Edessämme olevat tarpeet
Bonnie L. Oscarson
Nuorten Naisten ylijohtaja
Jotkin merkittävimmistä tarpeista, mitä voimme täyttää, löytyvät omasta perheestämme, ystäviemme keskuudesta, seurakunnastamme ja asuinpaikkakunnaltamme.
Viime aikoina olemme nähneet suuren määrän luonnonkatastrofeja Meksikossa, Yhdysvalloissa, Aasiassa, Karibianmerellä ja Afrikassa. Se on tuonut esiin parhaan ihmisissä, kun tuhannet ovat ryhtyneet auttamaan niitä, jotka ovat vaarassa tai hädässä tai ovat kärsineet menetyksiä. Olen ollut innoissani nähdessäni Texasissa ja Floridassa nuoria naisia, jotka monien muiden tavoin ovat pukeneet ylleen keltaiset Helping Hands -T-paidat ja ovat äskeisten hurrikaanien jälkeen olleet auttamassa rojun siivoamista taloista. Monet tuhannet muut lähtisivät iloiten paikkoihin, missä avuntarve on suurin, elleivät ne olisi niin kaukana. Sen sijaan olette antaneet runsaita lahjoituksia lievittääksenne kärsimystä. Anteliaisuutenne ja myötätuntonne on innoittavaa ja Kristuksen kaltaista.
Tänään haluan mainita erään palvelemisen puolen, jonka tunnen olevan tärkeä kaikille – asuimmepa missä tahansa. Niille meistä, jotka ovat seuranneet uutisia äskeisistä tapahtumista ja ovat tunteneet avuttomuutta, koska eivät ole tienneet, mitä tehdä, vastaus saattaa itse asiassa olla aivan nenämme edessä.
Vapahtaja opetti: ”Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen minun tähteni kadottaa, on sen pelastava.”1 Presidentti Thomas S. Monson on sanonut tästä pyhien kirjoitusten kohdasta: ”Uskon Vapahtajan sanovan meille, että ellemme kadota itseämme palvelemalla muita, omalla elämällämme on vain vähän tarkoitusta. Ne, jotka elävät vain itselleen, ennen pitkää näivettyvät ja kuvaannollisesti kadottavat elämänsä, kun taas ne, jotka kadottavat itsensä palvelemalla muita, kasvavat ja kukoistavat – ja itse asiassa pelastavat elämänsä.”2
Elämme kulttuurissa, jossa yhä enemmän keskitymme kädessämme olevaan pieneen näyttöön emmekä niihin ihmisiin, jotka ovat ympärillämme. Olemme korvanneet tekstiviesteillä ja tviiteillä sen, että todella katsoisimme jotakuta silmiin ja hymyilisimme, tai mikä vielä harvinaisempaa, keskustelisimme kasvokkain. Olemme usein kiinnostuneempia siitä, kuinka monta seuraajaa ja tykkäystä meillä on, kuin kätemme kietomisesta ystävän ympärille sekä rakkauden, huolenpidon ja konkreettisen kiinnostuksen osoittamisesta. Niin hämmästyttävää kuin nykyajan tekniikka voikin olla Jeesuksen Kristuksen evankeliumin sanoman levittämisessä ja auttaessaan meitä pysymään yhteydessä perheeseen ja ystäviin, niin jos emme ole valppaita siinä, kuinka käytämme henkilökohtaisia laitteitamme, mekin voimme alkaa kääntyä sisäänpäin ja unohtaa, että evankeliumin mukaisen elämän ydin on palveleminen.
Rakastan valtavasti niitä teistä, jotka ovat teini-ikäisiä ja nuoria aikuisia, ja uskoni teihin on suuri. Olen nähnyt ja tuntenut halunne palvella ja vaikuttaa maailmassa. Uskon, että useimpien jäsenten mielestä palveleminen on keskeisellä sijalla heidän liitoissaan ja opetuslapseudessaan. Mutta uskon myös, että toisinaan on helppoa hukata joitakin suurimmista tilaisuuksista palvella muita, koska huomiomme on muualla tai koska etsimme kunnianhimoisia tapoja muuttaa maailmaa emmekä näe, että jotkin merkittävimmistä tarpeista, mitä voimme täyttää, löytyvät omasta perheestämme, ystäviemme keskuudesta, seurakunnastamme ja asuinpaikkakunnaltamme. Meitä koskettaa se, kun näemme toisella puolella maailmaa olevien kärsimyksen ja suuret tarpeet, mutta emme ehkä huomaa, että aivan vieressämme luokassa istuu henkilö, joka tarvitsee ystävyyttämme.
