Herran ja perheen luottamuksen ansaitseminen
Vanhin Richard J. Maynes
seitsemänkymmenen koorumista
Miehet, joilla on vilpitön sydän, ovat miehiä, joihin voi luottaa – koska luottamus perustuu vilpittömyyteen.
Veljet, emme varmaankaan voisi saada Herralta suurempaa kiitosta kuin tiedon siitä, että Hän luottaa meidän olevan kelvollisia pappeudenhaltijoita ja suurenmoisia aviomiehiä ja isiä.
Yksi asia on varma: Herran luottamuksen ansaitseminen on siunaus, jonka saamme tekemällä kovasti työtä sen eteen. Luottamus on siunaus, joka perustuu kuuliaisuuteen Jumalan laeille. Me ansaitsemme Herran luottamuksen olemalla uskollisia niille liitoille, jotka olemme tehneet kasteen vesissä ja pyhässä temppelissä. Kun pidämme lupauksemme Herralle, Hänen luottamuksensa meihin kasvaa.
Rakastan muinaisia ja nykyajan pyhiä kirjoituksia, joissa puhutaan sydämen vilpittömyydestä kuvailtaessa vanhurskaan ihmisen luonnetta.1 Vilpittömyys tai vilpittömyyden puute on ihmisen luonteen perustekijä. Miehet, joilla on vilpitön sydän, ovat miehiä, joihin voi luottaa – koska luottamus perustuu vilpittömyyteen.
Se, että olette vilpittömiä miehiä, tarkoittaa yksinkertaisesti, että niin aikeenne kuin tekonnekin ovat puhtaita ja vanhurskaita kaikilla elämänne osa-alueilla sekä julkisesti että yksityisesti. Jokaisella tekemällämme päätöksellä me joko ansaitsemme lisää Jumalan luottamusta tai heikennämme sitä. Tämä periaate ilmenee kenties selkeimmin Jumalalta saamissamme aviomiehen ja isän velvollisuuksissa.
Aviomiehinä ja isinä me olemme saaneet jumalallisen toimeksiannon nykyajan profeetoilta, näkijöiltä ja ilmoituksensaajilta asiakirjassa ”Perhe – julistus maailmalle”. Tässä asiakirjassa opetetaan, että 1) isän on määrä johtaa perhettään rakkaudessa ja vanhurskaudessa, 2) isä ”on velvollinen suojelemaan perhettään” ja 3) isän vastuulla on huolehtia perheen toimeentulosta.2
Ansaitaksemme Jumalan luottamuksen meidän pitää huolehtia näistä kolmesta Jumalan antamasta velvollisuudesta perhettämme kohtaan Herran tavalla. Kuten perhejulistuksessa myöhemmin sanotaan, Herran tapa on huolehtia näistä velvollisuuksista ”tasavertaisina kumppaneina”3 yhdessä vaimomme kanssa. Minulle tämä tarkoittaa sitä, ettemme etene missään merkittävässä päätöksessä, joka koskee näitä kolmea velvollisuutta, ellemme ole täysin yhtä vaimomme kanssa.
Ensimmäinen vaihe pyrkimyksissämme ansaita Herran luottamus on, että me luotamme Häneen. Profeetta Nefi oli esimerkkinä tämäntapaisesta sitoutumisesta rukoillessaan: ”Oi Herra, sinuun minä olen turvannut, ja sinuun turvaan ikuisesti. Minä en pane turvaani lihan käsivarteen.”4 Nefi oli täysin sitoutunut tekemään Herran tahdon. Sen lisäksi, että Nefi sanoi tekevänsä ”sen, mitä Herra on käskenyt”, hän oli horjumaton sitoumuksessaan toteuttaa saamansa tehtävät, kuten nämä sanat osoittavat: ”Niin totta kuin Herra elää ja me elämme, me emme mene isämme luokse alas erämaahan, ennen kuin olemme toteuttaneet sen, mitä Herra on käskenyt meidän tehdä.”5
Koska Nefi ensin luotti Jumalaan, Jumala osoitti suurta luottamusta Nefiin. Herra siunasi häntä vuodattamalla hänelle suuresti Henkeään, mikä siunasi hänen elämäänsä, hänen perheensä elämää ja hänen kansansa elämää. Koska Nefi johti perhettään ja kansaansa rakkaudessa ja vanhurskaudessa, huolehti heidän toimeentulostaan ja suojeli heitä, hän kirjoittaa: ”Me elimme onnellisina.”6
Tuodakseni tähän aiheeseen naisen näkökulmaa pyysin kahta naimisissa olevaa tytärtäni auttamaan minua. Kysyin, kirjoittaisivatko he virkkeen tai pari siitä, kuinka heidän mielestään luottamuksen tärkeys vaikuttaa heidän avioliittoonsa ja perhe-elämäänsä. Seuraavat ovat Lara Harrisin ja Christina Hansenin ajatuksia.
