Taival jatkuu!

Vanhin M. Russell Ballard

kahdentoista apostolin koorumista

Taival takaisin taivaallisen Isämme luo on elämämme tärkein taival.

Brigham Young katsoi 170 vuotta sitten ensimmäisen kerran yli Suolajärven laakson ja julisti: ”Tämä on oikea paikka!”¹ Hän tunsi paikan, koska Herra oli ilmoittanut sen hänelle.

Vuoteen 1869 mennessä yli 70 000 pyhää oli tehnyt vastaavanlaisen matkan. Monista kieleen, kulttuuriin ja kansallisuuteen liittyvistä eroistaan huolimatta heillä oli todistus Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä, Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautuksesta sekä halu rakentaa Siion – rauhan, onnen ja kauneuden paikka valmistauduttaessa Vapahtajan toiseen tulemiseen.

Noiden ensimmäisten pyhien joukossa, jotka saapuivat Utahiin, oli Jane Manning James – vapautetun orjan tytär, palautetun kirkon käännynnäinen ja mitä merkittävin opetuslapsi, joka kohtasi vaikeita haasteita. Sisar James pysyi uskollisena myöhempien aikojen pyhänä kuolemaansa saakka vuonna 1908.

Hän kirjoitti: ”Haluan sanoa juuri nyt, että uskoni Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin siten kuin sitä opetetaan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa, on yhtä vahva tänään, ei vaan se on, jos mahdollista, vahvempi kuin se oli sinä päivänä, kun minut kastettiin. Maksan kymmenykseni ja uhrini, noudatan viisauden sanaa, menen vuoteeseen aikaisin ja nousen aikaisin, yritän heikolla tavallani näyttää hyvää esimerkkiä kaikille.”²

Sisar James, kuten niin monet muut myöhempien aikojen pyhät, paitsi rakensi Siionia verellä, hiellä ja kyynelillä, myös tavoitteli Herran siunauksia elämällä evankeliumin periaatteiden mukaan niin hyvin kuin pystyi pitäessään kiinni uskosta Jeesukseen Kristukseen – suureen Parantajaan kaikille, jotka vilpittömästi etsivät Häntä.

Varhaiset pyhät eivät olleet täydellisiä, mutta he laskivat perustuksen, jolle me rakennamme perheitä ja yhteisöä, jotka rakastavat liittoja ja pitävät ne, mikä nostetaan esiin erilaisissa uutisjutuissa ympäri maailman, koska olemme sitoutuneet Jeesukseen Kristukseen ja teemme vapaaehtoistyötä auttaen ihmisiä lähellä ja kaukana.³

Presidentti Eyring, saanen lisätä sinun kiitokseesi oman kiitokseni kymmenille tuhansille keltapaitaisille enkeleille, jotka palvelevat Texasissa, Meksikossa ja muissa paikoissa.

Minulla on syvä vakaumus, että jos menetämme siteemme niihin, jotka ovat eläneet ennen meitä, kuten pioneeriesi-isiimme ja -äiteihimme, me menetämme hyvin kallisarvoisen aarteen. Olen puhunut uskosta joka askeleella ennenkin ja puhun siitä tulevaisuudessakin, koska tiedän, että nousevilla sukupolvilla täytyy olla samanlainen usko kuin varhaisilla pyhillä oli Herraan Jeesukseen Kristukseen ja Hänen palautettuun evankeliumiinsa.⁴

Omat pioneeriesi-isäni ja -äitini olivat niiden uskollisten pioneerien joukossa, jotka vetivät käsikärryjä, ajoivat vankkureita ja kävelivät Utahiin. Heillä, kuten sisar Jane Manning Jamesilla, oli syvää uskoa jokaisella askeleellaan heidän tehdessään omaa vaivalloista taivaltaan.

Heidän päiväkirjansa ovat täynnään kuvauksia vaikeuksista, nälästä ja sairaudesta ja myös todistuksia heidän uskostaan Jumalaan ja Jeesuksen Kristuksen palautettuun evankeliumiin.

Heillä oli hyvin vähän maallista omaisuutta, mutta he nauttivat niistä runsaista siunauksista, joita he saivat veljeydestä ja sisaruudesta Jeesuksen Kristuksen kirkossa. Mahdollisuuksiensa mukaan he kohottivat sorrettuja ja siunasivat sairaita palvelemalla toisiaan ja käyttämällä Jumalan pappeutta.

