Pyhien kirjoitusten merkitys Spencerille
Vanhin Marcus B. Nash
seitsemänkymmenen koorumista
”On mulle pyhät kirjat rakkaat, Ja kun mä niitä luen, Niin hengen hyvän saan; se auttaa tuntemaan” (Lasten laulukirja, s. 66).
Kun vaimoni ja minä olimme juuri menneet naimisiin, presidentti Spencer W. Kimball (1895–1985) kannusti kirkon jäseniä lukemaan pyhiä kirjoituksia joka päivä yhdessä perheenä. Me halusimme seurata profeettaa, joten päätimme, että tekisimme niin yhdessä avioparina ja sitten tulevien lastemme kanssa.
Vuosia myöhemmin perheemme oli kasvanut viidellä lapsella, joista nuorimmaisemme oli Spencer.
Kerran kun Spencer oli kuusivuotias, vaimoni ja minä lähdimme muutamaksi päiväksi matkoille ja jätimme lapset lapsenvahdin hoiviin. Kotiin palattuamme istuin Spencerin kanssa juttelemassa ja kysyin häneltä, kuinka kaikki oli sujunut ollessamme poissa.
Hän kertoi minulle, että hänen oli ollut vaikea nukkua. Kun kysyin, miksi hän ei ollut nukkunut hyvin, hän mietti asiaa ja sanoi, ettei hän tiennyt.
Myöhemmin sinä iltana perheemme aloitti iltarutiinimme lukemalla yhdessä Mormonin kirjaa.
Äkkiä Spencer huudahti: ”Siitä se johtui!” Kysyin, mitä hän tarkoitti. ”Siksi minä en pystynyt nukkumaan kunnolla öisin.”
”Miksi sinä et pystynyt nukkumaan?” kysyin.
”Me emme lukeneet iltaisin pyhiä kirjoituksia, kun te olitte poissa, ja minä pidän siitä, mitä pyhät kirjoitukset saavat minut tuntemaan.”
Spencer oli oppinut, että pyhien kirjoitusten lukeminen joka päivä tuo meille lohtua, rauhaa ja Pyhän Hengen johdatuksen.
Me voimme oppia rakastamaan pyhiä kirjoituksia, kun luemme niitä päivittäin. Niin tehdessämme Pyhä Henki johdattaa meitä ja taivaallinen Isä vahvistaa meitä.