Naruhyppyä jamaikalaiseen tahtiin

Megan Withers

Lämpimänä iltana Kingstonissa Jamaikassa saatat löytää 10-vuotiaan Samuelin ja 7-vuotiaan Giordaynen hyppäämässä narua kahden veljensä kanssa. Hyppiessään he laulavat rytmissä:

1, 2, 3, täti Lulu,
4, 5, 6, täti Lulu,
7, 8, 9, täti Lulu,
10, täti Lulu, 
10, täti Lulu.

Samuel ja Giordayne ovat iloisia lapsia, jotka ovat hyviä monessa asiassa. He pitävät urheilemisesta, ahkeroimisesta koulussa ja auttamisesta kotona sekä siitä, että voivat aurinkoisella hymyllään ja hyväntuulisella asenteellaan olla esimerkkinä ihmisille ympärillään.

Koulupäivät

Jamaikassa kouluissa on joka vuosi poikien päivä ja tyttöjen päivä. Tyttöjen päivänä pojat eivät mene kouluun. Sen sijaan äidit voivat mennä kouluun tyttäriensä kanssa. Koulussa on kykyjenesittämistilaisuus, oikeinkirjoituskilpailu ja muuta hauskaa toimintaa.

Giordayne valittiin luokaltaan osallistumaan oikeinkirjoituskilpailuun, ja hän voitti. ”Lempisanani kilpailussa on environment [ympäristö]”, Giordayne sanoo.

Poikien päivänä isät voivat mennä kouluun poikiensa kanssa. Samuel osallistui kirjoituskilpailuun. Hän kirjoitti aineen, jossa hän selitti, kuinka hän osoittaa kunnioittavansa itseään ja muita. Hänkin voitti ensimmäisen palkinnon.

Käynti temppeliä katsomassa

Samuel odottaa innolla päivää, jolloin hän voi mennä temppeliin. Monille jamaikalaisille perheille temppeliin meno on suuri uhraus, koska Jamaikassa ei ole temppeliä. On kallista matkustaa Yhdysvaltoihin, että pääsee temppeliin.

Onneksi Samuelin ja Giordaynen perhe pystyi menemään sinne. Samuel sanoo: ”Suosikkilomani perheen kanssa oli, kun kävimme New York Cityssä tätini luona. Näimme Manhattanin temppelin. Se on ainoa temppeli, jonka olen ikinä nähnyt.”

Koko perhe oli hyvin innoissaan, kun Panamassa avattiin temppeli vuonna 2008, koska sinne ei ole niin vaikeaa mennä. Kerran tai kahdesti vuodessa jäsenet Jamaikassa matkustavat Panamán temppeliin. ”Odotan jännityksellä pääsyä temppeliin, kun täytän 12”, Samuel sanoo.

Vastaus rukoukseen

Kerran yhtiö, jossa Samuelin ja Giordaynen isä oli työssä, oltiin aikeissa lopettaa. Giordayne kannusti perhettään pyytämään apua taivaalliselta Isältä. ”Giordayne on hyvin ahkera rukoilemaan. Hän muistuttaa aina perhettämme asioista, joita meidän pitää rukoilla”, hänen äitinsä sanoo. Perheen rukouksiin vastattiin, kun heidän isänsä sai uuden työpaikan. ”Tiesin, että jos me rukoilisimme, kaikki kääntyisi parhain päin”, Giordayne sanoo luottavaisesti.

Kaksi hienoa opettajaa

Samuel unelmoi, että hänestä tulee isona opettaja. Hän haluaa opettaa lempiaineitaan: matematiikkaa ja luonnontieteitä. Giordayne, joka ihailee isoveljeään, haluaa myös opettajaksi.

Samuel ja Giordayne ovat jo nyt opettajia olemalla hienoja esimerkkejä ystävilleen. Heidän koulussaan on vain muutamia lapsia, jotka ovat kirkon jäseniä.

”Kun joku tekee jotakin pahaa kuten tappelee, käsken heitä tekemään oikein”, Samuel sanoo.

Samuel ja Giordayne lausuvat mielellään todistuksensa, ja heidän Alkeisyhdistyksen johtajansa tietää, että hän voi luottaa siihen, että he pitävät puheen, jos puhuja ei pääse paikalle. Sunnuntaiaamuisin he heräävät tavallista aikaisemmin valmistamaan puheen ihan siltä varalta, että heitä tarvitaan puhumaan.

Samuel ja Giordayne yrittävät palvella uskollisesti Herraa kaikessa, mitä he tekevät. Giordayne sanoo: ”Minä tiedän, että jos minulla on uskoa, minä en joudu hukkaan vaan elän jälleen taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen kanssa.”