Esitä oikeita kysymyksiä oikealla tavalla
Kirjoittaja asuu Kaliforniassa Yhdysvalloissa.
Kun opettelet valmistautumaan kysymyksiin, laatimaan ja esittämään niitä sekä vastaamaan niihin, voit vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kuinka opit ja opetat evankeliumia.
Kuva Digitalstorm/iStock/Thinkstock
Monet asiat voivat vaikuttaa siihen, että syntyy erinomainen oppiaihe tai erinomainen keskustelu perheessä. Toiminnat, itsekseen tutkiminen ja ryhmätyöskentely ovat muutamia niistä keinoista, joita evankeliumin opettajat – olivatpa sitten kyseessä ne, joilla on virallinen tehtävä, tai vapaaehtoiset seminaarin- tai instituutinopettajat tai vanhemmat – saattaisivat käyttää tehostaakseen opetustaan.
Mutta kaikille opettajille välttämättömistä taidoista kahden tai kolmen tärkeimmän joukossa on kyky käyttää hyvin kysymyksiä: laatia niitä, esittää niitä ja kannustaa merkityksellisiin vastauksiin. Presidentti Henry B. Eyring, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on sanonut: ”Kysymysten esittäminen ja niihin vastaaminen on kaiken oppimisen ja kaiken opettamisen ydin.”1 Jotta opettaja olisi tehokas, hänen on välttämätöntä omaksua tämä taito. Seuraavassa on viisi ehdotusta juuri siihen.
Tavoittele tehokkaimpia vastauksia
Istuessamme luokassa oppijoina ja kuullessamme oikein hyvän kysymyksen mieleemme muistuu erinomaisen opettamisen voima. Mutta se, kuinka esittää ja laatia tehokkaita kysymyksiä, askarruttaa mieltä ja voi monista opettajista tuntua vaikealta. Onneksi se on taito, jonka kuka tahansa opettaja voi oppia.
Kun laadit kysymyksiä, yritä määrittää, minkätyyppisen vastauksen kysymys herättää. Joissakin kysymyksissä pyritään tietyntyyppiseen vastaukseen – sellaiseen, joka vastaa täsmälleen esitettyyn kysymykseen. Sellaiset kysymykset toimivat hyvin matematiikan tunnilla (”Mikä on tämän neliön pinta-ala?”) tai fysiikan tunnilla (”Missä lämpötilassa vesi alkaa kiehua?”), koska niihin on olemassa vain yksi löydettävissä ja todistettavissa oleva vastaus. Ne ovat hyödyllisiä myös evankeliumin opiskelussa, koska niiden avulla saadaan tosiasiat oikeaan yhteyteen keskustelun aloittamiseksi, mutta ne eivät juurikaan edistä keskustelua. Yleensä kuitenkin sellaisia kysymyksiä käytetään eniten, koska niitä on helppo valmistella.
Kysymme esimerkiksi: ”Mitä me opiskelimme viimeksi?” tai ”Minkä niminen on…” Tällaiset kysymykset saavat oppilaasi usein vaikenemaan. He luulevat tietävänsä vastauksen mutta eivät ole varmoja siitä, joten he pelkäävät uskaltautua arvaamaan. Opettaja tulkitsee tämän hiljaisuuden usein merkiksi siitä, että kysymys oli liian vaikea, kun todellisuudessa kysymys on niin perusluonteinen, ettei se saa oppilaita tekemään mitään merkityksellisempää kuin tuottamaan nopean vastauksen.
Keskustelun herättämiseksi luokassa on paljon hyödyllisempää esittää kysymys, joka saa aikaan erilaisia pohdintaa edellyttäviä vastauksia. Kun esität sellaisen kysymyksen, voit saada selville, mitä oppilaasi ajattelevat aiheesta tai mitä he pohtivat keskustelunne aikana. Esimerkiksi Moronin kirjan luvussa 1 on neljä jaetta, joista jokainen on täynnä syvää tunnetta. Mitä tapahtuisi, jos lukisit kaikki neljä jaetta oppilaillesi ja kysyisit sitten: ”Mikä näistä jakeista herättää sisimmässänne syvimpiä tunteita?” Anna heille hetki aikaa aloittaa puhuminen. Koska et odota mitään tiettyä vastausta, miltei kaikki, mitä sanotaan, on käyttökelpoista. Olen käyttänyt tätä lukua esittämällä juuri tuon kysymyksen ja saanut uskomattomia vastauksia, jotka ovat saaneet aikaan syvällisiä keskusteluja.
