Kunnes taasen kohdataan
Ei hylätä koskaan
Vapahtajan viittaus pyhiin kirjoituksiin sai minut vakuuttuneeksi siitä, ettei meitä hylätä koskaan.
Palvelutyönsä aikana Herra lainasi usein pyhiä kirjoituksia. Meidän ei siis pitäisi yllättyä siitä, että löydämme Uudesta testamentista Vapahtajan lainaamia Vanhan testamentin jakeita. Mutta eräänä päivänä minä koin yllätyksen lukiessani Psalmin 22 toista jaetta: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?”
En ollut koskaan ajatellut, että Vapahtaja ristillä kärsiessään ja nuo sanat lausuessaan on saattanut lainata pyhiä kirjoituksia (ks. Matt. 27:46). Se ajatus johti syvälliseen hengelliseen oivallukseen.
Miltei kaikki meistä ovat jossakin vaiheessa miettineet: ”Oi Jumala, missä olet?” (OL 121:1.) Tuo kysymys on noussut mieleeni useimmin hengellisen epävarmuuden tai ahdistuksen hetkinä.
Siitä syystä Vapahtajan sanat näyttivät herättävän kysymyksen: Johtuiko Hänenkin huudahduksensa epävarmuudesta – jopa epäilyksestä? Tarkoittiko se sitä, että oli olemassa kysymys, johon kaikkivoivalla, kaikkitietävällä Vapahtajallani ei ollut vastausta juuri sillä hetkellä, kun pelastukseni riippui Hänen voimastaan antaa kaikki vastaukset ja voittaa kaikki?
Tuon psalmin lukeminen opetti minulle, että vaikka nuo sanat ovatkin sielua riipaiseva ilmaus Jumalan vetäytymisen aiheuttamasta lamauttavasta epätoivosta, jota Vapahtaja oli kenties osannut odottaa mutta ei täysin käsittää, ne eivät olleet epäilyksen osoitus.1
Se juuri, että suurimman hätänsä hetkellä Hän kutsui Isäänsä käyttäen pyhien kirjoitusten sanoja, oli paitsi osoitus uskosta myös syvällinen tilaisuus opettaa. Vaikka Psalmi 22 alkaa kysymyksellä, se ilmaisee syvällistä luottamusta siihen, että Jumala ei hylkää:
”Sinuun ovat turvanneet isämme ennen. Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan,
sinua he huusivat ja saivat avun, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.” (Jakeet 5–6.)
Käyttäen omia kokemuksiaan enteilemässä Vapahtajan kärsimystä psalminkirjoittaja ennustaa pilkan (jakeet 8–9), oikeudenkäynnin irvikuvan ja tulevan kidutuksen (jakeet 12–14), Hänen tuskansa ja kärsimyksensä (jae 15), Hänen janonsa (jae 16), haavat Hänen käsissään ja jaloissaan (jae 17) sekä arvanheiton Hänen vaatteistaan ja niiden jakamisen (jae 19).
Vaikka Vapahtaja lainasi vain toista jaetta, psalmin loppuosa on jälleen yksi todiste siitä, että Hän on luvattu Messias, että Hänen kärsimyksensä täytti profetian ja että Hän luotti täysin Isäänsä.
Tämän ymmärtäminen toi sieluuni ylitsevuotavan varmuuden siitä, että uskoni kohde oli oikea. Mutta vieläkin voimallisempaa kuin oivaltaa, että Jeesus ei epäillyt ja sai avun, oli tuon psalmin antama todistus niitä hetkiä varten, kun mietin, onko Jumala hylännyt minut, tai kun olen huolissani siitä, ettei Hän ole kuullut minun huutoani.
”Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat! Jaakobin suku, kunnioita häntä, palvele vavisten, Israelin kansa!
Ei [Isä] halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa, ei kääntänyt pois kasvojaan [Jeesukselta] vaan kuuli, kun [Jeesus huusi].” (Jakeet 24–25, kursivointi lisätty.)
Gustave Dorén teos Pimeys ristiinnaulitsemisen aikaan