Pelko muuttua
Esitettyäni Jumalalle kysymyksen sain tarvitsemani rohkeuden.
Kasvoin kristittynä. Vaikka perheeni ei ollut koskaan uskonnollinen, isäni opetti minua aina toimimaan sen mukaan, minkä tiedän olevan totta.
Varhaisina teinivuosinani minulla oli monia koettelemuksia. Selkäleikkaus, vanhempieni avioero, äitini sairaus ja pikkusiskostani huolehtiminen tekivät minut katkeraksi ja kyyniseksi. Sitten muutamia kuukausia ennen kuin täytin 15, tapasin lähetyssaarnaajat. Vanhin Johnson ja vanhin Chadwick opettivat minulle evankeliumia.
Luin Mormonin kirjaa, mutta en halunnut tehdä muutoksia, joita vanhimmat pyysivät minua tekemään. Sanoin heille, että muutokset olivat liian vaativia, ja melkein käskin heitä jättämään minut rauhaan. Kohotin katseeni sanoessani nuo sanat ja näin vanhin Chadwickin katseen. Hänen poskeaan pitkin vieri yksinäinen kyynel, enkä ole koskaan ollut niin häpeissäni. Sanoin heille, että soittaisin heille seuraavana päivänä.
Lähdin kirkosta kotiin ja luin ensimmäisen kerran Mormonin kirjan loppuun asti. Sitten polvistuin, mitä en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt, ja kysyin Jumalalta, onko se totta. En ollut koskaan aiemmin esittänyt kysymystä Jumalalle. Pelkäsin muuttumista todella paljon. Kun olin sanonut ”aamen”, minut valtasi tyyneyden ja rauhan tunne. Tiesin, että minulla on taivaallinen Isä, joka rakastaa minua, tiesin, että Mormonin kirja on totta, ja tiesin, että voisin muuttua.
Minut kastettiin kymmenen päivää myöhemmin. Molemmat vanhempani tulivat kastetilaisuuteeni. Vaikka olen yhä ainut jäsen perheessäni, uskon siihen, että jonakin päivänä hekin polvistuvat kysymään Jumalalta. Luen Mormonin kirjaa nyt kahdeksatta kertaa, ja se on yhtä ihanaa kuin ensimmäisellä kerralla. Tiedän, että Mormonin kirja on totta. Sillä on voima muuttaa ihmisiä.