Ensiksi Lara: ”Yksi tärkeimpiä asioita minulle on tietää, että kun aviomieheni hoitaa päivän tehtäviään, hän tekee valintoja, jotka osoittavat kunnioitusta ja rakkautta minua kohtaan. Kun voimme tällä tavoin luottaa toisiimme, se tuo rauhaa kotiimme, missä voimme nauttia perheemme kasvattamisesta yhdessä.”
Nyt Christinan ajatuksia: ”Henkilöön luottaminen on samanlaista kuin häneen uskominen. Ilman tuota luottamusta ja uskoa on pelkoa ja epäilystä. Minulle yksi suurimmista siunauksista, mikä koituu siitä, että voin luottaa aviomieheeni täysin, on rauha – mielenrauha tiedosta, että hän todella tekee sen, mitä hän sanoo tekevänsä. Luottamus tuo rauhaa, rakkautta ja ilmapiirin, jossa tuo rakkaus voi kasvaa.”
Lara ja Christina eivät ollenkaan nähneet, mitä toinen oli kirjoittanut. Minusta on hyvin kiinnostavaa, että kumpikin toisestaan riippumatta piti rauhan siunausta kodissa suorana seurauksena siitä, että heillä on aviomies, johon he voivat luottaa. Kuten tyttärieni esimerkit osoittavat, luottamuksen periaatteella on äärimmäisen tärkeä osuus Kristukseen keskittyvän kodin luomisessa.
Minäkin sain nauttia samaisesta Kristukseen keskittyvästä kulttuurista varttuessani kodissa, jossa isäni kunnioitti pappeuttaan ja ansaitsi koko perheen luottamuksen ”sydämensä vilpittömyyden vuoksi”7. Saanen kertoa teille nuoruudestani kokemuksen havainnollistamaan sitä, kuinka pysyvä myönteinen vaikutus perheeseen voi olla isällä, joka ymmärtää vilpittömyydelle rakentuvan luottamuksen periaatteen ja elää sen mukaan.
Kun olin hyvin pieni, isäni perusti yrityksen, joka erikoistui tehtaiden automatisointiin. Tämä yritys suunnitteli, valmisti ja asensi automaattisia tuotantolinjoja ympäri maailman.
Kun olin yläkoulussa, isä halusi, että opin tekemään työtä. Hän halusi myös, että opin yrityksen toiminnan perusteellisesti. Ensimmäisiin työtehtäviini kuului piha-alueiden hoito ja niiden tilojen maalaaminen, jotka eivät näkyneet yleisölle.
Kun aloitin lukion, minut ylennettiin työskentelemään tehtaassa. Aloin oppia, kuinka luetaan piirustuksia ja käytetään raskasta teräksistä tuotantolaitteistoa. Valmistuttuani lukiosta aloin opiskella yliopistossa ja sitten lähdin lähetyskentälle. Palattuani kotiin lähetystyöstä menin heti takaisin töihin. Minun piti ansaita rahaa seuraavan vuoden opiskelukuluihin.
Yhtenä päivänä pian lähetystyöni jälkeen olin töissä tehtaalla, kun isä kutsui minut toimistoonsa ja kysyi, haluaisinko lähteä hänen kanssaan työmatkalle Los Angelesiin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun isä kutsui minut mukaansa työmatkalle. Hän aikoi tosiaankin antaa minun lähteä ihmisten ilmoille auttamaan yhtiön edustustehtävissä.
Ennen kuin lähdimme matkalle, hän valmisteli minua kertomalla muutaman seikan tästä mahdollisesta uudesta asiakkaasta. Ensiksi, asiakas oli monikansallinen osakeyhtiö. Toiseksi, he päivittäisivät tuotantolinjansa maailmanlaajuisesti uusimmalla automaatiotekniikalla. Kolmanneksi, yrityksemme ei ollut koskaan aiemmin myynyt heille suunnittelupalveluja eikä tekniikkaa. Ja viimeiseksi, heidän hankinnoista vastaava ostopäällikkönsä oli pyytänyt tätä tapaamista tarkastellakseen tarjoustamme uuteen projektiin. Tämä tapaaminen merkitsi yrityksellemme uutta ja kenties mittavaa mahdollisuutta.
