Mittaamattoman arvokkaita

Joy D. Jones

Alkeisyhdistyksen ylijohtaja

Voimme usein nauttia Pyhän Hengen suloisista kuiskauksista, jotka vahvistavat todellisen hengellisen arvomme.

Käydessäni Sierra Leonessa Länsi-Afrikassa osallistuin erääseen kokoukseen, jota johti Mariama-niminen vaarnan Alkeisyhdistyksen johtohenkilö. Hän johti kokousta niin rakastavasti, kauniisti ja varmasti, että oli helppo olettaa hänen olleen kirkon jäsen jo pitkään. Mariama oli kuitenkin varsin uusi käännynnäinen.

Mariaman nuorempi sisko liittyi kirkkoon ja kutsui hänet mukaansa erääseen kirkon oppiluokkaan. Luokan sanoma teki Mariamaan syvän vaikutuksen. Oppiaihe käsitteli siveyden lakia. Mariama pyysi lähetyssaarnaajia opettamaan hänelle lisää, ja pian hän sai todistuksen profeetta Joseph Smithistä. Hänet kastettiin vuonna 2014, ja hänen tyttärensä kastettiin viime kuussa. Kuvitelkaa: ne kaksi perusopetusta, jotka johtivat Mariaman kääntymykseen, olivat siveyden laki ja profeetta Joseph Smith – kaksi asiaa, joita maailma pitää usein epäolennaisina, vanhentuneina tai hankalina. Mutta Mariama lausui todistuksensa, että hän oli kuin yöperhonen, jota valo veti puoleensa. Hän sanoi: ”Kun löysin evankeliumin, löysin itseni.” Jumalalliset periaatteet auttoivat häntä ymmärtämään oman arvonsa. Hänen arvonsa Jumalan tyttärenä ilmoitettiin hänelle Pyhän Hengen välityksellä.

Tutustutaanpa nyt Singhin sisaruksiin Intiasta. Renu, äärimmäisenä oikealla, oli viidestä siskosta ensimmäinen, joka liittyi kirkkoon. Hän kertoi ajatuksistaan näin:

”Ennen kuin aloin tutkia kirkkoa, en oikeastaan tuntenut olevani kovinkaan erityinen. Olin vain yksi monista ihmisistä, eivätkä yhteiskuntani ja kulttuurini oikeastaan opettaneet minulle, että minulla olisi mitään arvoa yksilönä. Kun opin evankeliumia ja sain tietää olevani taivaallisen Isämme tytär, se muutti minut. Yhtäkkiä tunsin olevani hyvin erityinen – Jumala oli tosiaankin luonut minut ja oli luonut sieluni ja elämäni, joilla on arvo ja tarkoitus.

Ennen kuin minulla oli elämässäni evankeliumi, yritin aina todistaa muille olevani tärkeä. Mutta kun opin sen totuuden, että olen Jumalan tytär, minun ei tarvinnut todistaa mitään kenellekään. Tiesin olevani erityinen. – – Älä koskaan ajattele olevasi mitätön.”

Presidentti Thomas S. Monson on sanonut sen täydellisesti lainatessaan näitä sanoja: ”Sielun arvo on sen kyky tulla Jumalan kaltaiseksi.”¹

Minulla oli äskettäin siunaus tavata vielä eräs nuori nainen, joka ymmärtää tämän saman totuuden. Hänen nimensä on Taiana. Tapasin hänet Alkeisyhdistyksen lastensairaalassa Salt Lake Cityssä. Taiana oli lukion toisella luokalla, kun hänellä todettiin syöpä. Hän taisteli urheasti puolitoista vuotta ennen kuin hän menehtyi vain muutama viikko sitten. Taiana oli täynnä valoa ja rakkautta. Hänet tunnettiin tarttuvasta hymystään ja tunnusmerkistään ”peukut pystyyn”. Kun muut kysyivät: ”Miksi juuri sinä, Taiana?” hän vastasi: ”Miksen sitten minä?” Taiana pyrki tulemaan Vapahtajansa kaltaiseksi, jota hän rakasti niin syvästi. Tapaamistemme aikana opin, että Taiana ymmärsi oman jumalallisen arvonsa. Tieto siitä, että hän on Jumalan tytär, antoi hänelle rauhaa ja rohkeutta kohdata ylivoimaiselta tuntuva koettelemuksensa omalla myönteisellä tavallaan.