Sisar Linda K. Burton kertoi eräästä vaarnan Apuyhdistyksen johtajasta, joka yhteistyössä muiden kanssa keräsi 1990-luvulla tilkkutäkkejä hädänalaisille. ”Hän ja hänen tyttärensä ajoivat tilkkutäkkejä täynnä olevan kuorma-auton Lontoosta Kosovoon. Kotimatkalla hän sai selkeän hengellisen vaikutelman, joka tunkeutui syvälle hänen sydämeensä. Tuo vaikutelma oli seuraava: ’Se, mitä olet tehnyt, on erittäin hyvä asia. Mene nyt kotiin, kävele kadun yli ja palvele naapuriasi!’”3
Mitä hyötyä on pelastaa maailma, jos laiminlyömme niiden tarpeita, jotka ovat lähimpänä meitä, ja niiden, joita rakastamme eniten? Kuinka paljon arvoa on sillä, että hoitaa maailmaa kuntoon, jos ihmiset ympärillämme ovat luhistumassa emmekä me huomaa sitä? Taivaallinen Isä on kenties sijoittanut niitä, jotka tarvitsevat meitä, lähimmäksi meitä tietäen, että me olemme sopivimpia vastaamaan heidän tarpeisiinsa.
Jokainen voi löytää tapoja palvella Kristuksen kaltaisella tavalla. Neuvonantajani, sisar Carol F. McConkie, kertoi minulle hiljattain 10-vuotiaasta lapsenlapsestaan Sarahista, joka tajutessaan, että hänen äitinsä oli kipeänä, päätti itsekseen olla avuksi. Hän herätti pikkusiskonsa, auttoi tätä pukeutumaan, harjaamaan hampaat, kampaamaan tukan ja syömään aamupalaa, jotta äiti voisi levätä. Hän teki vaivihkaa tämän yksinkertaisen palveluksen kenenkään pyytämättä, koska hän näki tarpeen ja halusi auttaa. Sen lisäksi että Sarah oli siunauksena äidilleen, olen varma, että hän itsekin tunsi iloa tietäessään, että oli keventänyt rakastamansa ihmisen kuormaa ja samalla vahvistanut suhdettaan siskoonsa. Presidentti James E. Faust on sanonut: ”Toisten palveleminen voi alkaa miltei missä iässä tahansa. – – Palvelutyön ei tarvitse tapahtua suuressa mittakaavassa, ja se on ylevintä oman perheen keskuudessa.”4
Ymmärrättekö te lapset, kuinka paljon vanhemmillenne ja perheenjäsenillenne merkitsee se, että etsitte tapoja palvella kotona? Niille teistä, jotka ovat teini-iässä ja etsivät tapoja muuttaa maailmaa, perheenne jäsenten vahvistamisen ja palvelemisen tulisi olla tärkeysjärjestyksenne kärjessä. Ystävällisyyden ja kiinnostuksen osoittaminen sisaruksillenne ja vanhemmillenne luo osaltaan ykseyden ilmapiiriä ja kutsuu Hengen kotiin. Maailman muuttaminen alkaa oman perheenne vahvistamisella.
Toinen alue, jolle voimme keskittää palvelemistamme, voi olla seurakuntaperheessämme. Toisinaan lapsillamme oli tapana esittää meille kysymys: ”Miksi minun pitää mennä toimintailtaan? En vain saa siitä kovinkaan paljon irti.”
Jos minulla oli hyvä äitihetki, vastasin yleensä: ”Mikä saa sinut ajattelemaan, että menet toimintailtaan sen vuoksi, mitä sinä saat siitä irti?”
Nuoret ystäväni, voin taata, että jokaisessa kirkon kokouksessa, johon osallistutte, on aina joku, joka on yksinäinen, jolla on haasteita ja joka tarvitsee ystävää tai joka tuntee, ettei hän kuulu joukkoon. Te voitte tuoda jotakin tärkeää jokaiseen kokoukseen tai toimintaan, ja Herra haluaa teidän katsovan ympärillenne ikätovereitanne ja sitten palvelevan kuten Hän palvelisi.
Vanhin D. Todd Christofferson on opettanut: ”Yksi tärkeä syy siihen, että Herralla on kirkko, on luoda pyhien yhteisö, jossa tuetaan toinen toista sillä ’kaidalla ja kapealla polulla, joka johtaa iankaikkiseen elämään’.” Hän jatkaa sanomalla: ”Tämä uskonto ei keskity vain ihmiseen itseensä, vaan meidät kaikki on kutsuttu palvelemaan. Me olemme Kristuksen ruumiin silminä, käsinä, päinä, jalkoina ja muina jäseninä.”5
On totta, että me käymme viikoittaisissa kirkon kokouksissamme osallistuaksemme toimituksiin, oppiaksemme oppia ja saadaksemme innoitusta, mutta yksi hyvin tärkeä syy kirkossa käymiseen on, että seurakuntaperheenä ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina me huolehdimme toisistamme, kannustamme toisiamme ja etsimme tapoja palvella ja vahvistaa toisiamme. Me emme ole vain sen saajia ja ottajia, mitä kirkossa on tarjolla, vaan meidän pitää olla antajia ja tarjoajia. Nuoret naiset ja nuoret miehet, kun seuraavan kerran olette toimintaillassa, niin sen sijaan että otatte puhelimenne nähdäksenne, mitä ystävänne tekevät, pysähtykää, katsokaa ympärillenne ja kysykää itseltänne: ”Kuka tarvitsee minua tänään?” Te saatatte olla avain siihen, että joku ikätoverinne tavoitetaan ja hänen elämäänsä kosketetaan tai että ystävää, joka hiljaisesti kamppailee, rohkaistaan.
