Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Uhrinauhat
Candice A. Grover, Idaho, USA
Kuvitus Allen Garns
Yhtenä jouluna vuosia sitten mielessäni oli liian paljon kaikkea voidakseni nauttia joulunajasta. Aviomieheni Andy oli saanut yskän, joka oli tutkimusten mukaan aiheuttanut nopeasti vaurion keuhkoissa. Hänelle tehtiin leikkaus, jossa ruokatorvi rakennettiin uudelleen ja otettiin koepaloja – ”ihan vain varmuuden vuoksi”. Hänen leikkauksensa oli viikkoa ennen kuin muutimme uuteen kotiin.
Muutamia viikkoja ennen joulua kävin naapurimme Janaen luona. Hän kysyi, olinko valmis joulun tuloon. Onnistuin vastaamaan, että olin niin valmis kuin voisin olla. Mainitsin, että olimme aina leiponeet joulupipareita isoäitini kanssa juuri ennen joulua ja että halusin ommella tytöille essut, mutta luultavasti en ehtisi.
Viikkoa myöhemmin asettauduin nojatuoliin joulukuusemme viereen. Tytöt olivat nukkumassa ja Andy työskenteli työhuoneessaan, kun kuulin ovikellon soivan. Avasin oven ja näin Janaen kädessään kolme pakettia. Ulkona satoi lunta.
”Tule sisään”, sanoin. Olin varma siitä, että hän huomasi, miten yllättynyt olin.
”Kiitos, mutta minun pitää kiiruhtaa takaisin”, hän sanoi. ”Nämä ovat tytöillesi.”
Janae antoi paketit minulle.
”Niissä on essut”, hän sanoi. ”Ne eivät ole parhaat mahdolliset, mutta sain ne valmiiksi tänä iltana.”
Ällistyksestä nöyränä henkäisin kiitokset. Halasimme, ja katselin, kun hän lähti kävelemään kotiin.
Istuuduttuani jälleen tuoliini avasin varovasti yhtä pakettia kiertävän valkoisen satiininauhan. Paketista löysin itse tehdyn essun, joka oli ommeltu joulukankaasta. Sivelin ommelta peukaloni ja etusormeni välissä ajatellessani Janaeta. Hänellä oli neljä pientä lasta, joista nuorimmat olivat vähän yli vuoden ikäiset kaksoset. Hän opetti pianonsoittoa ja hänellä oli vaativa ja tärkeä tehtävä seurakunnassamme.
Yritin miettiä, milloin hänellä oli ollut aikaa ommella essut, ja tiesin heti, ettei hänellä ollut ollut aikaa. Hän oli järjestänyt aikaa.
Kyyneleet virtasivat, kun tunsin rakkauden, jota taivaallinen Isä osoitti Janaen kautta – suurta lämpöä ja lohtua, kun Hän ympäröi minut rakkautensa käsivarsilla (ks. OL 6:20).
On kulunut useita vuosia siitä, kun saimme essut. Ne ovat jääneet kauan sitten pieniksi tyttärilleni, mutta säilytän niitä ruokakomerossani. Ne roikkuvat nauhoistaan kiillotetussa koukussa uudempien essujen alla. Joka kerta kun näen Janaen antamat lahjat, mieleeni muistuu se lohtu ja rakkaus, jota tunsin sinä iltana. Essut muistuttavat minua siitä, mitä minä haluan olla – Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi, joka on kelvollinen saamaan ilmoitusta ja halukas palvelemaan.