Taivaallisen valon kantajat
Presidentti Dieter F. Uchtdorf
toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa
Jumalan pappeuden haltijoina ja Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina te olette valon kantajia.
Eräs iäkäs mies seisoi postitoimiston palvelutiskijonossa ostaakseen postimerkkejä. Eräs nuori nainen huomasi, että hän käveli vaivalloisesti, ja tarjoutui näyttämään hänelle, kuinka hän voi ajan säästämiseksi ostaa postimerkkejä automaatista. Iäkäs herra sanoi: ”Kiitos, mutta odotan mieluummin. Automaatti ei kysele minulta niveltulehduksestani.”
Joskus auttaa, kun puhumme jollekulle, joka välittää vaikeuksistamme.
Tuska, suru ja sairaus ovat kokemuksia, jotka ovat meille kaikille yhteisiä – vahinkojen, onnettomuuksien ja epäonnen hetkistä voi koostua melkoinen muisti sielumme sisäiselle kovalevylle.
Mitä fyysiseen hyvinvointiimme tulee, me hyväksymme ikääntymisen ja sairauden osaksi matkaamme kuolevaisuudessa. Etsimme neuvoja ammattilaisilta, jotka ymmärtävät fyysistä ruumista. Kun kärsimme emotionaalisista vaikeuksista tai mielenterveyden häiriöistä, etsimme apua asiantuntijoilta, jotka hoitavat tämänkaltaisia vaivoja.
Aivan kuten kohtaamme tässä kuolevaisuudessa fyysisiä ja emotionaalisia koettelemuksia, me kohtaamme myös hengellisiä haasteita. Useimmat meistä ovat kokeneet elämässään aikoja, jolloin todistuksemme palaa kirkkaana. Olemme voineet myös kokea aikoja, jolloin taivaallinen Isämme tuntuu kaukaiselta. On aikoja, jolloin vaalimme koko sydämestämme sitä, mikä on Hengestä. Voi olla myös aikoja, jolloin sellainen ei tunnu niin kallisarvoiselta tai sen merkitys on heikentynyt.
Tänään haluaisin puhua hengellisestä hyvinvoinnista – kuinka voimme parantua pysähtyneisyydestä ja kulkea elinvoimaisen, hengellisen terveyden tietä.
Hengellinen sairaus
Joskus hengellinen sairaus johtuu synnistä tai emotionaalisista haavoista. Joskus hengellinen luhistuminen voi tapahtua niin vähitellen, että pystymme tuskin huomaamaan, mitä on tapahtumassa. Kerrostuvan maa-aineksen tavoin hengellistä tuskaa ja murhetta voi kasautua ajan kuluessa, ja se voi kuormittaa henkeämme siinä määrin, että sitä on miltei liian raskasta kantaa. Näin voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun vastuullisista tehtävistämme työssä, kotona ja kirkossa tulee niin raskaita, että menetämme näkyvistämme evankeliumin ilon. Meistä saattaa jopa tuntua aivan kuin meillä ei olisi enempää annettavaa tai että Jumalan käskyjen mukaan eläminen tuntuu ylivoimaiselta.
Mutta vaikka hengelliset koettelemukset ovatkin todellisia, se ei tarkoita, etteikö niihin olisi olemassa parannuskeinoa.
Me voimme parantua hengellisesti.
Jopa syvimmät hengelliset haavat – niin, jopa ne, jotka voivat vaikuttaa parantumattomilta – voidaan parantaa.
Rakkaat ystäväni, Jeesuksen Kristuksen parantava voima on käytettävissä meidänkin päivinämme.
Vapahtajan parantava kosketus voi muuttaa ihmisten elämää meidän aikanamme aivan kuten se muutti Hänen aikanaan. Jos meillä vain on uskoa, Hän voi tarttua käsiimme, täyttää sielumme taivaallisella valolla ja parantamisella ja puhua meille nämä siunatut sanat: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.”1
Pimeys ja valo
Olipa hengellisten sairauksiemme syynä mikä tahansa, niille kaikille on yhteistä yksi asia: jumalallisen valon puuttuminen.
