Hän kuuntelee
”Herra on kuullut kansansa rukoukset” (Moosia 27:14).
-
Devon, on aika valmistautua rukoukseen.
Minähän olen valmis.
-
Ei, Devon. Kun rukoilet, sinun pitää polvistua, panna käsivartesi ristiin ja sulkea silmäsi. Sinun pitää myös olla hiljaa. Se osoittaa kunnioitusta taivaallista Isää kohtaan.
Devon pudotti lelurekkansa, pani käsivartensa ristiin ja polvistui äidin viereen.
-
Kuunteleeko taivaallinen Isä minua? Onko Hänellä korvat?
Kyllä, Hänellä on korvat. Hän kuuntelee, kun sinä pidät rukouksesi.
-
Devon piti rukouksensa ja jäi sen jälkeen hetkeksi polvilleen pää painuksissa ja käsivarret ristissä.
Hän ei vastaa. Oletko varma, että Hän kuuntelee?
Taivaallinen Isä vastaa yleensä rukouksiimme puhumalla sydämellemme ja mielellemme eikä niinkään puhumalla korvillemme. Hän tekee sen Pyhän Hengen avulla.
-
Devon, miltä sinusta tuntuu, kun annat omastasi muille?
Hyvältä.
Ja miltä sinusta tuntuu, kun teet jotakin väärää – kuten heittelet lelujasi?
Minusta tuntuu pahalta.
Pyhä Henki auttaa meitä saamaan näitä tunteita, että tiedämme, mikä on oikein ja väärin. Hän myös auttaa meitä saamaan ajatuksia siitä, mitä me voimme tehdä, että olisimme iloisempia.
-
On muitakin tapoja, joista me voimme tietää, että taivaallinen Isä kuuntelee. Muistatko, miten Hän auttoi mummia tuntemaan olonsa paremmaksi, kun mummi sai pappeuden siunauksen?
Muistan. Olen iloinen, että mummi voi paremmin.
-
Vaikka et kuulekaan taivaallisen Isän puhetta, se ei tarkoita, etteikö Hän kuuntelisi. Hän antaa sinulle lämpimiä, hyviä tunteita, että tietäisit, että Hän kuuntelee.
-
Devon oli iloinen.
Nyt minä tiedän, äiti. Taivaallinen Isä kuuntelee minua.