Vapahtaja Mestariopettaja

Vanhin Jay E. Jensen

seitsemänkymmenen koorumien johtokunnasta

Meidän tulee kestitä itseämme Kristuksen sanoilla – pyhillä kirjoituksilla – ja aivan kuten Hän, käyttää niitä muiden opettamiseen ja vahvistamiseen.

Isänsä johdolla Jeesus Kristus loi maailmoja luvutta. Hän oli suuri Jehova, Vanhan testamentin Jumala. Hän syntyi kuolevaisesta äidistä Mariasta ja Jumalasta, iankaikkisesta Isästä. Hän oli suurin Olento, mitä maan päällä on elänyt. Hän sanoi tulleensa täyttämään Lähettäjänsä tahdon ja viemään Hänen työnsä päätökseen (ks. Joh. 4:34).

Hänen sanomansa ja palvelutyönsä olivat selkeitä vakuutuksia siitä, että Hän on Jeesus Kristus, Jumalan Poika, luvattu Messias.

Opetuksissaan Hän lainasi usein Vanhan testamentin kohtia. Hän käytti pyhiä kirjoituksia valmistautuakseen palvelutyöhönsä, vastustaakseen pahaa ja kiusauksia, kunnioittaakseen menneitä profeettoja ja todistaakseen heidän tehtävästään sekä vahvistaakseen muita. Hänen esimerkistään me voimme oppia käyttämään pyhiä kirjoituksia tehokkaammin omissa tehtävissämme vanhempina, johtajina ja opettajina – Hän kun näytti täydellistä esimerkkiä kaikessa, myös mestariopettajana.

Valmistautuessaan palvelutyöhönsä

Kun Herra tuli maan päälle, Hänen mielensä ylle laskettiin unohduksen verho aivan kuten meillekin, mutta meidän laillamme Hän edistyi armosta armoon (ks. OL 93:11–17). Hän sai opetusta taivaalliselta Isältään (ks. Joh. 8:28; 12:49) ja kuolevaisilta opettajilta. Vanhin James E. Talmage (1862–1933) kahdentoista apostolin koorumista onkin huomauttanut: ”Tietomme juutalaisten elämästä tuona aikana oikeuttaa olettamuksen, että poika sai tarkoin oppia tuntemaan lain ja pyhät kirjoitukset, sillä se oli sääntönä. Hän hankki tietoa tutkimalla ja sai viisautta rukoilemalla, ajattelemalla ja ponnistelemalla.”¹

Jeesuksen varhaisesta lapsuudesta aina siihen asti, kun Hän aloitti julkisen palvelutyönsä, ainoa kertomus, joka meillä on Hänestä, kertoo siitä, kun hän oli 12-vuotiaana temppelissä opettamassa ja osoitti poikkeuksellista viisauden ja tiedon hallintaa: ”Kolmen päivän kuluttua [Joosef ja Maria] löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä.” (Luuk. 2:46.) Joseph Smithin raamatunkäännös selventää tätä jaetta ja osoittaa, että opettajat kuuntelivat Jeesusta ja esittivät Hänelle kysymyksiä.

Se, että Hän kasvoi tiedossa ennen kuin aloitti palvelutyönsä, käy ilmi siitä neuvosta, jonka Hän antoi Hyrum Smithille vuonna 1829: ”Älä pyri julistamaan minun sanaani, vaan pyri ensiksi saamaan minun sanani, niin silloin kielesi kirpoaa; silloin, jos tahdot, sinä saat minun Henkeni ja minun sanani, niin, Jumalan voiman saada ihmiset vakuuttuneiksi” (OL 11:21).

Mekin voimme etsiä pyhistä kirjoituksista opastusta ja innoitusta aloittaessamme palvelutyömme, olipa tuo palvelutyö sitten uusi tehtävä, uusi vastuu (kuten vanhemmuus) tai yksinkertaisesti perheillan oppiaihe.