Pimeys vähentää kykyämme nähdä selkeästi. Se himmentää näkemyksemme siitä, mikä kerran oli selkeää ja kirkasta. Kun olemme pimeydessä, teemme todennäköisemmin huonoja valintoja, koska emme pysty näkemään polullamme olevia vaaroja. Kun olemme pimeydessä, menetämme todennäköisemmin toivon, koska emme pysty näkemään rauhaa ja iloa, jotka odottavat meitä, jos vain jatkamme ponnistelua eteenpäin.
Sen sijaan valo sallii meidän nähdä asiat niin kuin ne todella ovat. Se sallii meidän erottaa totuuden erheestä, tärkeän toisarvoisesta. Kun olemme valossa, me voimme tehdä vanhurskaita valintoja, jotka perustuvat tosiin periaatteisiin. Kun olemme valossa, meillä on ”täydellinen toivon kirkkaus”2, koska pystymme näkemään kuolevaisuuden koetuksemme iankaikkisesta näkökulmasta.
Me parannumme hengellisesti, kun astumme pois maailman varjoista Kristuksen ikuiseen valoon.
Mitä paremmin ymmärrämme ja sovellamme valon opillista käsitettä, sitä paremmin voimme suojautua hengellisiltä sairauksilta, jotka ahdistavat ja vaivaavat meitä joka suunnasta, ja sitä paremmin voimme palvella tarmokkaina, rohkeina, huolehtivaisina ja nöyrinä pyhän pappeuden haltijoina – rakkaan ja iankaikkisen Kuninkaamme todellisina palvelijoina ja opetuslapsina.
Maailman valo
Jeesus Kristus on sanonut: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”3
Mitä se tarkoittaa?
Yksinkertaisesti tätä: Se, joka nöyrästi seuraa Jeesusta Kristusta, saa kokemuksia Hänen valostaan ja toimii siinä. Ja tuo valo lisääntyy, kunnes se lopulta karkottaa synkimmänkin pimeyden.
Se tarkoittaa, että Vapahtajasta säteilee voimaa, vahvaa vaikutusta. Se ”lähtee Jumalan edestä ja täyttää avaruuden äärettömyyden”4. Koska tämä voima valistaa, kohottaa ja valaisee elämäämme, sitä kutsutaan usein pyhissä kirjoituksissa valoksi, mutta siihen viitataan myös henkenä ja totuutena.
Opissa ja liitoissa sanotaan: ”Herran sana on totta, ja mikä tahansa, mikä on totta, on valoa, ja mikä tahansa, mikä on valoa, on Hengestä, nimittäin Jeesuksen Kristuksen Hengestä.”5
Tämä syvällinen näkemys – että valo on peräisin hengestä, joka on totta, ja että tämä valo loistaa jokaiseen sieluun, joka tulee maailmaan – on yhtä tärkeä kuin toiveikaskin. Kristuksen valo valaisee ja täyttää kaikkien niiden sielun, jotka kuulevat Hengen ääntä.6
Kristuksen valo täyttää maailmankaikkeuden.
Se täyttää maailman.
Ja se voi täyttää jokaisen sydämen.
”Jumala [ei] erottele ihmisiä.”7 Hänen valonsa on kaikkien saatavilla – suurten ja pienten, rikkaiden ja köyhien, etuoikeutettujen ja vähäosaisten.
Jos avaatte mielenne ja sydämenne vastaanottamaan Kristuksen valoa ja seuraatte nöyrästi Vapahtajaa, saatte lisää valoa. Rivi rivin päälle, vähän täältä ja vähän tuolta te kokoatte sieluunne lisää valoa ja totuutta, kunnes pimeys on karkotettu kokonaan elämästänne.8
Jumala avaa silmänne.
Jumala antaa teille uuden sydämen.