Saavuttuamme Los Angelesiin isä ja minä menimme tämän ostopäällikön hotelliin tapaamiseemme. Ensimmäisenä asiana oli keskustella projektin suunnittelun teknisistä tiedoista ja arvioida niitä. Seuraava keskustelunaihe koski toiminnan yksityiskohtia kuten logistiikkaa ja toimituspäiviä. Viimeinen asialistan kohta keskittyi hinnoitteluun, ehtoihin ja varauksiin. Tämä vaihe osoittautui mielenkiintoiseksi.
Tämä ostopäällikkö selitti meille, että hintaehdotuksemme oli alhaisin niistä tarjouksista, jotka tästä projektista oli lähetetty. Sitten hän, omituista kyllä, kertoi meille seuraavaksi halvimman tarjouksen hinnan. Sitten hän kysyi meiltä, olisimmeko halukkaita vetämään tarjouksemme pois ja lähettämään sen uudelleen. Hän sanoi, että uuden hintamme pitäisi olla vain hieman alhaisempi kuin seuraavaksi korkein tarjous. Sitten hän selitti, että jakaisimme tarjoukseen lisätyt dollarit tasan hänen kanssaan. Hän perusteli tätä sanomalla, että kaikki hyötyisivät. Meidän yrityksemme hyötyisi, koska saisimme huomattavasti enemmän rahaa kuin alkuperäinen tarjouksemme tuottaisi. Hänen yrityksensä hyötyisi, koska he tekisivät silti töitä alhaisimman tarjouksen esittäneen yrityksen kanssa. Ja tietenkin hän itse hyötyisi ottamalla siitä oman osansa, koska hän oli järjestänyt tämän loistavan sopimuksen.
Sitten hän antoi meille postilokeron numeron, jonne voisimme lähettää hänen pyytämänsä rahasumman. Kaiken tämän jälkeen hän katsoi isääni ja kysyi: ”No, onko meillä sopimus?” Suureksi yllätyksekseni isä nousi, kätteli miestä ja sanoi hänelle, että palaisimme asiaan.
Lähdettyämme tapaamisesta nousimme vuokra-autoomme ja isä kääntyi puoleeni kysyen: ”No, mitä meidän sinun mielestäsi pitäisi tehdä?”
Vastasin sanomalla, ettei meidän mielestäni pitäisi hyväksyä tätä tarjousta.
Sitten isä kysyi: ”Eikö meillä mielestäsi ole velvollisuus kaikkia työntekijöitämme kohtaan ylläpitää hyvää työtilannetta?”
Kun pohdin hänen kysymystään ja ennen kuin ehdin vastata, hän vastasi omaan kysymykseensä. Hän sanoi: ”Kuule, Rick, kun yhden kerran otat vastaan lahjuksen tai vaarannat nuhteettomuutesi, on hyvin vaikeaa saada sitä koskaan takaisin. Älä tee niin ikinä, älä edes sitä yhtä kertaa.”
Se seikka, että kerron tämän kokemuksen, tarkoittaa, etten ole koskaan unohtanut, mitä isäni opetti minulle sillä ensimmäisellä työmatkalla hänen kanssaan. Kerron tämän kokemuksen havainnollistaakseni kestävää vaikutusta, joka meillä isillä on. Voitte kuvitella, millainen luottamus minulla oli isääni hänen sydämensä vilpittömyyden johdosta. Hän eli näiden samojen periaatteiden mukaan yksityiselämässään äitini, lastensa ja kaikkien niiden kanssa, joiden kanssa hän oli tekemisissä.
Veljet, rukoukseni tänä iltana on, että me kaikki turvaisimme ensiksi Herraan, kuten Nefi näytti esimerkkiä, ja sitten sydämemme vilpittömyydellä ansaitsisimme Herran luottamuksen sekä vaimomme ja lastemme luottamuksen. Kun ymmärrämme tämän pyhän periaatteen vilpittömyydelle rakentuvasta luottamuksesta ja toimimme sen mukaan, me olemme uskollisia pyhille liitoillemme. Onnistumme myös johtamaan perhettämme rakkaudella ja vanhurskaudella huolehtien elämän perustarpeista ja suojellen perhettämme maailman pahuudelta. Näistä totuuksista todistan nöyrästi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.