensa on saanut omituisen todellisia ulottuvuuksia. He omistavat kaksi koiraa, maksavat yhdessä asuntolainaa ja viettävät tunteja [verkkoavaruusmaailmassaan] ostoksilla ostoskeskuksessa ja käymällä pitkillä moottoripyöräretkillä. – – Heidän siteensä on niin voimakas, että kolme kuukautta sitten Ric Hoogestraat pyysi Janet Spielmania, 38-vuotiasta kanadalaisnaista, joka ohjaa punapäätä, tulemaan virtuaalivaimokseen.
Nainen, jonka kanssa hänet on laillisesti vihitty, ei ole huvittunut. ’Tämä on todella järkyttävää’, sanoo Sue Hoogestraat – –, joka on ollut naimisissa Ric Hoogestraatin kanssa seitsemän kuukautta.”5
Veljet ja sisaret, pyydän teitä ymmärtämään. En väitä, että kaikki tekniikka on luonnostaan pahaa. Se ei ole. Enkä sano, ettei meidän pitäisi käyttää sen monia ominaisuuksia sopivilla tavoilla oppiaksemme, pitääksemme yhteyttä, kohottaaksemme ja piristääksemme elämää sekä rakentaaksemme ja vahvistaaksemme kirkkoa. Tietenkin meidän pitäisi. Mutta kohotan varoittavan äänen, ettei meidän pitäisi hukata ja vahingoittaa aitoja ihmissuhteita kiintymällä keinotekoisiin. ”Lähes 40 prosenttia miehistä ja 53 prosenttia naisista, jotka pelaavat internetpelejä, sanoi, että heidän virtuaaliystävänsä olivat yhtä hyviä tai parempia kuin heidän ystävänsä todellisessa elämässä – – erään äskettäin Stanfordin yliopistosta valmistuneen filosofian tohtorin tekemän tutkimuksen mukaan, jossa oli mukana 30 000 pelaajaa. Yli neljännes pelaajista [jotka vastasivat, mainitsi, että] kuluneen viikon emotionaalinen kohokohta tapahtui tietokonemaailmassa.”6
Kuinka tärkeä, kuinka kestävä ja kuinka ajankohtainen onkaan Herran määritelmä totuudesta – asioista, niin kuin ne todella ovat. Profeetta Alma kysyi: ”Oi, eikö tämä sitten ole todellista?” (Alma 32:35.) Hän puhui valosta ja hyvyydestä, jotka ovat niin selkeästi erotettavia, että niitä voi maistaa. Todellakin, ”ne, jotka asuvat [Isän edessä] – – näkevät, niin kuin heidät nähdään, ja tuntevat, niin kuin heidät tunnetaan, saatuaan hänen täyteydestään ja hänen armostaan” (OL 76:94).
Rakkaat veljeni ja sisareni, olkaa varuillanne! Siinä määrin kuin henkilökohtainen todellisuusvastaavuus tietokonepohjaisessa viestinnässä vähenee ja sellaisen viestinnän tarkoitukset ovat vääristyneitä, turmeltuneita ja jumalattomia, hengellisen tuhon mahdollisuus kohoaa vaarallisen suureksi. Pyydän hartaasti teitä hylkäämään heti ja pysyvästi sellaiset paikat ja toiminnat (ks. 2. Tim. 3:5).
