Uudet käsikirjat esiteltiin maailmanlaajuisessa koulutuksessa
Presidentti Thomas S. Monson sekä kahdentoista apostolin koorumin jäsenet esittelivät maailmanlaajuisessa johtajien koulutuslähetyksessä 13. marraskuuta 2010 kirkon uudet käsikirjat ja muutamia niihin sisältyviä merkittäviä muutoksia.
Johtajakoulutus, jossa esiteltiin uudet käsikirjat – Käsikirja 1: Vaarnanjohtajille ja piispoille sekä Käsikirja 2: Johtaminen ja palveleminen kirkossa – lähetettiin pappeusjohtajille ja apujärjestöjen johtohenkilöille 22 kielellä 95 maahan.
Lähetys on katsottavissa LDS.org-sivustolla osoitteessa www.lds.org/leadership-training.
Toinen maailmanlaajuinen johtajien koulutuslähetys on helmikuussa 2011. Se keskittyy yksityiskohtaisesti vaarnanjohtajien ja piispojen tehtäviin, koorumien ja apujärjestöjen työhön sekä niiden yksikköjen erityisiin haasteisiin, joissa ei ole riittävää määrää jäseniä ja johtohenkilöitä toteuttamaan kirkon kaikkia ohjelmia.
Käsikirjojen tärkeys
”Käsikirjoissa on turvaa”, sanoi presidentti Monson varoittaen poikkeamisista, joita voi hiipiä kirkon ohjelmiin, kun johtohenkilöt eivät tunne kirkon menettelytapoja ja käytäntöjä. ”Ne ovat siunaukseksi teille ja niille, joita palvelette, kun luette niitä, ymmärrätte ne ja toimitte niiden mukaan.”
Presidentti Boyd K. Packerin, kahdentoista apostolin koorumin presidentin, mukaan käsikirjoja on yksinkertaistettu ja niissä on enemmän joustavuutta kahden suuren vaaran välttämiseksi.
Ensimmäinen vaara on ohjailla työtä niin suuressa määrin, ettei se jätä sijaa Pyhän Hengen vaikutukselle kirkon ohjelmissa. ”Työ, jossa olemme mukana, on hengellistä työtä”, hän sanoi, ”ja hengellisen työn täytyy olla Hengen ohjaamaa.”
Toinen vaara on ”vakiinnuttaa kirkkoa vakiinnuttamatta evankeliumia”, hän sanoi. ”Meidän pitää saada kirkko jäsentemme elämään ja evankeliumi juurtumaan jäsentemme sydämeen.”
Tärkeitä muutoksia
Suurin osa julkaisun Käsikirja 1: Vaarnanjohtajille ja piispoille tekstistä pysyy samanlaisena kuin vuoden 2006 päivitys julkaisusta Kirkkokäsikirja, kirja 1. Ensimmäisen presidenttikunnan viimeisimpien kirjeiden ohjeita on otettu mukaan, lukuja vaarnanjohtajan ja piispan velvollisuuksista on lyhennetty ja selkeytetty sekä osa aineistosta on järjestetty uudelleen käytön helpottamiseksi.
Julkaisuun Käsikirja 2: Johtaminen ja palveleminen kirkossa tehdyt muutokset ovat suurempia. Periaatteisiin perustuvan lähestymistavan tarkoituksena on vähentää kirkon ohjelmien mutkikkuutta ja sallia tarpeen vaatiessa jonkin verran paikallista soveltamista. Menettelytapojen, käytäntöjen ja ohjelmien yhtenäisyydestä ei kuitenkaan tingitä.
Muita mainitsemisen arvoisia muutoksia ovat mm. piispan työtaakan vähentäminen laajentamalla seurakuntaneuvoston ja sen jäsenten roolia, seurakuntaneuvoston kokousten mahdollinen lisääminen, kirkon tehtävän selkiyttäminen, seurakunnan huoltotyökomitean työn siirtäminen pappeuden johtajistokomitean (johon Apuyhdistyksen johtajan voi tarvittaessa kutsua) ja seurakuntaneuvoston käsiteltäväksi, seurakunnan pysyvän toimintakomitean lakkauttaminen sekä toimintojen järjestäminen seurakuntaneuvoston avulla.