Vastustaessaan pahaa ja kiusausta

Jeesuksen palvelutyön alussa Paholainen kiusasi Häntä. Kolmesta kiusauksesta kaksi alkoi ivallisella, epäilevällä vihjauksella: ”Jos kerran olet Jumalan Poika” (Matt. 4:3, 6). Vastustaakseen Saatanaa Vapahtaja lainasi kolmea Vanhan testamentin kohtaa sanoen: ”On kirjoitettu…” (jakeet 4, 7, 10).

Vapahtaja opetti seuraajilleen pyhien kirjoitusten esimerkkien avulla myös, kuinka voi voittaa pahan. Opettaessaan ihmisiä vastustamaan pahaa tai kohtaamaan vakavia seurauksia Mestariopettaja lainasi erästä Vanhan testamentin kertomusta: ”Sodoman ja Gomorran maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin se kaupunki” [ne, jotka hylkäsivät Hänen evankeliuminsa] (Matt. 10:15).

Jumalan sanassa on luontaista suojelevaa voimaa meille, jos noudatamme sitä: ”Eikä kukaan, joka kuulisi Jumalan sanaa ja pitäisi siitä kiinni, koskaan hukkuisi, eivätkä vastustajan kiusaukset ja palavat nuolet voisi voittaa – – heitä” (1. Nefi 15:24).

Yksi pyhien kirjoitusten lempikohdistani Saatanan vastustamiseksi tänä päivänä on tämä jae: ”Minun silmäni katsovat teitä. Minä olen teidän keskellänne.” (OL 38:7.) Se kumoaa ainiaaksi valheen: ”Ei kukaan saa tietää.”

Kunnioittaessaan menneitä profeettoja

Vapahtaja tunnusti muinaiset profeetat ja lainasi heidän sanojaan. Tänä taloudenhoitokautena Hän antoi Sidney Rigdonille käskyn ”viitata pyhiin profeettoihin osoittaaksesi [Joseph Smithin sanat] tosiksi” (OL 35:23).

Vapahtaja todisti Vanhan testamentin profeetoista ja kunnioitti heitä viittaamalla Nooaan (ks. Matt. 24:37–38), Abrahamiin (ks. Luuk. 16:22–31; Joh. 8:56–58), Abrahamiin, Iisakiin ja Jaakobiin (ks. Matt. 8:11), Moosekseen (ks. Joh. 5:46), Daavidiin (ks. Luuk. 6:3), Eliaan (ks. Luuk. 4:25–26) ja Jesajaan (ks. Luuk. 4:16–21; Joh. 1:23). Hän kunnioitti ja tuki myös aikalaistaan Johannes Kastajaa (ks. Matt. 11:7–11).

Vuorisaarnassa Vapahtaja osoitti tärkeitä yhteyksiä Vanhan testamentin profeettoihin ja heidän opetuksiinsa, jotka koskivat Häntä. Siitä osoituksena on läheinen vastaavuus autuudenlupausten (ks. Matt. 5:3–11) ja Jesajan sanojen (ks. Jes. 61:1–3) välillä.²

Mekin voimme kunnioittaa menneitä ja nykyisiä profeettoja näkemällä, mitä heidän opetuksensa todella ovat: Jumalan sana ja tahto (ks. OL 68:4). Kun valmistaudumme opettamaan käyttäen pyhiä kirjoituksia, meidän on rukoillen etsittävä periaatteita, joita voimme soveltaa opetettaviimme.

Vahvistaessaan muita

Yksi tavattoman tärkeä sanoma Mestarin elämässä on ”elämän leipä” -saarna (ks. Joh. 6). Se osoittaa sekä sen, miten hyvin Hän tunsi ja käytti pyhiä kirjoituksia, että sen, miten merkityksellisiä ne ovat meille.

Tätä sanomaa edeltävänä päivänä Herra oli tehnyt ihmeen ruokkimalla 5 000 ihmistä ja saanut lisää seuraajia (ks. Joh. 6:5–14). Jos tämä ja muut ihmeet eivät riittäneet johdattamaan muita uskomaan Häneen, Hän julisti avoimesti elämän leipä -saarnassa, kuka Hän on. Tällä saarnalla Hän koulutti apostolejaan, erityisesti Pietaria, jonka todistus vahvistui (ks. jakeet 63–71).