Nyt haluaisin puhua vastustajan hyökkäysten yhdestä lisäpiirteestä. Saatana tarjoaa usein houkuttelevan illuusion siitä, että voi pysyä nimettömänä. Lusifer on aina pyrkinyt tekemään työtään salassa (ks. Moos. 5:30). Muistakaa kuitenkin, ettei luopumus ole nimetöntä vain siksi, että se ilmenee blogissa tai tekaistun identiteetin avulla chattihuoneessa tai virtuaalimaailmassa. Moraalittomat ajatukset, sanat ja teot ovat aina moraalittomia, jopa verkkoavaruudessa. Vilpilliset teot, joiden otaksutaan olevan salaisuuden verhoamia, kuten musiikin lataaminen laittomasti internetistä tai CD- tai DVD-levyjen kopioiminen ystäville ja sukulaisille jaettavaksi, ovat kaikesta huolimatta vilpillisiä. Me kaikki olemme tilivelvollisia Jumalalle, ja viime kädessä Hän tuomitsee meidät tekojemme ja sydämemme halujen mukaan (ks. Alma 41:3). ”Sillä niinkuin [ihminen] mielessään laskee, niin hän menettelee” (Sananl. 23:7, vuoden 1933 suomennos).
Herra tietää, keitä me todella olemme, mitä me todella ajattelemme, mitä me todella teemme ja mitä meistä todella on tulossa. Hän on varoittanut meitä, että ”kapinalliset lävistetään paljolla murheella, sillä heidän pahat tekonsa kuulutetaan talojen katoilta ja heidän salaiset tekonsa paljastetaan” (OL 1:3).
Olen kohottanut varoituksen äänen vain muutamasta hengellisestä vaarasta teknisesti orientoituneessa ja nopeasti muuttuvassa maailmassamme. Saanen sanoa jälleen: sen enempää tekniikka kuin nopea muutos ei ole itsessään hyvää tai pahaa. Todellinen haaste on ymmärtää molemmat iankaikkisen onnensuunnitelman yhteydessä. Lusifer kannustaa teitä käyttämään väärin fyysistä ruumistanne ja vähättelemään sen tärkeyttä. Hän yrittää tarjota virtuaalisen toiston yksitoikkoisuuden korvikkeeksi loputtomalle valikoimalle Jumalan luotuja ja vakuuttaa meille, että olemme pelkästään kuolevaisia olioita, jotka ovat toiminnan kohteita, emmekä iankaikkisia sieluja, joita on siunattu moraalisella tahdonvapaudella toimia omasta puolestamme. Kavalasti hän houkuttelee ruumiin saaneita henkiä luopumaan niistä siunauksista ja oppimiskokemuksista ”lihan mukaan” (1. Nefi 19:6; Alma 7:12–13), jotka Isän onnensuunnitelma ja Hänen ainosyntyisen Poikansa sovitus ovat tehneet mahdolliseksi.
Kehotan teitä omaksi onneksenne ja suojaksenne tutkimaan uutterammin pelastussuunnitelman oppia – ja rukoillen pohtimaan tarkastelemiamme totuuksia. Tarjoan kaksi kysymystä harkittavaksi henkilökohtaisessa mietiskelyssänne sekä rukouksessanne ja tutkimisessanne:
1. Edistääkö vai estääkö erilaisten teknisten laitteiden ja tiedotusvälineiden käyttö Pyhän Hengen jatkuvaa toveruutta elämässänne?
2. Lisääkö vai rajoittaako aika, jonka käytätte erilaisiin teknisiin laitteisiin ja tiedotusvälineisiin, kykyänne elää, rakastaa ja palvella merkityksellisellä tavalla?
Saatte Pyhältä Hengeltä vastauksia, innoitusta ja opastusta, joka sopii omiin yksilöllisiin olosuhteisiinne ja tarpeisiinne. Toistan ja vahvistan profeetta Josephin opetuksen: ”Kaikilla olennoilla, joilla on ruumis, on valta niiden yli, joilla ei ole ruumista. Paholaisella ei ole minkäänlaista valtaa meihin, ellemme salli sitä hänelle.”
Nämä iankaikkiset totuudet fyysisen ruumiimme tärkeydestä vahvistavat teitä vastustajan eksytystä ja hyökkäyksiä vastaan. Yksi teitä koskevista hartaimmista toiveistani on, että teissä vahvistuu jatkuvasti todistus ylösnousemuksesta ja kiitollisuus siitä – omasta ylösnousemuksestanne selestisessä, korotetussa ruumiissa ”teidän uskonne tähden [Herraan Jeesukseen Kristukseen], lupauksen mukaisesti” (Moroni 7:41).