Sisaret Cache Valleyssa Utahissa palvelivat pyhiä Apuyhdistyksen hengessä ”tehden työtä ykseydessä auttaakseen apua tarvitsevia”⁵. Isoisäni äiti Margaret McNeil Ballard palveli miehensä Henryn rinnalla, kun tämä johti piispana Loganin 2. seurakuntaa 40 vuoden ajan. Siitä ajasta Margaret oli 30 vuotta seurakunnan Apuyhdistyksen johtaja. Hän otti heidän kotiinsa köyhiä, sairaita, leskeksi jääneitä ja orpoja, ja hän myös puki kuolleita heidän puhtaisiin temppeliasuihinsa.

Vaikka on aiheellista ja tärkeää muistaa historiallinen 1800-luvun mormonipioneerien taival, meidän pitää muistaa, että taival elämän halki jatkuu meidän jokaisen kohdalla, kun osoitamme omaa uskoamme joka askeleella!

Jäsenet kokoontuvat paikallisiin seurakuntiinsa

Uudet käännynnäiset eivät enää kokoonnu pioneeriasutuksiin Yhdysvaltain länsiosissa. Sen sijaan käännynnäiset kokoontuvat paikallisiin seurakuntiinsa, missä pyhät palvelevat taivaallista Isäämme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Ympäri maailman on perustettu yli 30 000 seurakuntaa, jotka kaikki ovat koottuina omaan Siioniinsa. Kuten pyhissä kirjoituksissa todetaan: ”Sillä tämä on Siion: puhdassydämiset.”⁶

Kun kuljemme elämän tietä, meitä koetellaan, jotta nähtäisiin, noudatammeko me tarkoin kaikkea, mitä Herra on käskenyt.⁷

Monet meistä ovat hämmästyttävällä löytöretkellä, joka johtaa henkilökohtaiseen täyttymykseen ja hengelliseen valaistumiseen. Jotkut meistä ovat kuitenkin taipaleella, joka johtaa suruun, syntiin, ahdistukseen ja epätoivoon.

Kysyttehän tässä yhteydessä itseltänne: Mikä on teidän lopullinen määränpäänne? Minne askeleenne teitä vievät? Ja johtaako matkanne teidät saamaan niitä ”lukuisia siunauksia”, jotka Vapahtaja on luvannut?⁸

Taival takaisin taivaallisen Isämme luo on elämämme tärkein taival, ja se jatkuu joka päivä, joka viikko, joka kuukausi ja joka vuosi, kun vahvistamme uskoamme Häneen ja Hänen rakkaaseen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen.

Meidän täytyy olla varovaisia siinä, minne askeleemme elämässä meitä vievät. Meidän täytyy olla tarkkaavaisia ja ottaa varteen Jeesuksen neuvo opetuslapsilleen Hänen vastatessaan näihin kysymyksiin: ”’Sano meille, milloin se kaikki tapahtuu. Mikä on merkkinä sinun tulostasi ja tämän maailman lopusta?’

Jeesus vastasi: ’Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan.’”⁹

Tänään toistan kirkon johtajien aiempia neuvoja.

Veljet ja sisaret, pitäkää Kristuksen oppi puhtaana älkääkä koskaan antako niiden, jotka vääristävät oppia, johtaa teitä harhaan. Isän ja Pojan evankeliumi palautettiin Joseph Smithin kautta, joka oli profeetta tällä viimeisellä taloudenhoitokaudella.
Älkää kuunnelko niitä, joita ei ole asetettu eikä/tai erotettu tehtäväänsä kirkossa ja joita ei ole hyväksytty kirkon jäsenten yhteisellä suostumuksella.¹⁰
Varokaa organisaatioita, ryhmiä ja yksilöitä, jotka väittävät, että heillä on salaisia vastauksia opillisiin kysymyksiin, joita heidän mukaansa nykyajan apostoleilla ja profeetoilla ei ole tai joita nämä eivät ymmärrä.
Älkää kuunnelko niitä, jotka houkuttelevat teitä äkkirikastumismahdollisuuksilla. Jäsenemme ovat menettäneet aivan liian paljon rahaa, joten olkaa varovaisia.

