Uusia ohjeita Melkisedekin pappeuden ja Apuyhdistyksen kokouksiin
”Mitä teen ilman oppikirjaa?” ajatteli Nancy Feragen, Apuyhdistyksen opettaja, tarkastellessaan ensimmäisen kerran aineistoa Tule ja seuraa minua – Melkisedekin pappeus ja Apuyhdistys. ”Aluksi hätäännyin”, hän myöntää. ”Sitten mieleeni tuli ajatus: Herra haluaa meidän ottavan enemmän vastuuta omasta oppimisestamme ja lisäävän hengellisyyttämme veljinä ja sisarina evankeliumissa.”
”On hieman pelottavaa luottaa Herraan ja tulla valmistautuneena johtamaan keskustelua ilman runsasta aineistoa”, sanoo Linda Harmon, Apuyhdistyksen johtaja, ”mutta kun sen sitten tekee – jos on valmistautunut rukoilemalla, tutkimalla, käymällä temppelissä ja millä muulla tavalla tahansa, johon saa innoitusta – niin se on mahtavaa.”
Opettamista Vapahtajan tavalla
”Yksi haaste uudessa opetusohjelmassa on saada ihmiset jättämään opettaminen ’vanhalla tavalla’”, sanoo piispa Boyd Roberts. ”Meidän pitää lopettaa se, että pelkästään jaamme tietoa. Sen sijaan meidän on annettava Hengelle tilaa opettaa.”
”Tämä uusi opetustapa saattaa olla joillekuille vaikea”, sanoo Lisa Smith, Apuyhdistyksen johtaja, viitaten julkaisuun Opettaminen Vapahtajan tavalla. ”Siksi on tärkeää näyttää mallia hyvistä opetusmenetelmistä ja kannustaa johtohenkilöitä osallistumaan opettajien kanssa säännöllisesti opettajaneuvoston kokouksiin”, hän sanoo.
Valmistautumista ja opettamista
David Mickelson, ylipappien ryhmän johtaja, sanoo, että ilmaus ”opettakaa tunnollisesti” kohdassa OL 88:78 ”liittyy valmistautumiseemme etukäteen ja kykyymme noudattaa opettaessamme tunnollisesti Hengen johdatusta. Jos opetamme tunnollisesti, Vapahtajan armo on kanssamme ja meitä opetetaan kokonaisvaltaisemmin. Uskon, että se on Herran täydellinen opetustapa. Opettajan – sen, joka johtaa keskustelua – täytyy olla halukas olemaan Hengen opetettavana.”
Adam Bushman, vanhinten koorumin opettaja, valmistautuu oppiaiheisiin käymällä läpi valittua yleiskonferenssipuhetta ja miettii sitten rukoillen, mitkä ajatukset ovat tärkeimpiä koorumille. ”Antaakseni miehille enemmän aikaa pohtia”, hän selittää, ”lähetän viikolla sähköpostiviestin, jossa sanotaan: ’Tulemme keskustelemaan tästä puheesta ja haluaisimme sinun pohtivan seuraavia kysymyksiä.’”
Neuvottelemista ja yhdessä oppimista
”Sunnuntait Apuyhdistyksessä eivät ole enää vain johtohenkilöiden vastuulla”, sanoo Brooke Jensen, neuvonantaja Apuyhdistyksen johtokunnassa. ”Jokainen jäsen ottaa aktiivisen roolin.”
Veli Bushmanista tuntuu, että istuminen piirissä vaikuttaa siihen. ”Pidän siitä todella paljon”, hän sanoo. ”Se muuttaa keskustelun luonteen. Se muuttaa ihmisten odotuksia. Nyt osallistutaan paljon enemmän. Sen sijaan että kysymykseen vastaavat aina ne samat pari kolme veljeä, uudet ihmiset kertovat ajatuksiaan.”
Kun Rebecca Siebach, Apuyhdistyksen sisar, kuuli ensimmäisen kerran uudesta neuvostoihin keskittymisestä, hän ajatteli heti ystäviä, joista oli tullut vähemmän aktiivisia. ”Tiesin heidän huolistaan”, hän sanoo. ”He olivat kertoneet minulle avoimesti epävarmuuksistaan ja vaikeuksistaan tulla kirkkoon, ja ajattelin, että tässä on täydellinen mahdollisuus tavoittaa heidät ja sanoa: ’Tarvitsemme sinua neuvostossamme! Tulethan antamaan oman panoksesi!’”
”Kun viimein avasin suuni neuvoston kokouksessa”, sanoo LonaMarie Cook, neuvonantaja Apuyhdistyksen johtokunnassa, ”oli hienoa kuulla ihmisten vahvistavan sen, mitä olin ajatellut, ja olla osa tuota yhteisöä.”
Innoituksen saamista ja sen mukaan toimimista
”Luomme ympäristön, jossa Henki voi opettaa ja me voimme kuulla ja kuunnella”, sanoo piispa Roberts. ”Silloin Hengestä tulee opettaja, ja Hän näyttää meille, mitä meidän pitää tehdä henkilökohtaisessa elämässämme, perheessämme ja kirkon tehtävissämme. Se, mitä teemme noiden kehotusten seurauksena, johtaa todelliseen kääntymykseen ja palvelemiseen.”
Susan Farr, Apuyhdistyksen johtaja, sanoo: ”Tämä menetelmä työntää meidät jaloillemme ja tekemään eikä vain lähtemään pois oppitunnilta ajatellen: ’Se oli innoittavaa’, ja sitten pian unohtamaan sen. Yhdessä neuvotteleminen auttaa meitä näkemään, että oppiminen ja toimiminen kuuluvat meille kaikille – eivät vain opettajalle.”
”Kun kirjoitamme muistiin vaikutelmiamme ja sitten toimimme niiden mukaan, vahvistamme sydämenmuutosta ja meistä tulee parempia Herran palvelijoita”, sanoo Susan Mitchell, neuvonantaja Apuyhdistyksen johtokunnassa.
”Tieto siitä, että joutuu kantamaan vastuuta jostakin ja että joku kysyy, miltä se tuntui”, sanoo sisar Smith, ”saa osallistumaan aktiivisesti oman todistuksen vahvistamiseen.”
Landen Roundy, ylipappien ryhmän johtaja, sanoo, että sähköpostiviestien lähettäminen siitä, mistä keskusteltiin ja mitä suunniteltiin, ”auttaa jäseniä huomaamaan kokemuksia, joita heillä on ollut viikolla ja joista he voisivat halutessaan kertoa seuraavana sunnuntaina”.
”Olen nähnyt”, piispa Roberts lisää, ”noiden viestien tuovan jatkuvaa kertomisen ja oppimisen henkeä koko viikolle, kun veljet keskustelevat sähköpostitse lisää ajatuksista ja tunteista vahvistaen koorumiaan.”
”Herra haluaa meidän kääntävän sydämemme toistemme puoleen, ja se voi tapahtua, kun kokoonnumme mielessämme tarkoitus”, sisar Siebach sanoo lopuksi. ”Tämä uusi opetusohjelma auttaa meitä huomaamaan kiinnostavia aiheita, asettamaan tavoitteita, etsimään vastauksia oikeasta lähteestä, vastaanottamaan henkilökohtaista ilmoitusta ja rakentumaan toistemme avulla kääntyessämme etsimään eläviltä profeetoilta vastauksia, joita tarvitsemme meidän aikanamme.”