Nouseva sukupolvi
Haluaisin puhua erityisesti teille, niin kuin te todella olette. Te olette todella Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon nouseva sukupolvi. Lokakuussa 1997 vanhin Neal A. Maxwell (1926–2004) kahdentoista apostolin koorumista vieraili Brigham Youngin yliopisto – Idahossa puhuakseen eräässä hartaustilaisuudessa. Sen päivän aikana, jonka hän oli kampuksella, puhuimme yhdessä monista evankeliumin aiheista yleensä ja erityisesti kirkon nuorista. Muistan vanhin Maxwellin lausuneen ajatuksen, joka teki minuun suuren vaikutuksen. Hän sanoi: ”Tämän sukupolven nuorilla on suurempi kyky kuuliaisuuteen kuin millään aiemmalla sukupolvella.”
Sitten vanhin Maxwell mainitsi, että hänen sanansa perustuivat tähän ensimmäisenä neuvonantajana ensimmäisessä presidenttikunnassa palvelleen presidentti George Q. Cannonin (1827–1901) opettamaan totuuteen: ”Jumala on varannut tähän taloudenhoitokauteen henkiä, joilla on rohkeutta ja päättäväisyyttä kohdata maailma ja kaikki pahuuden näkyvät ja näkymättömät voimat, julistaa evankeliumia ja ylläpitää totuutta sekä vakiinnuttaa ja rakentaa Jumalamme Siionia mitään seurauksia pelkäämättä. Hän on lähettänyt nämä tämän sukupolven henget laskemaan perustuksen Siionille, joka ei enää koskaan kukistu, ja nostattamaan siemenen, joka on vanhurskas ja joka kunnioittaa Jumalaa ja kunnioittaa Häntä suuresti ja on kuuliainen Hänelle kaikissa olosuhteissa.”7
Vanhemmat ja kirkon johtajat tähdentävät jatkuvasti, että tämän sukupolven nuoret miehet ja nuoret naiset on varattu tätä maailmanhistorian aikaa varten ja että he ovat eräitä uskollisimmista taivaallisen Isän lapsista. Sellaiset lausunnot pitävät todella paikkansa. Olen kuitenkin usein miettinyt, kuulevatko nuoret tämän kuvauksen niin usein, että siitä tulee liikaa käytetty ja kulunut – ja että sen tärkeys ja syvälliset merkitykset jäävät kenties huomaamatta. Tiedämme, että ”siltä, jolle paljon on annettu, paljon vaaditaan” (OL 82:3). Ja presidentti Cannonin ja vanhin Maxwellin opetukset auttavat meitä ymmärtämään täydellisemmin, mitä meiltä nykyään vaaditaan. Teidän ja minun on oltava uskollisia ja ”kuuliaisia Hänelle kaikissa olosuhteissa”. Siten kuuliaisuus on tärkein ase, johon nousevan polven on turvattava myöhempien aikojen taistelussa hyvän ja pahan välillä.
Me riemuitsemme siitä, että Herra on valtuutettujen palvelijoidensa välityksellä ”nostanut rimaa” tämän päivän nuorille miehille ja nuorille naisille. Sellainen innoitettu ohjaus on tervetullutta ja olemme siitä kiitollisia, koska me tiedämme, keitä me olemme ja miksi me olemme täällä maan päällä. Ja meidän tulee huomata, että Lusifer yrittää herkeämättä ”laskea rimaa” taivuttelemalla meitä käyttämään väärin fyysistä ruumistamme ja vähättelemään sen tärkeyttä.
