Me kuuntelimme Henkeä
Michael Angelo M. Ramírez, Uusi-Seelanti
Eräänä aamuna lähetystyötoverini ja minä päätimme kulkea ovelta ovella pienellä paikkakunnalla meille määrätyllä alueella Filippiinien eteläosassa. Koputtaessamme ovia luoksemme tuli mies kysymään, mitä teimme. Saatoimme havaita, että hän oli juopotellut.
Koska ajattelimme, ettei hän ollut todella kiinnostunut sanomastamme, annoimme hänelle lehtisen elämän tarkoituksesta. Sitten kerroimme hänelle, että jos hän lukisi lehtisen eikä sinä iltana juopottelisi, me tulisimme hänen kotiinsa selittämään elämän tarkoituksen. Hän nyökkäsi ja sanoi odottavansa meitä. Kiiruhdimme eteenpäin sovittuun opetustapaamiseen.
Ei meillä oikeastaan ollut mitään aikomusta palata opettamaan tuota miestä sinä iltana, mutta joka päivä sen jälkeen kun kuljimme hänen talonsa ohi, tunsin, että meidän pitäisi pysähtyä. Torjuin kuitenkin tunteen aina saman tien ja perustelin päätöstäni vakuuttamalla itselleni, että mies oli luultavasti niin humalassa, ettei kuuntelisi.
Muutaman päivän jälkeen tunne oli niin voimakas, etten kyennyt enää vastustamaan sitä. Kun koputimme hänen oveensa, meitä vastassa oli säikähtänyt nainen, joka kysyi, miksi emme olleet palanneet aiemmin niin kuin olimme luvanneet. Hän sanoi, että hänen aviomiehensä oli odottanut meitä sinä iltana ja oli ensimmäisen kerran heidän avioliittonsa aikana ollut juopottelematta.
Olimme häpeissämme ja pyysimme vuolaasti anteeksi. Sovimme, että tulisimme takaisin sinä iltana opettamaan häntä ja hänen aviomiestään. Pian sen jälkeen veli Gumabay (nimi on muutettu) teki parannuksen kaikista maallisista paheistaan ja meni kasteelle. Hänestä tuli yhteisönsä tukipilari.
Joitakin päiviä hänen kasteensa jälkeen minut siirrettiin toiselle alueelle ja menetin yhteyden perheeseen. Saatoin vain toivoa ja rukoilla, että he pysyisivät aktiivisina kirkossa.
Sain myöhemmin tietää, että sillä pienellä paikkakunnalla, jossa Gumabayn perhe asui, oli lähetysseurakunta ja sitten vaarnaseurakunta. Veli Gumabay kutsuttiin tuon seurakunnan piispaksi. Sain myös tietää, että useimmat hänen sukulaisistaan olivat liittyneet kirkkoon.
Kun viimein palasin käymään vanhalla lähetystyöalueellani, sain kuulla, että monet ihmiset olivat liittyneet siellä kirkkoon piispa Gumabayn hyvän esimerkin ansiosta, koska hän oli antanut elämänsä Herran käsiin ja ottanut Hänet perheensä ja päivittäisten toimiensa johdattajaksi.
Olen hyvin kiitollinen siitä, että me kuuntelimme Hengen kuiskauksia ja kävimme Gumabayn perheen kodissa. Tämä kokemus auttoi minua ymmärtämään, mitä Herra tarkoitti sanoessaan: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat” (Matt. 9:12).