Luotammeko me Häneen? Vaikea on hyvää

Vanhin Stanley G. Ellis

täysinpalvellut seitsenkymmen

Asiasta riippumatta vaikea voi olla hyvää niille, jotka kulkevat eteenpäin uskon turvin ja luottavat Herraan ja Hänen suunnitelmaansa.

Ennen kuin aloitan, haluan yhtenä meistä kaikista, joihin äskeisten hurrikaanien ja maanjäristysten aikaansaama hävitys on vaikuttanut, ilmaista sydämellisen kiitokseni kaikille Helping Hands -vapaaehtoisille ja heidän toimintansa mahdollistaneille, jotka ovat antaneet meille apua ja toivoa.

Lokakuussa 2006 pidin ensimmäisen yleiskonferenssipuheeni. Tunsin, että tärkeään sanomaan maailmanlaajuiselle kirkolle sisältyi vakuutus: ”Herra luottaa meihin!”

Hän todellakin luottaa meihin hyvin monin tavoin. Hän on antanut meille Jeesuksen Kristuksen evankeliumin – ja tällä taloudenhoitokaudella se on annettu täyteydessään. Hän antaa vastuullemme pappeutensa valtuuden ja sen avaimet ohjaamaan sen oikeanlaista käyttöä. Tuolla voimalla me voimme siunata, palvella, ottaa vastaan toimituksia ja tehdä liittoja. Hän uskoo haltuumme palautetun kirkkonsa, myös pyhät temppelit. Hän uskoo palvelijoidensa haltuun sinetöimisvoiman – sitoa maan päällä niin, että se on sidottu taivaassa! Hän antaa meille jopa luottamustehtävän olla Hänen lastensa maanpäällisiä vanhempia, opettajia ja huolehtijoita.

Palveltuani nämä vuodet johtavan auktoriteetin tehtävässä monissa osissa maailmaa julistan vieläkin suuremmalla varmuudella: Hän luottaa meihin.

Nyt kysymys tätä konferenssia varten on: ”Luotammeko me Häneen?”

Luotammeko me Häneen?

Presidentti Thomas S. Monson muistuttaa meitä usein: ”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.

Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.

Älä luulottele olevasi viisas.” (Sananl. 3:5–7.)

Luotammeko siihen, että Hänen käskynsä ovat meidän hyväksemme? Että Hänen johtajansa, vaikka ovatkin epätäydellisiä, johtavat meitä hyvin? Että Hänen lupauksensa ovat varmat? Luotammeko siihen, että taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus todella tuntevat meidät ja haluavat auttaa meitä? Myös koettelemusten, haasteiden ja vaikeiden aikojen keskellä, luotammeko me yhä Häneen?

Katsoessani taaksepäin olen saanut joitakin parhaista opetuksista vaikeimpina aikoina – olipa se sitten nuorena, lähetystyössä, uuden uran alkaessa, pyrkiessäni pitämään kutsumukseni kunniassa, kasvattaessani suurta perhettä tai pyrkiessäni olemaan omavarainen. Vaikuttaa selvältä, että vaikea on hyvää!

Vaikea on hyvää

Vaikea tekee meistä vahvempia ja nöyriä ja antaa meille tilaisuuden osoittaa kelvollisuutemme. Rakkaat käsikärrypioneerimme oppivat tuntemaan Jumalan äärimmäisessä hädässään. Miksi kertomukseen Nefistä ja hänen veljistään hakemassa pronssilevyjä tarvitaan kaksi lukua mutta kertomukseen Ismaelin perheen värväämisestä heidän seuraansa erämaassa vain kolme jaetta? (Ks. 1. Nefi 3–4; 7:3–5.) Näyttää siltä, että Herra halusi vahvistaa Nefiä siten, että tämä joutui kamppailemaan saadakseen levyt.