Jumalan rakkaus, valo ja totuus herättävät eloon sen, mikä on ollut toimettomana, ja te synnytte uuteen elämään Kristuksessa Jeesuksessa.9
Herra on luvannut: ”Jos teidän silmämääränänne on vain minun kunniani, koko teidän ruumiinne täytetään valolla, eikä teissä ole pimeyttä; ja se ruumis, joka on täynnä valoa, käsittää kaiken.”10
Tämä on tärkein parannuskeino hengelliseen sairauteen. Pimeys häviää valon edessä.
Vertaus hengellisestä pimeydestä
Jumala ei kuitenkaan pakota meitä ottamaan vastaan Hänen valoaan.
Jos alamme viihtyä pimeydessä, on todennäköistä, ettei sydämemme muutu.
Muuttuminen voi tapahtua vain, jos me aktiivisesti annamme valon tulla elämäämme.
Ohjatessani lentokapteenina konetta lennoilla ympäri maapalloamme minut lumosi aina Jumalan luomakunnan kauneus ja täydellisyys. Erityisen kiehtovaksi koin maapallon ja auringon välisen suhteen. Pidän sitä syvällisenä havaintoesimerkkinä siitä, kuinka pimeys ja valo ovat olemassa.
Kuten kaikki tiedämme, jokaisen 24 tunnin kuluessa yö vaihtuu päiväksi ja päivä vaihtuu yöksi.
Mitä siis on yö?
Yö ei ole mitään muuta kuin varjo.
Edes pimeimpänäkään yönä aurinko ei lakkaa säteilemästä valoaan. Se loistaa edelleen yhtä kirkkaana. Mutta puolet maapallosta on pimeydessä.
Valon poissaolo saa aikaan pimeyden.
Kun yön pimeys laskeutuu, me emme vaivu epätoivoon huolesta, että aurinko on sammunut. Emme ajattele, ettei aurinkoa enää ole tai että se on kuollut. Ymmärrämme, että olemme varjossa, että maapallo jatkaa pyörimistä ja että ennen pitkää auringon säteet tavoittavat meidät jälleen.
Pimeys ei ole merkki siitä, ettei valoa ole. Useimmiten se yksinkertaisesti tarkoittaa, ettemme ole oikeassa paikassa vastaanottaaksemme valoa. Äskeisen auringonpimennyksen aikaan monet näkivät paljon vaivaa päästäkseen sille kapealle kaistaleelle, jolle kuu loi varjon keskellä kirkasta aurinkoista päivää.
Hyvin samalla tavoin hengellinen valo loistaa jatkuvasti kaikille Jumalan luoduille. Saatana tekee kaikkensa luodakseen varjon tai saadakseen meidät omaa tekoamme olevaan varjoon. Hän painostaa meitä luomaan oman pimennyksemme. Hän työntää meidät luolansa pimeyteen.
Hengellinen pimeys voi vetää unohduksen verhon jopa niiden ylle, jotka vaelsivat kerran valossa ja riemuitsivat Herrassa. Siitä huolimatta, synkimmänkin pimeyden hetkinä, Jumala kuulee nöyrät pyyntömme, kun rukoilemme: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”11
Alman päivinä, jolloin monilla oli vaikeuksia hyväksyä hengellisiä asioita, Jumalan valo ja totuus eivät voineet päästä ihmisten sieluun heidän epäuskonsa tähden ja ”heidän sydämensä paatuivat”.12
Me olemme valon kantajia
Veljet, meidän tehtävämme on olla oikeassa paikassa, jotta voimme nähdä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin jumalallisen valon ja totuuden. Silloinkin kun yö on saapunut ja maailma näyttää pimeältä, me voimme tehdä valinnan vaeltaa Kristuksen valossa, pitää Hänen käskynsä ja todistaa rohkeasti Hänen todellisuudestaan ja Hänen suuruudestaan.
