Henkilökuvia nuorista aikuisista
Todistajana Saksassa
Kirjoittaja asuu Saksassa.
Omien uskonkäsitysten takana seisominen tekee niiden kertomisesta helppoa.
Valokuvat Esther Grafin luvalla
Vain puolen tunnin junamatkan päässä Hannoverin miljoonakaupungista ja mukavasti kukkien täyttämien kevätniittyjen keskellä on pieni saksalainen Stadthagenin kaupunki. Se on paikka, jossa 19-vuotias Esther Graf on varttunut. Se on paikka, jossa joka paikkaan pääsee jalan tai polkupyörällä, jossa katujen varsilla on leipomoja ja jäätelökojuja ja jossa markkinat täyttävät arkisin kaupungin keskustorin.
Stadthagenissa on myös kukoistava myöhempien aikojen pyhien yhteisö.
Vaikka Stadthagenin kaupunki on pieni, seurakunta siellä on suuri – poikkeus Saksassa, jossa on vähemmän kuin viisi jäsentä jokaista 10 000:ta saksalaista kohti. Mutta Estherille se on ollut täydellinen paikka oppia elämään Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaatteiden mukaan ja oppia käyttämään noita periaatteita muiden palvelemiseksi ja siunaamiseksi.
Kun Esther oli 14-vuotias, hän sai patriarkallisen siunauksensa, joka toi mukanaan tärkeän oivalluksen. ”Minulle kävi selväksi, kuinka tärkeä minä todella olen taivaalliselle Isälle”, hän sanoo. ”Opin, kuinka tärkeitä me kaikki olemme Hänelle.”
Esther käyttää tuota tietoa hyväkseen suhteissaan muihin.
Esimerkiksi tehtävässään vaarnan nuorten naimattomien aikuisten neuvostossa hän on vastuussa siitä, että jokainen tuntee varmasti kuuluvansa joukkoon. ”Opin parhaillani, ettei kannata arvostella muita vaan opetella sen sijaan tuntemaan heidät.”
Hän pitää sen mielessään myös koulussa. ”Minulta kysytään melko usein uskonnostani, mutta en pidä sitä millään tavalla huonona asiana”, hän sanoo. ”Jotenkin se tekee minut aina iloiseksi, koska silloin vain muistutan itseäni siitä, kuinka paljon uskontoni auttaa minua ja kuinka paljon hyvää se tuo elämääni. Evankeliumin ansiosta tiedän niin paljon.
Aina on olemassa ihmisiä, jotka pilkkaavat uskontoamme ja jotka eivät ymmärrä sitä”, hän sanoo, ”mutta ei se ole kovin paha asia, kun seisomme sen takana, mihin uskomme.”
Esherin rakkaus ja luottamus Jumalaan on asia, joka auttaa häntä eniten evankeliumin mukaisessa elämässä ja evankeliumista kertomisessa.
”Ennen kuin kannat huolta”, hän sanoi, ”luota ensin Jumalaan. Kun teen niin ja minulla on uskoa, kaikki muu on yksinkertaista. Kun me turvaamme Jumalaan, voimme elää elämäämme uskon turvin ja luottaen tulevaisuuteen. Kun teemme niin, voimme elää Jumalan todistajina.”