Sen, että elämässämme on vaikeita asioita, ei pitäisi tulla yllätyksenä. Yksi ensimmäisiä liittoja, joita teemme Herran kanssa, on elää uhrauksen lain mukaan. Uhraamisen määritelmään sisältyy se, että luopuu jostakin haluttavasta. Kokemuksen myötä ymmärrämme, että se on pieni hinta maksettavaksi siunauksista, jotka siitä seuraavat. Joseph Smithin johdolla on sanottu, että ”uskonnolla, joka ei vaadi kaiken uhraamista, ei ole milloinkaan riittävästi voimaa saada aikaan elämään ja pelastukseen johtavaa uskoa”¹.

Jumaluuden jäsenille vaikeat asiat ovat tuttuja. Isä Jumala uhrasi ainosyntyisen Poikansa sovituksen hirvittävälle kärsimykselle, johon sisältyi kuolema ristiinnaulitsemalla. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan, että Jeesus Kristus ”joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus” (Hepr. 5:8). Hän kärsi vapaaehtoisesti sovituksen piinan. Pyhän Hengen täytyy olla pitkämielinen kuiskatakseen, varoittaakseen ja johdattaakseen meitä, vaikka Hänestä ei aina välitetä, Hänet ymmärretään väärin tai unohdetaan.

Osa suunnitelmaa

Vaikeat asiat ovat osa evankeliumin suunnitelmaa. Yksi tämän elämän tarkoituksista on, että meitä koetellaan (ks. Abr. 3:25). Harvat ovat kärsineet niin paljon sitä ansaitsematta kuin Alman kansa. He pakenivat jumalattoman kuningas Nooan käsistä mutta joutuivat lamanilaisten orjiksi! Noiden koettelemusten välityksellä Herra opetti heille, että Hän kurittaa kansaansa ja ”koettelee sen kärsivällisyyttä ja uskoa” (Moosia 23:21).

Libertyn vankilan kauheina päivinä Herra opetti Joseph Smithiä kestämään ahdingot hyvin (ks. OL 121:8) ja lupasi, että jos Joseph tekisi niin, ”kaikki tämä antaa sinulle kokemusta ja on sinun hyväksesi” (OL 122:7).

Presidentti Thomas S. Monson on pyytänyt hartaasti: ”Valitkaamme aina vaikeampi oikea helpomman väärän sijaan.”² Temppeleistämme hän on sanonut, ”ettei mikään uhraus ole liian suuri, mikään hinta liian korkea, mikään ponnistelu liian vaikea [temppelin] siunausten saamiseksi”³.

Luonnossa vaikeat asiat ovat osa elämän kulkua. Kananpojan on vaikea kuoriutua siitä kovasta munankuoresta. Mutta jos joku yrittää tehdä sen helpommaksi, kananpoika ei saa riittävästi voimaa elääkseen. Samalla tavoin perhosen kamppailu pois kotelosta vahvistaa sitä edessä olevaan elämään.

Näistä esimerkeistä näemme, että vaikeat asiat ovat vakio! Meillä kaikilla on haasteita. Muuttuva tekijä on se, kuinka suhtaudumme vaikeaan.

Yhdessä vaiheessa jotkut Mormonin kirjan ihmiset kärsivät ”suuria vainoja” ja ”paljon ahdinkoa” (Hel. 3:34). Kuinka he suhtautuivat siihen? ”He paastosivat ja rukoilivat usein ja tulivat vahvemmiksi ja vahvemmiksi nöyryydessään ja lujemmiksi ja lujemmiksi Kristuksen uskossa, niin että heidän sielunsa täyttyi ilolla ja lohdutuksella” (Hel. 3:35). Toinen esimerkki on vuosien sotimisen jälkeiseltä ajalta: ”Nefiläisten ja lamanilaisten välisen sodan tavattoman suuren pituuden tähden monista oli tullut paatuneita, – – ja monet olivat pehmenneet ahdinkojensa tähden, niin että he nöyrtyivät Jumalan edessä aina nöyryyden syvyyteen asti” (Alma 62:41).