Nuo ovat sentyyppisiä kysymyksiä, jotka kutsuvat ajattelemaan ja tuntemaan, toisin kuin kysymykset, jotka edellyttävät tosiasioiden muistamista tai vain niiden mainitsemista. Muistamiselle on aikansa ja paikkansa, mutta opettaja voi sanoa paljon siitä, mitä pitää muistaa, kuten: ”Muistatte, että viime kerralla puhuimme luvusta Moroni 1 ja siitä, kuinka kussakin jakeessa on vaikuttavia opetuksia…” Se, että sanon näin, herättää ajatuksia, ja on todennäköisempää, että oppilaat tulevat mukaan ja jatkavat keskustelua. Jos sen sijaan sanon: ”Mistä me puhuimme viime kerralla?” saan yleensä vastaukseksi hiljaisuuden ja olankohautuksia.
Esitä se toinen kysymys
Kuvat © iStock/Thinkstock
Yleinen kysymys, jota evankeliumin opettajat käyttävät, on jokin variaatio seuraavasta: ”Kuinka tärkeä usko siis on elämässänne?” Ensi näkemältä se kuulostaa merkitykselliseltä kysymykseltä, mutta jos mietitte sitä, siihen on vain yksi vastaus: ”Hyvin tärkeä.” Tietenkin usko (kuten mikä tahansa muu evankeliumin periaate) on hyvin tärkeä, mutta edellä mainitun kaltainen kysymys ei yleensä itsessään johda mihinkään, koska sinun täytyy vielä esittää seuraavan kaltainen jatkokysymys: ”Miksi se on niin tärkeä?” tai ”Antaisitko meille esimerkin siitä, milloin se on ollut tärkeä elämässäsi?” Nuo kysymykset voivat saada luokassa aikaan vastauksia, joten mene suoraan niihin ja jätä ensimmäinen kysymys esittämättä. Sen toisen kysymyksen esittäminen ensin säästää aikaa ja saa keskustelun etenemään paremmin.
Kirjoita kysymyksesi etukäteen
On hyvin hyödyllistä tehdä kaksi asiaa, kun valmistat oppiaihettasi. Ensiksi, kirjoita kysymys muistiin. Älä vain ajattele sitä vaan kirjoita se. Valitse sanat huolella ja lue ne muutamaan kertaan varmistaaksesi, että kysymys perää selkeästi sitä, mitä haluat kysyä.
Toiseksi, kysy itseltäsi, mitä oppilaasi tekevät, kun esität tuon kysymyksen. Minulle on käynyt niin, että olen luullut kirjoittaneeni todella hyvän kysymyksen. Kun sitten olen sanonut sen ääneen ja kuvitellut luokkaani, olen tiennyt, ettei kysymys toimi. Kysymys olisi saattanut toimia jossakin toisessa luokassa, mutta tiesin, ettei se toimisi juuri minun luokassani, joten aloitin uudelleen. Tiedän, että jos minulla on pari kolme todella hyvin mietittyä ja hyvin kirjoitettua kysymystä oppiaihesuunnitelmassani, voin saada aikaan keskusteluja. Muut kysymykset seuraavat luontevasti, mutta tarvitsen hyvin suunniteltuja aloituskohtia.
Tämä tekniikka toimii aivan yhtä hyvin kotona. Meillä näyttää olevan kotona paljon spontaaneja keskusteluja evankeliumista, kun kysymyksiä ja vastauksia virtaa, mutta on ollut tilanteita, jolloin jollekin tietylle lapselle on tarvinnut sanoa jotakin vakavampaa ja suorempaa. Noissa tapauksissa olen oppinut, että jos olen valmistanut erityisiä kysymyksiä, harjoitellut niiden esittämistä ja käynyt mielessäni kuvitelmia mahdollisista reaktioista, asiat ovat sujuneet paljon paremmin. Noita kysymyksiä ei kirjoitettu paperille vaan ne kirjoitettiin sydämeeni, ja pystyin tarvittaessa käyttämään niitä.