Kirkon tehtävä
Uudet käsikirjat selventävät sitä, mitä ensimmäinen presidenttikunta vuonna 1981 sanoi kirkon kolmitahoiseksi tehtäväksi – julistaminen, täydelliseksi tekeminen ja lunastaminen.
Käsikirjan 2 kohdassa 2.2 vahvistetaan ensimmäisen presidenttikunnan vuonna 1981 ilmaisema tarkoitus, että nämä kolme osa-aluetta kuuluvat yhteen suureen työhön. Siinä sanotaan: ”Jumala perusti Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon avuksi työssään toteuttaa lastensa pelastus ja korotus” (ks. Moos. 1:39).
Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista varoitti kiinnittämästä ”liiallista huomiota näiden Herran työn kolmen osa-alueen määritelmiin ja rajoihin” ja jättämästä pois ”muita tärkeitä osatekijöitä kuten huolenpito köyhistä”.
Hän sanoi: ”Kohdassa 2.2 mainittu yleisperiaate on, että kirkon ohjelmien ja toiminnan tarkoituksena on tukea ja vahvistaa yksilöitä ja perheitä.”
Yhdenmukaisuus ja soveltaminen
Käsikirjan 2 kolmessa ensimmäisessä luvussa olevat periaatteet ja opit ”ovat perusta johtamiselle ja palvelemiselle kirkossa, ja niiden täytyy olla kaiken [johtohenkilöiden tekemän työn] pohjana”, sanoi vanhin Quentin L. Cook kahdentoista apostolin koorumista. Seuraavat luvut kirjassa, etenkin uusi luku nimeltään ”Yhdenmukaisuus ja soveltaminen”, auttavat kuitenkin selvittämään, missä kirkon menettelytavoissa ja ohjelmissa on joustavuutta.
Tämä luku auttaa tuomaan ”selkeästi esiin, missä asioissa kirkon täytyy kaikkialla olla yhdenmukainen”, ja se sisältää myös ”äärimmäisen tärkeitä periaatteita, jotka asettavat ehdot sille, milloin – – paikallinen soveltaminen voi olla sallittua”, vanhin Cook sanoi.
Esimerkkejä siitä, milloin soveltaminen voi olla asianmukaista, ovat mm. apujärjestöjen tehtävien täyttäminen ja niiden ohjelmat sekä miten ja kuinka usein johtajiston kokouksia ja toimintoja pidetään. Harkittaviin seikkoihin sisältyy sellaisia asioita kuten perheolosuhteet, kulkeminen ja yhteydenpito, pieni jäsenmäärä ja turvallisuus.
”Kun johtohenkilöt pohtivat, millainen soveltaminen voisi olla asianmukaista, heidän tulee aina tavoitella Hengen johdatusta ja pyytää neuvoa ylemmältä pappeusjohtajaltaan”, vanhin Cook sanoi.
Eteneminen
Johtaessaan paneelikeskustelua vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista ehdotti, että yhden luvun ohjeiden tutkiminen kerrallaan ja sen periaatteista keskusteleminen neuvostojen kokouksissa voi johtaa entistä merkityksellisempään oppimiseen.
Jos johtohenkilöillä on kysymyksiä menettelytavoista ja ohjelmista, joihin käsikirjoista ei löydy vastausta, heidän tulee keskustella niistä ylemmän pappeusjohtajansa kanssa, vanhin Oaks neuvoi. Hän sanoi, että jos kysymyksiä jää ratkaisematta, ”vain ylimpien pappeusjohtajien tulee ottaa yhteyttä ensimmäisen presidenttikunnan toimistoon”.
Vanhin Walter F. González seitsemänkymmenen koorumienjohtokunnasta, Apuyhdistyksen ylijohtaja Julie B. Beck sekävanhimmat David A. Bednar, Jeffrey R. Holland ja M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista keskustelevat marraskuun 2010 maailmanlaajuisessa johtajakoulutuksessa uuden käsikirjan periaatteista.