Eloonjääneet auttavat eloonjääneitä
Vuoden 2009 syyskuun lopulla trooppinen myrsky Ketsana sai Filippiinien pääkaupungin Manilan ja ympäröivät alueet tulvimaan. Tuho ei kuitenkaan päättynyt siihen, vaan jatkui edelleen, kun jo kahdeksan päivää myöhemmin taifuuni Parma syöksyi läpi Filippiinien pohjoisosien. Ja muutaman päivän kuluttua Parma muutti suuntaa ja iski jälleen maihin trooppisena myrskynä aiheuttaen lisää vahinkoa. Mutta siihenkään tuho ei vielä päättynyt.
Eri puolilla Filippiinejä pyhät – nekin, joilla oli vaikeuksia toipua aiemmista myrskyistä – aloittivat kuitenkin hädänalaisten auttamisen jäämättä odottamaan Parman kolmatta ja viimeistä hävityskulkua.
Säästyneen lahjoittamista
Syyskuun lopulla trooppinen myrsky Ketsana iski Manilan lähettyvillä sijaitsevaan Parañaquen kaupunkiin, jossa on neljä kirkon seurakuntaa. Myrskyn ollessa hurjimmillaan yhden seurakunnan piispa meloi kaulaan asti ulottuvissa tulvavesissä suuren kylmäsäiliön styrox-kannella auttamaan kolmen perheen evakuoinnissa. Seuraavan päivän sakramenttikokous peruttiin, mutta monet kovia kokeneen seurakunnan jäsenet, jotka yrittivät itsekin selviytyä myrskyn vaikutuksista, kerääntyivät seurakuntakeskukseen yllään pyjamat, sortsit ja pikkutakit kantaen ruokaa ja vaatteita annettavaksi hädänalaisille. Noin kahdessa tunnissa kaikkien seurakunnan perheiden luona oli käyty, tilanne tarkistettu ja heitä autettu.
Sitten Parañaquen alueen jäsenet, jotka vain kaksi yötä aiemmin olivat kahlanneet halki tuhoutuneiden kyliensä, kokoontuivat paikalliseen seurakuntakeskukseensa ja kokosivat 26 kassillista lahjoittamiaan vaatteita, kaikki lajiteltuina ja yksittäin pakattuina.
”Se oli monille seurakuntamme perheille yksi ikimuistoisimmista perheilloista”, sanoo piispa Franco Advincula.
Eräs sisar hädänalaisesta perheestä soitti piispalle kysyäkseen, milloin he voisivat antaa lahjoituksensa. ”Olin ällistynyt enkä löytänyt oikeita sanoja”, piispa Advincula sanoo. ”Sain kuitenkin innoitusta, ettei minun pitäisi kieltää tältä hyvältä sisarelta tilaisuutta auttaa.”
Auttamista yhä uudelleen
Kun Ketsana iski Manilan pääkaupunkiseudulle, Alaminosin piirin johtaja Porferio Balute jr sanoi tunteneensa innoitusta pyytää piirinsä jäseniä auttamaan naapureitaan etelässä. Monet jäsenet Alaminosin piirissä olivat kuitenkin yhä toipumassa taifuuni Emongin jäljiltä, joka oli iskenyt neljä kuukautta aiemmin toukokuussa 2009. Se oli vahingoiltaan suurin taifuuni, mikä on koskaan iskenyt tähän Filippiinien länsiosassa sijaitsevaan kaupunkiin. Monet jäsenistä saivat elantonsa kalastuksesta tai maanviljelystä, ja taifuunia seuranneet tulvat olivat tuhonneet heidän elinkeinonsa.
Vaikka piirinjohtaja Balute pelkäsikin pyytävänsä liian paljon niiltä, joilla oli yhä vaikeuksia päästä takaisin jaloilleen, hän teki sen kuitenkin.
Sinä iltapäivänä jäsenet tulivat seurakuntakeskukseen mukanaan 21 säkkiä vaatteita, kassillinen ruokaa ja 1 500 dollarin arvosta paikallista rahaa.
Kun Parma iski viikkoa myöhemmin, tällä kertaa pohjoiseen, Alaminosin piirin jäsenet antoivat jälleen hätäapua kooten lisää vaatteita, ruokaa ja rahaa. Jotkut heistä jopa tarjoutuivat omalla ajallaan jakamaan tavaroita suoraan avuntarvitsijoille.
”Halusimme vain auttaa”, sanoo piirinjohtaja Balute. ”Emme ikinä tajunneet, että saisimme siitä niin paljon. Uskomme lujittui, rakkautemme lähimmäisiimme lisääntyi, todistuksemme vahvistui ja ymmärryksemme Vapahtajan rakkaudesta ja Hänen sovituksestaan syveni.”
Epäitsekkyyttä ja optimismia
Vanhin Kendall Ayres, joka palvelee vaimonsa kanssa jatkuvan koulutusrahaston ohjelmassa, kutsuttiin valvomaan ja organisoimaan tarvikkeiden jakelua. Hän kuvaili filippiiniläisten pyhien ykseyttä avustushankkeessa.
”On ollut ihme seurata, kuinka ne, jotka ovat menettäneet eniten, kokevat suurinta huojennusta kääntyessään ulospäin ja auttaessaan muita, joita on kohdannut yhtä suuri menetys”, sanoo vanhin Ayres. ”Ymmärrän aivan toisella tavoin kuin koskaan ennen, kuinka elämänsä kadottamalla voi löytää sen. Minulle se ei ole enää vain teologiaa – se on todellisuutta. Tekijöitä tarjoutuu paljon enemmän kuin meillä on tarpeita täytettäviksi. Tavaroiden ja tekijöiden tulva on miltei käsittämätöntä. Se on ollut valtava yllätys.”
”Filippiiniläiset ovat yleensä hyvin joustavia”, sanoo vanhin Benson Misalucha, vyöhykeseitsenkymmen Filippiinien vyöhykkeellä. Sen sijaan että he näkisivät lasin puoliksi täytenä tai puoliksi tyhjänä, ”olemme katsoneet lasiin ja sanomme: ’Onpa hieno lasi, vaikkei siinä ole yhtään vettä.’”
Ajoneuvoja on kumollaan tai puoliksi hautautuneina Pangasinanissa, minne taifuunin aiheuttama tulva on ne jättänyt. Kirkon jäsenet lähtivät auttamaan hädänalaisia, vaikka olivat itsekin taifuunin uhreja.
Valokuva Nate Leishman