Jumalan pappeuden haltijoina ja Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina te olette valon kantajia. Tehkää edelleen niitä asioita, jotka lisäävät Hänen jumalallista valoaan. ”Pitäkää valonne korkealla”13 ja antakaa valonne loistaa ihmisille – ei niin, että he näkisivät teidät ja ihailisivat teitä, vaan ”jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa”14.
Rakkaat veljeni, te olette välineitä Herran käsissä, jotta toisitte valoa ja parantumisen taivaallisen Isän lasten sieluille. Ehkäpä ette tunne olevanne päteviä parantamaan niitä, jotka ovat hengellisesti sairaita – ette ainakaan enempää kuin postivirkailija on pätevä parantamaan niveltulehduksen. Kenties teillä on omia hengellisiä haasteita. Siitä huolimatta Herra on kutsunut teidät. Hän on antanut teille valtuuden ja vastuun auttaa apua tarvitsevia. Hän on uskonut teille pyhän pappeutensa voiman tuodaksenne valoa pimeyteen ja kohottaaksenne ja siunataksenne Jumalan lapsia. Jumala on palauttanut kirkkonsa ja kallisarvoisen evankeliuminsa, ”joka parantaa haavoittuneen sielun”15. Hän on valmistanut tien hengelliseen hyvinvointiin, ja te voitte parantua pysähtyneisyydestä ja edetä kohti elinvoimaista, hengellistä terveyttä.
Joka kerta kun käännätte sydämenne Jumalan puoleen nöyrässä rukouksessa, koette Hänen valonsa. Joka kerta kun etsitte Hänen sanaansa ja tahtoaan pyhistä kirjoituksista, tuo valo kirkastuu. Joka kerta kun huomaatte jonkun tarvitsevan apua ja uhraatte omasta mukavuudestanne auttaaksenne rakkaudessa, tuo valo kasvaa ja voimistuu. Joka kerta kun torjutte kiusauksen ja valitsette puhtauden, joka kerta kun pyydätte tai annatte anteeksi, joka kerta kun rohkeasti todistatte totuudesta, tuo valo karkottaa pimeyden ja vetää puoleensa muita, jotka myös etsivät valoa ja totuutta.
Ajatelkaa omia henkilökohtaisia kokemuksianne, hetkiä Jumalan ja lähimmäistenne palveluksessa, jolloin jumalallinen valo on loistanut elämässänne – pyhässä temppelissä, sakramenttipöydän ääressä, rukouksentäyteisen pohdinnan hiljaisena hetkenä, perheen kokoontuessa yhteen tai pappeuden palvelutyötä tehdessänne. Kertokaa noista hetkistä perheelle, ystäville ja etenkin nuorillemme, jotka etsivät valoa. Heillä on tarve kuulla teiltä, että tämän valon myötä tulee toivo ja parantuminen, jopa pimeyden täyttämässä maailmassa.
Kristuksen valo tuo toivon ja onnen sekä parantumisen jokaisesta hengellisestä haavasta tai sairaudesta.16 Niistä, jotka kokevat tämän jalostavan vaikutuksen, tulee välineitä Maailman valon käsissä, jotta he voivat antaa valoa muille.17 Heistä tuntuu samalta kuin kuningas Lamonista: ”Tämä valo oli valanut hänen sieluunsa sellaisen ilon, pimeyden pilven hälvettyä – – että iankaikkisen elämän valo oli syttynyt hänen sielussaan.”18
Rakkaat veljeni, rakkaat ystäväni, meidän tehtävämme on etsiä Herraa, kunnes Hänen ikuisen elämän valonsa palaa kirkkaana meissä ja todistuksestamme tulee varma ja luja myös pimeyden keskellä.
Rukoukseni ja siunaukseni on, että te menestytte toteuttaessanne päämääräänne kaikkivaltiaan Jumalan pappeuden haltijoina ja olette aina Hänen taivaallisen valonsa riemullisia kantajia. Jeesuksen Kristuksen, Mestarimme, pyhässä nimessä. Aamen.