Me jokainen valitsemme sen, kuinka suhtaudumme vaikeaan.

Varokaa helppoutta

Ennen tätä kutsumusta toimin talouskonsulttina Houstonissa Texasissa. Suurimman osan työstäni tein monimiljonäärien kanssa, jotka omistivat omat liikeyrityksensä. Melkein kaikki heistä olivat luoneet menestyvät liikeyrityksensä tyhjästä tekemällä erittäin kovasti työtä. Surullisinta minusta oli kuulla muutamien heistä sanovan, että he halusivat tehdä elämän helpommaksi lapsilleen. He eivät halunneet lastensa kärsivän kuten he olivat kärsineet. Toisin sanoen he halusivat riistää lapsiltaan juuri sen, mikä oli tehnyt heistä menestyviä.

Sitä vastoin tunnemme erään perheen, joka suhtautui tilanteeseen toisin. Perheen vanhempia innoitti [yhdysvaltalaisen tavarataloketjun perustajan] J. C. Penneyn kokemus. Isä oli sanonut J. C. Penneylle tämän täyttäessä kahdeksan vuotta, että tämä oli nyt taloudellisesti omillaan. Tuntemamme perhe kehitti tästä oman versionsa: kun heidän lapsensa päättivät lukion, he olivat omillaan taloudellisesti – tulevassa opiskelussaan (korkeakoulu, jatko-opinnot) ja talousasioissaan (todella omavaraisia) (ks. OL 83:4). Onneksi heidän lapsensa suhtautuivat asiaan viisaasti. He kaikki ovat valmistuneet korkeakoulusta, ja useat ovat myös suorittaneet jatko-opinnot – kaiken omin voimin. Se ei ollut helppoa, mutta he tekivät sen. He tekivät sen uutteran työnteon ja uskon turvin.

Uskoa luottaa Häneen

Kysymyksen ”Luotammeko me Häneen?” voisi ilmaista paremmin: ”Onko meillä uskoa luottaa Häneen?”

Onko meillä uskoa luottaa Hänen lupauksiinsa, jotka koskevat kymmenyksiä, niin että 90 prosentilla tuloistamme ja Herran avulla me pärjäämme paremmin kuin 100 prosentilla omin avuin?

Onko meillä riittävästi uskoa luottaa siihen, että Hän tulee luoksemme ahdingoissamme (ks. Moosia 24:14), että Hän taistelee niitä vastaan, jotka taistelevat meitä vastaan (ks. 2. Nefi 6:17; Jes. 49:25), ja että Hän pyhittää ahdinkomme meidän hyväksemme (ks. 2. Nefi 2:2)?

Osoitammeko me riittävästi uskoa pitääksemme Hänen käskynsä, jotta Hän voi siunata meitä sekä ajallisesti että hengellisesti? Ja pysymmekö me uskollisina loppuun asti, jotta Hän voi ottaa meidät luokseen (ks. Moosia 2:41)?

Veljet ja sisaret, meillä voi olla uskoa luottaa Häneen! Hän haluaa meidän parastamme (ks. Moos. 1:39). Hän vastaa rukouksiimme (ks. OL 112:10). Hän pitää lupauksensa (ks. OL 1:38). Hänellä on voima pitää nuo lupaukset (ks. Alma 37:16). Hän tietää kaiken! Ja mikä tärkeintä, Hän tietää, mikä on parasta (ks. Jes. 55:8–9).

