Perheiltaideoita
Tässä numerossa on artikkeleita ja toimintoja, joita voidaan käyttää perheillassa. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä.
”Mukaan sukututkimustyöhön”, s. 8: Voit hankkia jokaiselle perheenjäsenelle koristeltavaksi laatikon, jota käytetään valokuvien, päiväkirjojen ja muiden aikakirjojen säilytykseen.
”Mitä uutta Edistyminen-ohjelmassa?” s. 34 ja ”Aaronin pappeus – suurempaa kuin saatat ajatella”, s. 37: Uudet ohjelmat Edistyminen ja Velvollisuus Jumalaa kohtaan kannustavat nuoria pohtimaan oppimaansa ja kertomaan siitä. Jos perheessänne on teini-ikäisiä, voit pyytää heitä suunnittelemaan sellaisen perheiltaoppiaiheen, joka perustuu johonkin heidän hiljattain suorittamaansa Velvollisuus Jumalaa kohtaan tai Edistyminen -toimintaan.
”Kuinka rakennan hengellisen perustuksen?” s. 62: Pane vesitiiviiseen astiaan pieniä kiviä vieri viereen. Levitä toisen vesitiiviin astian pohjalle kerros hiekkaa. Hanki kaksi pientä esinettä kuvaamaan taloja. Aseta toinen ”talo” kiville ja toinen hiekalle. Täytä sitten kumpainenkin astia vedellä. Hiekalla oleva ”talo” vajoaa, mutta kivillä oleva ”talo” pysyy sijoillaan. Keskustelkaa siitä, millä tavalla luja hengellinen perustus auttaa meitä kestämään elämän myrskyjä (ks. Hel. 5:12).
Koiranpennun opetuksia
Kun lapsemme olivat pieniä, vein heidät lemmikkieläinkauppaan noutamaan kuponkitarjouksena olleen kultakalan. Kahta tuntia myöhemmin lähdimme kaupasta mukanamme koiranpentu, joka oli ostettu lasten omilla rahoilla. Illalla panimme koiranpennun kodinhoitohuoneeseen nukkumaan. Aamulla huone oli kamalassa kunnossa. Lasten odotettiin siivoavan jäljet, mutta heistä se oli liikaa. ”Ei me osata”, he sanoivat nyyhkyttäen.
Illalla pidimme perheillan, jonka aiheena oli seuraukset. ”Kun ostitte koiran”, heidän isänsä sanoi, ”ette tulleet ajatelleeksi seurauksia. Koira kuuluu nyt perheeseemme, ja teidän täytyy ottaa vastuuta siitä.” Keskustelimme siitä, että tekemillämme valinnoilla on aina seurauksia, ja kehotimme lapsia tekemään aina vanhurskaita valintoja.
Koira kuoli hiljattain oltuaan perheessämme 14 vuotta, mutta opetukset, jotka se auttoi meitä saamaan, kestävät ainiaan.
Jill Grant, Victoria, Australia