Vapahtaja on kehottanut meitä toistuvasti varomaan vastustajan eksytystä:
”Jeesus vastasi ja sanoi heille: Varokaa, ettei kukaan teitä eksytä; – –
sillä niinä päivinä nousee myös vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja, ja he näyttävät suuria merkkejä ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, jopa valitutkin, jotka ovat valittuja liiton mukaan. – –
Ja sitä, joka vaalii minun sanaani, ei eksytetä.” (JS–Matt. 5, 22, 37.)
Kuuliaisuus avaa oven Pyhän Hengen jatkuvaan kumppanuuteen. Ja Pyhän Hengen voiman aktivoimien hengellisten lahjojen ja kykyjen ansiosta voimme välttää eksytystä – ja kykenemme näkemään, tuntemaan, tietämään, ymmärtämään ja muistamaan asiat, niin kuin ne todella ovat. Teille ja minulle on annettu suurempi kyky kuuliaisuuteen juuri näistä syistä. Moroni on julistanut:
”Kuulkaa Herran sanoja ja pyytäkää Isältä Jeesuksen nimessä, mitä tahansa tarvitsettekin. Älkää epäilkö vaan olkaa uskovia, ja alkakaa niin kuin muinaisina aikoina ja tulkaa Herran luokse koko sydämestänne ja tehkää työtä pelastuaksenne peläten ja vavisten hänen edessään.
Olkaa viisaita koetusaikananne; riisukaa pois päältänne kaikki epäpuhtaus; älkää pyytäkö mitään kuluttaaksenne sen himoissanne, vaan pyytäkää horjumattoman lujina, ettette antaudu mihinkään kiusaukseen vaan että palvelette todellista ja elävää Jumalaa.” (Morm. 9:27–28.)
Kun noudatamme näitä innoitettuja neuvoja, me voimme ja saamme siunauksen tunnistaa ja torjua vastustajan hyökkäykset – tänään ja edessä olevina aikoina. Me voimme täyttää ja tulemme täyttämään ennalta asetetut tehtävämme ja tekemään osamme Herran työssä koko maailmassa.
Todistan, että Jumala elää ja on taivaallinen Isämme. Hän on pelastussuunnitelman laatija. Jeesus on Kristus, Lunastaja, jonka ruumista ruhjottiin, runneltiin ja raastettiin meidän vuoksemme, kun Hän antoi sovitusuhrin. Hän on noussut kuolleista, Hän elää ja Hän on tämän kirkon johdossa näinä myöhempinä aikoina. Se, että on ”iankaikkisesti ympäröity hänen rakkautensa käsivarsilla” (2. Nefi 1:15), tulee olemaan todellinen eikä virtuaalikokemus.
Todistan, että me voimme saada ja me saamme siunaukseksi rohkeuden ja päättäväisyyden kohdata maailman ja kaikki pahan voimat. Vanhurskaus voittaa. Kenenkään jumalattoman käsi ei voi pysäyttää tämän työn etenemistä. Todistan näistä asioista, niin kuin ne todella ovat ja niin kuin ne tulevat todella olemaan, Herran Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.
Tämä kuva on tietokonekuva sinetöimishuoneesta Newport Beachin temppelissä Kaliforniassa. Tätä ja samankaltaisia kuvia käytetään osana suunnitteluprosessia, kun rakennetaan kutakin uutta temppeliä. Mallinnuksessa näkyvät kankaat, huonekalut, kalusteet, valaistus, koot ja mittasuhteet, jotka osoittavat, miltä kukin osa näyttää ja tuntuu valmiina. Itse asiassa koko temppeli ja kaikki sen elementit suunnitellaan yksityiskohtaisesti ennen kuin rakentaminen edes alkaa.
Tämä on todellinen valokuva sinetöimishuoneesta Newport Beachin temppelissä Kaliforniassa.
Valokuvakuvitus © Corbis ja © Getty Images
Vasemmalla: mallinnus Craig Lofgreen, © IRI; oikealla: valokuva Welden C. Andersen, © IRI
Valokuvakuvitus Steve Bunderson
Valokuvakuvitus Welden C. Andersen
Valokuvakuvitus Craig Dimond