Vaarallinen maailma

Maailmamme nykyään on vaikea. Meillä on valtoimenaan riehuvaa pahuutta, turmeltuneisuutta jokaisessa kansakunnassa, terrorismi ulottuu jopa turvallisiin paikkoihin, on talouden romahduksia, työttömyyttä, sairautta, luonnonkatastrofeja, sisällissotia, itsevaltaisia johtajia ja niin edelleen. Mitä meidän pitäisi tehdä? Pakenemmeko vai taistelemmeko? Kumpi on oikein? Kumpikin valinta voi olla vaarallinen. George Washingtonille ja hänen sotajoukoilleen oli vaarallista taistella mutta niin oli myös pioneeriesivanhemmillemme paeta. Nelson Mandelan oli vaarallista taistella vapauden puolesta. On sanottu, että pahuuden voittoon ei tarvita muuta kuin se, että hyvät ihmiset eivät tee mitään.⁴

Älkää pelätkö!

Mitä sitten teemmekin, meidän ei tule tehdä päätöksiä eikä toimia siitä syystä, että pelkäämme. Sillä tosiaan ”Jumala [ei] ole antanut meille pelkuruuden henkeä” (2. Tim. 1:7). (Huomaatteko, että ajatusta ”älä pelkää” tähdennetään kaikkialla pyhissä kirjoituksissa?) Herra on opettanut minulle, että lannistuminen ja pelko ovat vastustajan työvälineitä. Herran vastaus vaikeisiin aikoihin on kulkea eteenpäin uskossa.

Mikä on vaikeaa?

Jokaisella meistä saattaa olla erilainen mielipide siitä, mikä on vaikeaa. Jotkut saattavat pitää vaikeana maksaa kymmenykset, kun talous on tiukalla. Johtajista on toisinaan vaikeaa odottaa köyhien maksavan kymmenykset. Muutamien meistä voi olla vaikeaa kulkea eteenpäin uskossa ja solmia avioliitto tai perustaa perhe. On niitä, joiden mielestä on vaikeaa ”tyytyä siihen, mitä Herra on [heidän osakseen] antanut” (Alma 29:3). Meidän voi olla vaikeaa olla tyytyväisiä nykyiseen kirkon tehtäväämme (ks. Alma 29:6). Kirkkokuri saattaa tuntua hyvin vaikealta, mutta joidenkin kohdalla se merkitsee todellisen parannuksenteon alkua.

Asiasta riippumatta vaikea voi olla hyvää niille, jotka kulkevat eteenpäin uskon turvin ja luottavat Herraan ja Hänen suunnitelmaansa.

Todistukseni

Veljeni ja sisareni, todistan, että nämä takanani istuvat johtajat ovat Jumalan kutsumia. He haluavat palvella Herraa hyvin ja auttaa meitä juurruttamaan evankeliumin sydämeemme. Minä rakastan ja tuen heitä.

Rakastan Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta. Ihmettelen sitä, kuinka Hän rakasti Isää ja meitä riittävästi tullakseen Vapahtajaksemme ja Lunastajaksemme, kuinka niin tehdessään Hänen täytyi kärsiä siinä määrin, että se sai Hänet ”vapisemaan tuskasta ja vuotamaan verta joka huokosesta ja kärsimään sekä ruumiissa että hengessä” (OL 19:18). Silti kohdatessaan tämän kauhean tilanteen ja sen välttämättömyyden Hän vakuutti Isälle: ”Älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun” (Luuk. 22:42). Iloitsen enkelin sanoista: ”Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista” (Matt. 28:6).

Hänen esimerkkinsä on todellakin ”tie, totuus ja elämä” (Joh. 14:6). Ainoastaan noudattamalla tuota esimerkkiä me voimme tuntea ”rauhan tässä maailmassa ja iankaikkisen elämän tulevassa maailmassa” (OL 59:23). Kun olen noudattanut Hänen esimerkkiään ja soveltanut käytäntöön Hänen opetuksiaan, olen oppinut omakohtaisesti, että jokainen Hänen suurista ja kalliista lupauksistaan (ks. 2. Piet. 1:4) on tosi.

Suurin toiveeni on seisoa Mormonin rinnalla Jeesuksen Kristuksen todellisena opetuslapsena (ks. 3. Nefi 5:13) ja kuulla jonakin päivänä Herran huulilta: ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija.” (Matt. 25:21.) Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.