Mariama, Renu ja Taiana opettavat meille, että Henki vahvistaa meille jokaiselle henkilökohtaisesti meidän jumalallisen arvomme. Se, että todella tiedät olevasi Jumalan tytär, vaikuttaa elämäsi jokaiseen puoleen ja opastaa sinua palvellessasi joka päivä. Presidentti Spencer W. Kimball selitti tätä näillä loistavilla sanoilla:

”Jumala on Isänne. Hän rakastaa teitä. Hän ja äitinne taivaassa arvostavat teitä mittaamattomasti. – – Te olette ainutlaatuisia. Olette yksilöitä, luotuja iankaikkisesta älystä, mikä antaa teille oikeuden iankaikkiseen elämään.

Älköön mielessänne olko minkäänlaista epäilystä omasta arvostanne yksilönä. Evankeliumin suunnitelman koko tarkoitus on tarjota jokaiselle teistä tilaisuus yltää täysiin mahdollisuuksiinne, jotka ovat iankaikkinen edistyminen ja mahdollisuus tulla jumalaksi.”²

Saanen tähdentää tarvetta tehdä ero kahden ratkaisevan tärkeän sanan välillä: arvo ja kelvollisuus. Ne ovat kaksi eri asiaa. Hengellinen arvo tarkoittaa sitä, että arvostamme itseämme siten kuin taivaallinen Isä arvostaa meitä, ei kuten maailma arvottaa meitä. Meidän arvomme määräytyi jo ennen kuin edes tulimme tämän maan päälle. ”Jumalan rakkaus on ääretöntä ja kestää ikuisesti.”³

Sen sijaan kelvollisuus saavutetaan olemalla kuuliainen. Jos teemme syntiä, olemme vähemmän kelvollisia, mutta emme koskaan vähemmän arvokkaita! Me jatkamme parannuksentekoa ja pyrimme olemaan Jeesuksen kaltaisia arvomme pysyessä entisellään. Kuten presidentti Brigham Young on opettanut: ”Vähäisin, kehnoinkin henki tällä hetkellä maan päällä – – on määrättömän arvokas.”⁴ Tapahtuipa mitä tahansa, me olemme aina arvokkaita taivaallisen Isämme silmissä.

Kuinka moni meistä tästä suurenmoisesta totuudesta huolimatta kamppailee aika ajoin omaa itseämme koskevien kielteisten ajatusten tai tuntemusten kanssa? Minä ainakin. Se on helppo ansa. Saatana on kaikkien valheiden isä, varsinkin mitä tulee vääristelyyn meidän omasta jumalallisesta luonteestamme ja tarkoituksestamme. Itsemme vähätteleminen ei palvele meitä suotuisasti. Sen sijaan se pidättelee meitä. Kuten meille on usein opetettu: ”Kukaan ei voi saada meitä tuntemaan alemmuudentunnetta ilman omaa suostumustamme.”⁵ Voimme lakata vertaamasta omaa huonointamme jonkun muun parhaimpaan. ”Vertaileminen varastaa ilon.”⁶

Sitä vastoin Herra vakuuttaa meille, että kun meillä on hyveellisiä ajatuksia, Hän siunaa meitä luottamuksella, myös sillä luottamuksella, että tiedämme, keitä me todella olemme. Koskaan ei ole ollut tärkeämpää aikaa ottaa varteen Hänen sanansa. ”Hyve kaunistakoon ajatuksiasi lakkaamatta”, Hän sanoi. ”Silloin sinun luottamuksesi vahvistuu Jumalan edessä ja Pyhä Henki on kumppanisi alati.”⁷

Herra ilmoitti profeetta Joseph Smithille tämän lisätotuuden: ”Se, joka saa Jumalalta, pitäköön sitä Jumalalta tulleena; ja hän riemuitkoon, että Jumala pitää häntä arvollisena saamaan.”⁸ Kun tunnemme Hengen, kuten tässä jakeessa selitetään, me ymmärrämme, että tuntemuksemme tulevat taivaalliselta Isältämme. Tunnustamme Hänet ja kiitämme Häntä Hänen siunatessaan meitä. Sitten riemuitsemme siitä, että meitä pidetään arvollisina saamaan nuo siunaukset.

Kuvitelkaa, että eräänä aamuna luette pyhiä kirjoituksia ja Henki kuiskaa teille lempeästi, että se, mitä luette, on totta. Voitteko tunnistaa Hengen ja olla onnellisia siitä, että olette tunteneet Hänen rakkautensa ja olleet arvollisia saamaan sen?

