Etsikää parhaista kirjoista

Vanhin Ian S. Ardern

seitsemänkymmenen koorumista

Kun tutkimme käyttäen parhaita kirjoja, suojelemme itseämme niiden uhkaavilta leuoilta, jotka pyrkivät nakertamaan hengellisiä juuriamme.

Varhain yhtenä aamuna näin kauniissa ruusupensaassa nälkäisen ja ympäristöön hyvin sulautuvan hyönteistoukan. Muutamista lehdettömistä versoista päätellen jopa huolettomalle havainnoitsijalle oli ilmeistä, että toukka oli nakertanut hentoja lehtiä uhkaavilla leuoillaan. En voinut olla ajattelematta, että vertauskuvallisesti on olemassa ihmisiä, jotka ovat kuin se toukka. Heitä on kaikkialla maailmassa, ja jotkut ovat niin taitavasti naamioituneita, että saatamme päästää heidät elämäämme, ja ennen kuin huomaammekaan, he ovat syöneet meidän sekä perheemme ja ystäviemme hengelliset juuret.

Me elämme aikana, jolloin uskonkäsityksistämme on runsaasti väärää tietoa. Tällaisina aikoina se, ettemme suojele ja syvennä hengellisiä juuriamme, on niille, jotka pyrkivät hävittämään uskomme Kristukseen ja Hänen palautettuun kirkkoonsa, kutsu tulla nakertamaan juuriamme. Mormonin kirjan aikoina Seesrom pyrki hävittämään uskovien uskon.

Hänen toimintansa ja sanansa olivat ”vastustajan ansa, jonka hän on asettanut saadakseen – – kansan kiinni voidakseen saattaa [heidät] valtansa alle, voidakseen kietoa [heidät] kahleisiinsa” (Alma 12:6). Noita samoja ansoja on nykyään, ja ellemme ole hengellisesti valppaita ja rakenna varmaa perustusta Lunastajamme varaan (ks. Hel. 5:12), saatamme huomata, että olemme Saatanan kahleissa ja meitä johdatetaan varovasti kielletyille poluille, joista Mormonin kirjassa puhutaan (ks. 1. Nefi 8:28).

Apostoli Paavali kuulutti omana aikanaan varoitusta, joka soveltuu meidän aikaamme: ”Minä tiedän, että – – teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa” (Ap. t. 20:29–30).

Hänen varoituksensa sekä profeettojemme ja apostoliemme varoitukset muistuttavat meitä siitä, että meidän täytyy tehdä kaikki voitavamme vahvistaaksemme itseämme hengellisesti vastustuksen ja petoksen sanoja vastaan. Kun vierailen kirkon seurakunnissa ja vaarnoissa, mieltäni ylentää se, mitä näen, kuulen ja tunnen, kun pyhät myönteisesti ja uskollisesti ottavat vastaan Vapahtajan ja Hänen palvelijoidensa opetukset.

Lepopäivän pyhittäminen lisääntyvässä määrin on vain yksi esimerkki siitä, että jäsenet vahvistavat itseään hengellisesti ottamalla varteen profeetallisia kehotuksia. Tuo vahvistuminen ilmenee myös lisääntyneenä temppeli- ja sukututkimustyönä perheiden kootessa esivanhempiaan temppelitoimitusten avulla. Hengelliset juuremme ulottuvat syvemmälle, kun vilpittömästä henkilökohtaisesta rukouksesta ja perherukouksesta tulee uskomme linnakkeita ja kun teemme päivittäin parannusta, tavoittelemme Pyhän Hengen kumppanuutta ja opimme Vapahtajasta ja Hänen ominaisuuksistaan sekä pyrimme tulemaan Hänen kaltaisikseen (ks. 3. Nefi 27:27).

