Todistus Vapahtajasta Jeesuksesta Kristuksesta
Presidentti Boyd K. Packer (1924–2015)
kahdentoista apostolin koorumin presidentti
Presidentti Packer lausui todistuksensa nöyrästi niiden 54 vuoden aikana, jolloin hän oli johtava auktoriteetti, ja niiden 45 vuoden aikana, jolloin hän oli apostoli, Kristuksen nimen erityinen todistaja koko maailmalle (ks. OL 107:23). Vähän ennen kuolemaansa 3. heinäkuuta 2015 presidentti Packer pyysi, että seuraavat poiminnat hänen palvelutyönsä ajalta julkaistaisiin Liahonassa. Joulunajan hengessä ne tuovat esiin hänen todistuksensa Vapahtajasta Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen rakkautensa Vapahtajaa kohtaan.
Yksityiskohta Carl Heinrich Blochin teoksesta Kristus ja pieni lapsi
Minä rakastan Herraa
”Minä rakastan joulua. Joulunaikaan vallitsee erityinen henki. Se laskeutuu maailmaan – ei ainoastaan kirkon jäsenten vaan koko maailman ylle. Se on todistus ja todiste siitä, että Jeesus on Kristus. – – Herran palvelijana ja yhtenä kahdestatoista tiedän, että Jeesus on Kristus. – –
Minä rakastan Herraa. Minä rakastan Hänen työtään. Minä rakastan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa ja lausun todistukseni Hänestä, joka on Mestarimme ja Ystävämme.”1
Minä olen Hänen todistajansa
”On eräitä asioita, jotka ovat liian pyhiä, jotta niistä voisi keskustella. – –
Ei se johdu siitä, että asiat olisivat salaisia, vaan siitä, että ne ovat pyhiä, eikä niistä ole lupa keskustella, vaan niitä tulee vaalia ja varjella ja arvostaa mitä syvimmällä hartaudella.
Olen tullut tietämään, mitä profeetta Alma tarkoitti:
’Monien on annettu tietää Jumalan salaisuudet, mutta heidät on pantu ankaran käskyn alaisiksi, ettei heidän pidä julistaa hänen sanaansa kuin sitä mukaa, minkä osan siitä hän suo ihmislapsille sen varteen ottamisen ja tarkkuuden mukaisesti, jota he hänelle osoittavat.
Ja sen tähden se, joka paaduttaa sydämensä, saa vähäisemmän osan sanaa; ja sille, joka ei paaduta sydäntään, annetaan suurempi osa sanaa, kunnes hänen annetaan tietää Jumalan salaisuudet, kunnes hän tietää ne täysin.’ (Alma 12:9–10.) – –
Pohdin nyt, kuten tekin, miksi minun kaltaiseni mies kutsutaan pyhään apostolinvirkaan. Minulta puuttuu niin monia edellytyksiä. Minun pyrkimykseni palvella on niin puutteellinen. Ajatellessani asiaa olen päätynyt yhteen ainoaan seikkaan, yhteen edellytykseen, joka ehkä on antanut siihen aiheen, ja se on, että minulla on tuo todistus.
Julistan teille, että minä tiedän, että Jeesus on Kristus. Tiedän, että Hän elää. Hän syntyi ajan keskipäivänä. Hän opetti evankeliumiaan, Hänet tuomittiin ja ristiinnaulittiin. Hän nousi kolmantena päivänä. Hänestä tuli ylösnousemuksen ensi hedelmä. Hänellä on liha- ja luuruumis. Tästä todistan. Minä olen Hänen todistajansa.”2
Hän otti vastaan rangaistuksen
Yksityiskohta Harry Andersonin teoksesta Älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun
”Ennen ristiinnaulitsemista ja sen jälkeen monet ihmiset ovat antaneet auliisti henkensä toimimalla epäitsekkäästi ja urhoollisesti. Mutta kukaan ei ole joutunut kokemaan sitä, mitä Kristus kärsi. Hänen kannettavanaan oli ihmisten kaikkien rikkomusten, ihmisten kaiken syyllisyyden kuorma. Ja vaakalaudalla oli sovitus. Hänen auliin tekonsa ansiosta armo ja oikeudenmukaisuus voitiin saattaa sopusointuun, iankaikkinen laki pitää voimassa ja saada aikaan se sovittelu, jota ilman kuolevaista ihmistä ei voitaisi lunastaa.
Hän otti omasta tahdostaan vastaan rangaistuksen koko ihmiskunnan puolesta kaikesta koko maailman jumalattomuudesta ja pahuudesta, julmuudesta, moraalittomuudesta, turmeluksesta ja rappiosta, riippuvuuksista, tappamisista ja kidutuksesta ja terrorista – mitä koskaan on ollut ja mitä koskaan tapahtuisi tämän maan päällä. Tekemällä sellaisen valinnan Hän kohtasi paholaisen pelottavan voiman, paholaisen, jota ei kahlehdi liha ja joka ei koe kuolevaisuuden kipua. Se oli Getsemane!
Me emme tiedä, kuinka sovitus tapahtui. Yksikään kuolevainen ei ollut katsomassa, kun pahuus kääntyi pois ja lymysi häpeissään tuon puhtaan olennon valon edessä. Mikään määrä pahuutta ei kyennyt tukahduttamaan tuota valoa. Kun tehty oli tehty, lunnaat oli maksettu. Kuolema ja helvetti luopuivat vaateestaan kaikkiin, jotka tekisivät parannuksen. Ihmiset olivat viimein vapaita. Niin jokainen sielu, joka koskaan on elänyt, voisi tehdä valinnan koskettaa tuota valoa ja tulla lunastetuksi.