Äidit, te ehkä polvistutte nelivuotiaanne viereen, kun hän pitää oman iltarukouksensa. Kuunnellessanne teidät valtaa tunne. Tunnette lämpöä ja rauhaa. Tunne on lyhytaikainen, mutta huomaatte, että sillä hetkellä teitä pidetään arvollisena saamaan se. Saamme elämässämme ehkä harvoin, jos koskaan, valtavia Hengen ilmenemisiä, mutta voimme usein nauttia Pyhän Hengen suloisista kuiskauksista, jotka vahvistavat todellisen hengellisen arvomme.

Herra selitti meidän arvomme ja Hänen suuren sovitusuhrinsa välistä yhteyttä, kun Hän sanoi:

”Muistakaa, että sielujen arvo on suuri Jumalan silmissä;

sillä katso, Herra, teidän Lunastajanne, kärsi kuoleman lihassa; ja niin hän kärsi kaikkien ihmisten tuskan, jotta kaikki ihmiset voisivat tehdä parannuksen ja tulla hänen luoksensa.”⁹

Sisaret, sen ansiosta, mitä Hän on tehnyt meidän hyväksemme, ”meidät liitetään Häneen rakastavin sitein”¹⁰. Hän on sanonut: ”Minun Isäni lähetti minut, jotta minut korotettaisiin ristille ja jotta minä sen jälkeen, kun minut oli korotettu ristille, voisin vetää kaikki ihmiset luokseni.”¹¹

Myös kuningas Benjamin selitti tätä yhdistävää sidettä Vapahtajaamme: ”Ja katso, hän on kärsivä koetuksia ja ruumiin tuskaa, nälkää, janoa ja uupumusta, jopa enemmän kuin ihminen voi kärsiä kuolematta; sillä katso, veri tihkuu jokaisesta huokosesta, niin suuri on oleva hänen piinansa hänen kansansa jumalattomuuden ja iljetysten tähden.”¹² Tuo kärsimys ja tuon kärsimyksen seuraukset täyttävät sydämemme rakkaudella ja kiitollisuudella. Vanhin Paul E. Koelliker on opettanut: ”Kun poistamme häiriötekijät, jotka vetävät meitä maailmaa kohti, ja käytämme tahdonvapauttamme etsiäksemme Häntä, me avaamme sydämemme taivaalliselle voimalle, joka vie meitä Häntä kohti.”¹³ Jos rakkaus, jota tunnemme Vapahtajaa ja sitä kohtaan, mitä Hän on tehnyt meidän hyväksemme, on suurempaa kuin se aika ja huomio, jota annamme heikkouksille, itseluottamuksen puutteelle tai huonoille tottumuksille, niin Hän auttaa meitä voittamaan ne asiat, jotka aiheuttavat kärsimystä elämässämme. Hän pelastaa meidät itseltämme.

Saanen tähdentää uudelleen: jos maailman vetovoima on voimakkaampi kuin meidän uskomme ja luottamuksemme Vapahtajaan, niin maailman vetovoima pääsee joka kerta voitolle. Jos päätämme keskittyä kielteisiin ajatuksiimme ja epäilyksiimme omasta arvostamme sen sijaan että seuraisimme tarkasti Vapahtajaa, meidän käy aiempaa vaikeammaksi tuntea Pyhän Hengen vaikutelmia.

Sisaret, älkäämme hämmentykö sen suhteen, keitä me olemme! Vaikka usein onkin helpompaa olla hengellisesti passiivinen kuin ponnistella hengellisesti muistaaksemme jumalallisen identiteettimme ja omaksuaksemme sen, niin meillä ei ole varaa sellaiseen periksi antamiseen näinä myöhempinä aikoina. Me sisaret, olkaamme ”[uskollisia] Kristuksessa – – [ja] nostakoon Kristus [meitä], ja pysykööt hänen kärsimyksensä ja kuolemansa – – ja hänen armonsa ja pitkämielisyytensä ja hänen kirkkautensa ja iankaikkisen elämän toivo [mielessämme] ikuisesti”¹⁴. Kun Vapahtaja nostaa meidät korkeammalle maaperälle, pystymme näkemään selvemmin paitsi sen, keitä olemme, myös sen, että olemme lähempänä Häntä kuin olemme koskaan arvanneetkaan. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.