Vapahtajamme Jeesus Kristus on maailman valo, ja Hän kutsuu meitä seuraamaan Häntä. Meidän täytyy turvautua Häneen kaikkina aikoina ja etenkin niinä synkkinä ja raivoisina öinä, jolloin epäilyksen ja epävarmuuden myrsky hiipii mieleemme nopeasti vyöryvän sankan sumun tavoin. Mikäli osoittelevat sormet ”vesivirran toisella puolella” olevasta suuresta ja avarasta rakennuksesta (1. Nefi 8:26) näyttävät olevan suunnattuina teihin pilkallisessa, väheksyvässä ja kutsuvassa hengessä, pyydän teitä kääntymään heti pois, etteivät viekkaat ja kavalat keinot houkuttele teitä irrottautumaan totuudesta ja sen siunauksista.

Tämä yksin ei kuitenkaan riitä tänä aikana, jolloin luonnottomuuksista puhutaan ja kirjoitetaan ja niitä esitetään. Vanhin Robert D. Hales on opettanut meille: ”Ellette elä täysin rinnoin evankeliumin mukaan – ellette elä sen mukaan kaikesta sydämestänne, väkevyydestänne, mielestänne ja voimastanne – te ette voi tuottaa riittävästi hengellistä valoa karkottaaksenne pimeyden” (”Pimeydestä Hänen ihmeelliseen valoonsa”, Liahona, heinäkuu 2002, s. 78). Varmastikin meidän halumme seurata Kristusta, joka on maailman valo (ks. Joh. 8:12), tarkoittaa, että meidän täytyy toimia Hänen opetustensa mukaan. Meitä vahvistetaan, lujitetaan ja suojellaan hengellisesti, kun toimimme Jumalan sanan mukaan.

Mitä suurempi on valo elämässämme, sitä vähemmän on varjoja. Mutta jopa runsaassa valossa olemme alttiina ihmisille ja kommenteille, jotka vääristelevät uskonkäsityksiämme ja koettelevat uskoamme. Apostoli Jaakob kirjoitti, että uskomme koetus ”kasvattaa [meissä] kestävyyttä” (Jaak. 1:3). Vanhin Neal A. Maxwellilla oli sama näkemys, ja hän opetti: ”Kärsivällinen opetuslapsi – – ei ylläty eikä järkyty, kun kirkkoa vääristellään” (”Patience”, Brigham Youngin yliopiston hartaustilaisuus, 27. marraskuuta 1979, speeches.byu.edu).

Kirkkomme historiasta ja uskonkäsityksistä tosiaan herää kysymyksiä. Se, minne me käännymme etsimään paikkansapitäviä vastauksia, edellyttää suurta varovaisuutta. Mitään hyvää ei koidu siitä, että tutkii sellaisten näkemyksiä ja mielipiteitä, joilla on vähemmän tietoa tai jotka ovat pettyneitä. Parhaan neuvon antoi apostoli Jaakob: ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta” (Jaak. 1:5).

Jumalalta pyytämistä tulee edeltää huolellinen tutkiminen, sillä meillä on pyhien kirjoitusten antama tehtävä etsiä ”parhaista kirjoista viisauden sanoja” ja etsiä ”oppia vieläpä tutkimalla sekä uskon kautta” (OL 88:118). Näitä kirjoja, joita ovat kirjoittaneet taivaan innoittamat kirkon johtajat sekä tunnetut, turvalliset ja luotettavat kirkon historian ja opin tuntijat, on runsain määrin. Mikään ei kuitenkaan ylitä kanonisoiduissa pyhissä kirjoituksissa olevan Jumalan ilmoitetun sanan majesteettisuutta. Noilta ohuilta sivuilta, jotka ovat tulvillaan hengellisiä näkemyksiä, me opimme totuutta Pyhän Hengen avulla, ja sen myötä valomme lisääntyy.

Presidentti Thomas S. Monson on pyytänyt hartaasti meitä ”rukoillen tutkimaan ja pohtimaan Mormonin kirjaa joka päivä” (”Mormonin kirjan voima”, Liahona, toukokuu 2017, s. 87).