Pyytäkää taivaallista Isäänne näyttämään teille ympärillänne niitä, jotka tarvitsevat apuanne, ja innoittamaan teitä siinä, kuinka voitte parhaiten palvella heitä. Muistakaa, että Vapahtaja palveli useimmiten yhtä ihmistä kerrallaan.
Pojanpoikamme Ethan on 17-vuotias. Minua liikutti tänä kesänä, kun hän kertoi minulle, että äitinsä esimerkin innoittamana hän rukoilee joka päivä tilaisuutta palvella jotakuta. Kun vietin aikaa hänen perheensä kanssa, havainnoin, kuinka Ethan kohtelee veljeään ja siskojaan kärsivällisesti, rakastavasti ja ystävällisesti, on avulias vanhemmilleen ja etsii tapoja auttaa muita. Minuun tekee vaikutuksen se, kuinka tietoinen hän on ihmisistä ympärillään ja halustaan palvella heitä. Hän on esimerkki minulle. Se, että toimimme niin kuin Ethan – pyytäen Herraa auttamaan meitä löytämään tapoja palvella – sallii Hengen avata silmämme näkemään ympärillämme olevia tarpeita, näkemään sen ”yhden”, joka tarvitsee meitä sinä päivänä, ja tietämään, kuinka voimme palvella häntä.
Perheenne ja seurakuntalaistenne palvelemisen lisäksi etsikää tilaisuuksia palvella naapurustossanne ja asuinpaikkakunnallanne. Vaikka meitä toisinaan kutsutaan auttamaan jonkin suuren katastrofin tapahduttua, niin meitä kannustetaan etsimään päivittäin tilaisuuksia omalla alueellamme kohottaa ja auttaa apua tarvitsevia. Eräs vyöhykkeenjohtaja, joka palvelee maassa, jossa on monia ajallisia haasteita, opetti minulle äskettäin, että missä hyvänsä asuukin, paras tapa auttaa hädänalaisia muissa osissa maailmaa on maksaa runsas paastouhri, lahjoittaa rahaa kirkon humanitaarisen avun rahastoon ja etsiä tapoja palvella omalla asuinpaikkakunnallaan olevia. Kuvitelkaapa vain, kuinka maailma tulisi siunatuksi, jos jokainen noudattaisi tätä neuvoa!
Veljet ja sisaret ja erityisesti nuoret, kun pyritte tulemaan enemmän Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen kaltaisiksi ja elätte liittojenne mukaan, teitä siunataan jatkuvasti halulla lievittää kärsimystä ja auttaa niitä, jotka ovat vähempiosaisia. Muistakaa, että jotkin suurimmista tarpeista saattavat olla aivan silmienne edessä. Aloittakaa palvelemisenne omassa kodissanne ja oman perheenne keskuudessa. Ne ovat ihmissuhteita, jotka voivat olla iankaikkisia. Silloinkin – ja ehkäpä etenkin silloin – kun perhetilanteenne on vähemmän täydellinen, voitte löytää tapoja palvella, kohottaa ja vahvistaa. Aloittakaa sieltä, missä olette, rakastakaa läheisiänne sellaisina kuin he ovat ja valmistautukaa sitä perhettä varten, jollaisen haluatte saada tulevaisuudessa.
Rukoilkaa apua siihen, että huomaisitte seurakuntaperheessänne ne, jotka tarvitsevat rakkautta ja kannustusta. Sen sijaan että menisitte kirkkoon kysyen ”Mitä tulen saamaan tästä kokouksesta?”, kysykää: ”Kuka tarvitsee minua tänään? Mitä minulla on annettavana?”
Kun siunaatte perhettänne ja seurakuntanne jäseniä, etsikää tapoja siunata niitä, jotka ovat asuinpaikkakunnallanne. Olipa teillä aikaa laajamittaiseen palvelemiseen tai voittepa palvella vain muutaman tunnin kuukaudessa, pyrkimyksenne siunaavat ihmisten elämää ja ne siunaavat myös teitä tavoilla, joita ette pysty edes kuvittelemaan.
Presidentti Spencer W. Kimball on opettanut: ”Jumala huomaa meidät, ja Hän valvoo meitä. Mutta tavallisesti Hän täyttää tarpeemme jonkun toisen henkilön välityksellä.”6 Rukoilen, että ymmärtäisimme sen etuoikeuden ja siunauksen, joka meillä on osallistua taivaallisen Isämme työn toteuttamiseen täyttäessämme Hänen lastensa tarpeita. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.