Mestariopettaja viittasi erääseen Vanhan testamentin tapahtumaan johdantona elämän leipä -saarnaan:

”Ei Mooses teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista taivaan leipää teille antaa minun Isäni.

Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän.” (Joh. 6:32–33; ks. myös 2. Moos. 16.)

Siihen he sanoivat: ”Anna meille aina sitä leipää” (Joh. 6:34).

Hänen vastauksensa paljasti niille, joilla oli hengellistä herkkyyttä, Hänen jumalallisen identiteettinsä Jumalan Poikana, luvattuna Messiaana ja Vapahtajana: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.” (Joh. 6:35.)

Sitten Vapahtaja julisti jumalallisen opin, joka yhdisti sovituksen leivän ja veden vertauskuviin sakramentissa: ”Ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää” (Joh. 6:53).

Tiedämme, että tämä saarna vahvisti Pietaria, sillä hän todisti: ”Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet [Kristus, elävän Jumalan poika]” (Joh. 6:69, ks. englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös). Elämän leipä -saarnalla on merkitystä meille, sillä mekin tulemme uskomaan ja olemaan varmoja siitä, että Jeesus on Kristus, kun me luemme, tutkimme ja lainaamme – suoraan eikä mukaillen – pyhiä kirjoituksia vahvistaaksemme itseämme ja muita.

Toteuttaessaan kirjoituksia: saapuminen riemusaatossa

Herran saapuminen riemusaatossa Jerusalemiin oli epäsuora vahvistus sille, että Hän tunsi pyhät kirjoitukset ja käytti niitä: ”Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä” (Ps. 118:26; ks. myös Mark. 11:9–10). Hän ratsasti Jerusalemiin aasilla täyttäen profetian: ”Iloitse, tytär Siion! – – Kuninkaasi tulee. – – Hän ratsastaa aasilla.” (Sak. 9:9; ks. myös Matt. 21:4–5.)

Kuolevaisuuden palvelutyönsä alusta Getsemanen puutarhaan, ristille ja tyhjään hautaan Jeesus Kristus oli osoittanut todeksi – muinaisten pyhien kirjoitusten, palvelutyönsä, ihmeidensä ja sanomiensa avulla – että Hän oli luvattu Messias.

Getsemanen puutarhassa Jeesus rukoili: ”Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun.” (Luuk. 22:42.) Nämä sanat, jotka ilmaisevat Hänen alistumisensa ja äärettömän sovitusuhrinsa toteuttamisen, todistavat, että Hän on Jumalan Poika, suurin opettaja, mitä on koskaan elänyt tai tulee koskaan elämään.

Pyhät kirjoitukset todistavat ja opettavat Jeesuksesta Kristuksesta. Kun uppoudumme niihin, tulemme tuntemaan Hänet ja Hänen äänensä: ”Nämä sanat eivät ole ihmisiltä eivätkä ihmiseltä vaan minulta; ja nyt, teidän tulee todistaa, että ne ovat minulta eivätkä ihmiseltä” (OL 18:34). Olen havainnut, että kun ensin uppoudun pyhiin kirjoituksiin kotona vaimoni ja perheeni kanssa, olen tehokkaampi palvelutyössäni kirkossa.

Minä rakastan pyhiä kirjoituksia. Todistan, että ne ovat Jumalan sanaa. Käyttäkäämme niitä opettaessamme, kuten Vapahtaja teki, kodissamme ja tehtävissämme, jotta Jumalan sanan voimalla olisi voimallinen vaikutus niihin, joita opetamme (ks. Alma 31:5).

”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.”

”Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä.”

Vasemmalla: Harry Andersonin teos Isäni asialla, Seitsemännen päivän adventistikirkon luvalla; oikealla: valokuvakuvitus Matthew Reier © IRI; Greg Olsenin teos Jeesus synagogassa Nasaretissa, Leo ja Annette Beusin luvalla

”Iloitse, tytär Siion! – – Kuninkaasi tulee. – – Hän ratsastaa aasilla.”