Joissakin paikoissa liian monet kansastamme katsovat yli maalin etsien salaista tietoa kalliilla ja kyseenalaisilla tavoilla hankkiakseen parantumista ja tukea.

Eräässä virallisessa kirkon lausunnossa, joka annettiin vuosi sitten, sanotaan: ”Kehotamme kirkon jäseniä varomaan osallistumista mihinkään ryhmään, joka – rahaa vastaan – lupaa ihmeparantumisia tai väittää omaavansa erityisiä menetelmiä saadakseen käyttöön parantavaa voimaa, joka asianmukaisesti asetetuilla pappeudenhaltijoilla on.”¹¹

Kirkon käsikirjassa neuvotaan: ”Jäsenten ei pidä käyttää lääketieteellisiä eikä terveydenhoidollisia käytäntöjä, jotka ovat eettisesti tai lain mukaan kyseenalaisia. Paikallisten johtohenkilöiden tulee neuvoa jäseniä, joilla on terveysongelmia, ottamaan yhteyttä päteviin ammatinharjoittajiin, joilla on toimilupa siinä maassa, jossa he ammattiaan harjoittavat.”¹²

Veljet ja sisaret, olkaa viisaita ja tietoisia siitä, että sellaiset käytännöt voivat olla emotionaalisesti vetoavia mutta saattavat viime kädessä osoittautua hengellisesti ja fyysisesti vahingollisiksi.

Riippumattomuus ja omavaraisuus olivat elintärkeitä pioneeriesivanhemmillemme, mutta aivan yhtä tärkeää oli heidän yhteisöllisyyden tunteensa. He tekivät työtä yhdessä ja auttoivat toisiaan voittamaan oman aikansa fyysisiä ja emotionaalisia haasteita. Miehillä oli pappeuskoorumi, ja naisia palveli Apuyhdistys. Nämä tulokset eivät ole muuttuneet meidän aikanamme.

Apuyhdistys ja pappeuskoorumit tuovat jäsenillemme hengellistä ja ajallista hyvinvointia.

Pysykää evankeliumin polulla osoittaen uskoa joka askeleella, jotta voitte palata turvallisesti takaisin taivaallisen Isän ja Herran Jeesuksen Kristuksen luo. Herra on kallisarvoinen Vapahtajamme. Hän on maailman Lunastaja. Meidän täytyy kunnioittaa Hänen pyhää nimeään eikä käyttää sitä millään tavoin väärin sekä pyrkiä aina pitämään Hänen käskynsä. Jos teemme niin, Hän siunaa meitä ja johtaa meidät turvallisesti kotiin.

Kehotan jokaista ääneni kuuluvilla olevaa toivottamaan tervetulleeksi ja ottamaan lämpimästi vastaan jokaisen, joka kulkee tänään omaa taivaltaan, olipa hän matkansa missä vaiheessa hyvänsä.

Muistattehan, ettei kukaan voi suoda kenellekään suurempaa siunausta kuin palautuksen sanoman, joka – kun se otetaan vastaan ja sen mukaan eletään – lupaa ikuisen ilon ja rauhan, vieläpä iankaikkisen elämän. Käyttäkäämme tarmoamme, voimaamme ja todistustamme auttaaksemme lähetyssaarnaajiamme löytämään, opettamaan ja kastamaan Jumalan lapsia, jotta he voivat saada evankeliumin opin voiman ohjaamaan päivittäistä elämäänsä.

Meidän täytyy ottaa Jumalan lapset vastaan myötätuntoisesti ja jättää pois kaikki ennakkoluulot, mukaan lukien rasismi, seksismi ja nationalismi. Sanottakoon, että me todellakin uskomme, että Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin siunaukset ovat jokaista Jumalan lasta varten.

Todistan, että taival jatkuu, ja kutsun teitä pysymään evankeliumin polulla, kun ponnistelette edelleen eteenpäin ojentamalla auttavan kätenne kaikille Jumalan lapsille rakkaudessa ja myötätunnossa, jotta voimme yhdessä saada sydämemme ja kätemme puhtaiksi vastaanottamaan ne ”lukuisat siunaukset”, jotka odottavat kaikkia taivaallista Isäämme ja Hänen rakasta Poikaansa todella rakastavia. Sitä rukoilen Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.