Elämän leipää jakamassa
Oli kuuma päivä Foz do Iguaçussa Paranán osavaltiossa Brasiliassa. Olin matkustanut monta tuntia ja olin väsynyt. Kirkon koululaitoksen johtohenkilönä minulla oli asioita hoidettavana piispan kanssa, jonka tapaisin kirkolla. Saapuessani hän oli kuitenkin varattuna muutaman minuutin.
Odottaessani kirkkoon tuli eräs nainen. Hän tuli luokseni ja pyysi nöyrästi vähän rahaa ostaakseen leipää. Hän selitti, että hän ja hänen aviomiehensä olivat nälkäisiä, ja vaikka häntä nolottikin pyytää, hän sanoi, ettei hänellä ollut mitään muuta vaihtoehtoa. ”Vain pientä leipää varten”, hän lisäsi.
Liikutuin ja otin taskustani vähän rahaa. Hänestä se oli paljon. Sanoin hänelle: ”Osta leipää, maitoa ja vähän lihaa.”
Hän oli kiitollinen ja kertoi, että hänen aviomiehelleen oli luvattu työtä seuraavana tiistaina. Hän halusi maksaa minulle takaisin heti kun hänen miehensä saisi palkan.
Sanoin hänelle, ettei hänen tarvinnut. Hän halusi ehdottomasti.
Sanoin hänelle: ”Sen sijaan että maksaisit minulle voit tulla takaisin tänne kappelille sunnuntaiaamuna. Kun tulet tänne, kerro kenelle tahansa, jonka näet, että haluat puhua lähetyssaarnaajien kanssa. Sopiiko?” Hän lupasi.
Nainen lähti. Hoidin asiat, joista minun piti keskustella piispan kanssa, ja jatkoin matkaani Paranán halki työtäni tehden.
Kului monta kuukautta, ja uusi tilaisuus toi minut konferenssiin samaan seurakuntakeskukseen Foz do Iguaçussa. Kuoro oli erinomainen ja esiintyi viehättävästi. Kun konferenssi päättyi, yksi kuoron jäsenistä tuli luokseni. Hän ojensi kätensä, tervehti minua kauniisti hymyillen ja sanoi liikuttuneena: ”Kiitos sinulle, veli. Et antanut minulle pelkästään leipää minun ja mieheni nälän tyydyttämiseksi – annoit minulle myös elämän leivän. Kiitos sinulle.”
Tunsin valtavaa riemua, kun tunnistin naisen samaksi, joka oli pyytänyt minulta vähän rahaa monta kuukautta aiemmin. Oivalsin, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi – Hänen, joka julisti olevansa Elämän leipä – muuttaa elämän jokaisen kohdalla, joka ottaa sen vastaan.