Tämän äärettömän sovituksen vuoksi, tämän Kristuksen sovituksen ansiosta ’koko ihmissuku voi pelastua – – noudattamalla evankeliumin lakeja ja toimituksia’ (UK 3).”3
Mestariopettaja
”Pitkäaikaisissa pyrkimyksissäni opettaa Hänen evankeliumiaan olen tullut tuntemaan Hänet, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Isän Ainosyntyisen. Seison kunnioittavana Hänen edessään arvostaen syvästi sitä, mitä Hän opetti, ja arvostaen syvästi sitä, miten Hän opetti. Meidän kenenkään ei ole sopimatonta pyrkiä opettamaan Hänen tavallaan. Meidän kenenkään ei ole sopimatonta pyrkiä olemaan Hänen kaltaisensa. Hän ei ollut pelkästään opettaja vaan Hän oli mestariopettaja.”4
Totuudet, jotka on tärkeintä tuntea
”Me kuolevaiset emme saata ymmärtää, emme todellakaan pysty täysin ymmärtämään, kuinka Vapahtaja täytti sovitusuhrinsa. Mutta toistaiseksi se, kuinka Hän kärsi, ei ole yhtä tärkeää kuin se, miksi Hän kärsi. Miksi Hän teki sen sinun hyväksesi, minun hyväkseni, koko ihmiskunnan hyväksi? Hän teki sen rakkaudesta Isää Jumalaa ja koko ihmiskuntaa kohtaan. ’Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta’ (Joh. 15:13).
Getsemanessa Kristus meni apostoleista erilleen rukoilemaan. Me emme pysty käsittämään sitä, mitä tapahtui! Mutta me tiedämme, että Hän aikaansai sovituksen. Hän oli halukas ottamaan päällensä koko maailman virheet, synnit ja syyllisyyden, epäilykset ja pelot. Hän kärsi meidän puolestamme, jotta meidän ei tarvitsisi kärsiä. Monet kuolevaiset ovat kärsineet piinaa ja kokeneet kivuliaan, kauhean kuoleman. Mutta Hänen tuskansa ylitti ne kaikki. – –
Hänen kärsimyksensä oli poikkeuksellista verrattuna kaikkeen sitä edeltäneeseen tai sen jälkeiseen kärsimykseen, koska Hän otti päälleen kaikki rangaistukset, jotka [voitaisiin koskaan langettaa] ihmissuvulle. Ajatelkaapa sitä! Hänellä ei ollut minkäänlaista velkaa maksettavana. Hän ei ollut tehnyt mitään väärää. Silti kaiken syyllisyyden, murheen ja surun, kivun ja nöyryytyksen, kaiken mahdollisen ihmisten tunteman henkisen, emotionaalisen ja fyysisen piinan kertymän – Hän koki sen kaiken. Koko ihmiskunnan historian aikana on ollut vain Yksi, joka oli täysin synnitön ja kelvollinen vastaamaan koko ihmiskunnan synneistä ja rikkomuksista ja joka selviytyisi siitä tuskasta, jota niiden maksamisesta aiheutuisi.
Hän antoi henkensä ja sanoi itse asiassa: ’Minä olen se, joka ottaa päällensä maailman synnit’ (Moosia 26:23). Hänet ristiinnaulittiin. Hän kuoli. He eivät voineet riistää Häneltä Hänen henkeään. Hän suostui kuolemaan. – –
Jos olette kompastelleet tai jopa olleet jonkin aikaa hukassa, jos teistä tuntuu, että olette nyt vastustajan vankeina, niin te voitte kulkea eteenpäin uskossa – harhailematta enää sinne tänne maailmassa. On olemassa niitä, jotka ovat valmiita ohjaamaan teidät takaisin rauhaan ja turvaan. Myös Jumalan armo, kuten pyhissä kirjoituksissa luvataan, tulee ’kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä’ (2. Nefi 25:23). Minulle tieto tästä mahdollisuudesta on totuus, joka on tärkeintä tuntea.
Lupaan, että tuo anteeksiantamuksen kirkas aamu voi tulla. Silloin ’Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen’ (Fil. 4:7), tulee elämäänne uudelleen, kuten auringonnousu, ettekä te kuten ei Hänkään enää muista syntejänne (ks. Jer. 31:34). Mistä sen tietää? Sen tietää! [Ks. Moosia 4:1–3.]”5
Minun todistukseni
”Kaikkien niiden vuosien jälkeen, jotka olen elänyt ja opettanut ja palvellut, niiden miljoonien kilometrien jälkeen, jotka olen matkannut ympäri maailmaa, ja kaiken sen jälkeen, mitä olen kokenut, on yksi suuri totuus, josta haluan kertoa. Se on todistukseni Vapahtajasta Jeesuksesta Kristuksesta.
Erään pyhän kokemuksen jälkeen Joseph Smith ja Sidney Rigdon tallensivat seuraavan:
’Ja nyt, niiden monien todistusten jälkeen, jotka hänestä on annettu, tämän todistuksen, kaikista uusimman, me annamme hänestä, että hän elää!
Sillä me näimme hänet.’ (OL 76:22–23.)
Heidän sanansa ovat minun sanani.”6
”Kuinka etuoikeutettu olenkaan ollut koko elämäni ajan, kun olen voinut lausua erityisen todistukseni siitä, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika. Todistan kaikessa nöyryydessä mutta ehdottomalla varmuudella, että Hän on Isän Ainosyntyinen. Tämä on Hänen kirkkonsa. Hän johtaa sitä ja ohjaa tätä työtä. Hän on meidän Lunastajamme. Tiedän, että Hän elää, ja minä tunnen Hänet. Todistan tästä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.”7