Älä pelkää hiljaisuutta
Kuvat © iStock/Thinkstock
Jos olet laatinut todella hyvän kysymyksen – sellaisen, joka saa ajattelemaan ja sallii vastauksille liikkumavaraa – niin älä ylläty, jos ihmiset tarvitsevat muutaman sekunnin vastauksensa miettimiseen. Voi seurata hiljaisuus mutta älä hätäänny. Pintatietokysymyksiin – niihin, jotka edellyttävät vain tiettyä vastausta (esim. ”Kuinka monta uskonkappaletta meillä on?”) – vastataan nopeasti. Syvätietokysymykset – ne, jotka edellyttävät reagointia – tarvitsevat usein aikaa hautuakseen oppijan mielessä. Tällaisessa tapauksessa hiljaisuus on ystäväsi. Anna sille tilaa, ja kun oppilaasi alkavat vastata, kuulemasi vastaukset yllättävät sinut iloisesti.
Esitä kysymyksiä pyhistä kirjoituksista
Jos todella haluat tehostaa kykyäsi laatia ja esittää tehokkaita kysymyksiä, sinun pitää opetella esittämään tutkimisesi ja valmistautumisesi aikana hyviä kysymyksiä pyhistä kirjoituksista.
Yksi lähestymistapa pyhien kirjoitusten lukemiseen on lukea niitä saadakseen henkilökohtaista innoitusta. Me luemme lukuja ja jakeita nauttien niihin sisältyvästä kauneudesta ja saadaksemme valaistusta opista ja totuudesta. Toisenlainen lähestymistapa, joka toimii paremmin oppiaiheita valmistavien vanhempien tai opettajien kohdalla, on lukea pyhiä kirjoituksia ja syventyä niihin kysymyksin. Minä teen niin herättääkseni ajatuksia, kun yritän päättää, kuinka voin parhaiten auttaa oppilaitani ymmärtämään pyhiä kirjoituksia. Tässä yksi esimerkki: Jae OL 18:10 sisältää ilmauksen, joka on hyvin tuttu ja joka kohottaa henkeämme: ”Muistakaa, että sielujen arvo on suuri Jumalan silmissä.” Rakastan tuota ajatusta, mutta jos se on minulle pelkästään innoittava, niin se ei ole yhtä hyödyllinen luokassa.
Mitä jos tutkiessani ja valmistautuessani pohtisinkin tätä kysymystä: ”Mikä sitten on sielun arvo? Tiedän, että se on suuri, mutta voiko sille antaa jonkin arvon?” Eräänä iltana päivällispöydässä yksi tyttäristäni esitti juuri tuon kysymyksen, ja se herätti paljon keskustelua. Päädyimme tähän: Sielun arvo on se, minkä joku siitä maksaa, ja mitä Isämme maksoi meidän sielustamme? Hän maksoi siitä täydellisen Poikansa veren. Siksi jokainen sielu on sanoin kuvaamattoman arvokas. Emme olisi päätyneet tuohon tulokseen, ellei kysymys olisi kohdistunut jakeen tekstiin.
Sellainen päivällispöytäkeskustelu voitaisiin helposti saada aikaan muissa opetustilanteissa. Jos haluat esittää parempia kysymyksiä oppilaillesi, esitä todellisia kysymyksiä pyhistä kirjoituksista, kun luet, tutkit ja valmistaudut. Ole täynnä ihmetystä äläkä pelkää etsiä syvällisiä vastauksia. Pyhät kirjoitukset kestävät aina tarkemman tutkimisen. Mitä paremmin osaat esittää pyhiä kirjoituksia koskevia kysymyksiä henkilökohtaisessa tutkimisessasi, sitä paremmin osaat esittää niitä samoja hyviä kysymyksiä niille, joita opetat.
Jatka opetustaitosi kehittämistä
Ihmisillä on taipumus katsoa suurenmoisia opettajia ja ajatella, että he ovatkin syntyneet sellaisiksi. Heillä näyttää olevan lahja, jota keskivertoihmisen olisi vaikea hankkia. Tietenkin kyky opettaa on yksi Hengen lahjoista (ks. Moroni 10:9–10), joten osa taidosta, jonka näet, saattaa olla lahja taivaasta – mutta se on lahja, jonka jokainen sitä tavoitteleva voi saada. Hyvin paljon siitä, mitä suurenmoiset opettajat tekevät, voit itsekin oppia opiskelemalla ja harjoittelemalla. Yksi sellainen taito on oppia esittämään tehokkaita kysymyksiä. Kun pyrit rukoillen saamaan tämän kyvyn, huomaat, että on hyvin arvokasta laatia kysymyksiä, jotka herättävät oppilaasi ajattelemaan, ja että kykysi esittää juuri sellaisia kysymyksiä vahvistuu.