Useita vuosia sitten palvellessani Suvan lähetyskentän johtajana Fidžissä muutamat lähetyssaarnaajat saivat kokemuksen, joka vahvisti heille Mormonin kirjan käännyttävän voiman. Eräänä helteisenä ja kosteana päivänä kaksi vanhinta saapui erääseen kotiin pienellä asutusalueella Labasassa.

Ovenkoputukseen vastasi vuosien painama mies, joka kuunteli lähetyssaarnaajia näiden todistaessa Mormonin kirjan totuudesta. He antoivat miehelle kirjan ja kehottivat häntä lukemaan ja rukoilemaan, jotta hän tietäisi heidän laillaan, että se on Jumalan sanaa. Miehen vastaus oli lyhyt: ”Huomenna lähden taas kalaan. Luen kirjaa merellä, ja kun palaan, voitte tulla käymään luonani.”

Hänen ollessaan poissa nämä lähetyssaarnaajat saivat siirron muualle, ja muutaman viikon kuluttua uusi toveripari vanhimpia palasi käymään kalastajan luona. Tähän mennessä hän oli lukenut Mormonin kirjan kokonaan, oli saanut varmuuden sen totuudesta ja oli innokas oppimaan lisää.

Tämä mies oli kokenut kääntymyksen Pyhän Hengen todistaessa niiden kallisarvoisten sanojen totuudesta, jotka Mormonin kirjan jokaisella sivulla kertovat tapahtumista ja opista, jota opetettiin kauan sitten ja joka on säilynyt meidän päiviimme tässä kirjassa. Tuo sama siunaus on meidän jokaisen ulottuvilla.

Koti on perheelle ihanteellinen paikka tutkia pyhiä kirjoituksia ja profeettojen sanoja ja esittää niitä koskevia arvokkaita näkemyksiä sekä käyttää lds.org-sivustolla olevaa kirkon aineistoa. Siellä on runsaasti tietoa evankeliumin aiheista, kuten kertomukset ensimmäisestä näystä. Kun tutkimme käyttäen parhaita kirjoja, suojelemme itseämme niiden uhkaavilta leuoilta, jotka pyrkivät nakertamaan hengellisiä juuriamme.

Rukoiltuamme, tutkittuamme ja pohdittuamme parhaamme mukaan meille voi silti jäädä joitakin vielä vastaamattomia kysymyksiä, mutta emme saa antaa sen tukahduttaa sisällämme lepattavaa uskon liekkiä. Sellaiset kysymykset ovat kutsu vahvistaa uskoamme, eikä niiden pitäisi ruokkia ohikiitävää pettävän epäilyksen hetkeä. Se, että jokaiseen kysymykseen ei saa varmaa vastausta, on uskonnon perusolemusta, sillä se on yksi uskon tarkoituksista. Tähän liittyen vanhin Jeffrey R. Holland on opettanut meille, että ”kun niitä hetkiä tulee ja ongelmia ilmaantuu eikä niiden ratkeaminen ole heti näkyvillä, pitäkää lujasti kiinni siitä, mitä te jo tiedätte, ja pysykää vahvoina, kunnes saatte lisää tietoa” (”Minä uskon”, Liahona, toukokuu 2013, s. 94).

Näemme ympärillämme niiden monien ilon, jotka pysyvät lujina ravitsemalla jatkuvasti hengellisiä juuriaan. Heidän uskonsa ja kuuliaisuutensa riittää antamaan heille suurta toivoa Vapahtajaansa, ja siitä koituu suurta onnea. He eivät väitä tietävänsä kaikkea mutta he ovat maksaneet hinnan siitä, että he tietävät riittävästi kokeakseen rauhaa ja elääkseen kärsivällisesti, kun he pyrkivät tietämään lisää. Rivi rivin päälle heidän uskonsa lujittuu Kristuksessa, ja he seisovat vahvoina kuuluen samaan kansaan kuin pyhät.

Eläkäämme jokainen niin, ettei ympäristöön sulautuvien toukkien uhkaavilla leuoilla ole mitään sijaa elämässämme nyt eikä koskaan, jotta pysyisimme lujina ”uskossa Kristukseen loppuun asti” (Alma 27:27). Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.