Hieman parempi kuin eilen
Kirjoittaja asuu Saltassa Argentiinassa.
Meidän täytyy edelleen elää evankeliumin mukaan. Sillä tavoin Sergio voi olla jälleen meidän luonamme.
Kuvitus Suzanne Simmons
Kun Sergion lähetysjohtaja soitti, Sergio oli ollut lähetyskentällä miltei vuoden. Hän on meidän ainoa poikamme, ja hän oli ensimmäinen lapsistamme, joka palveli kokoaikaisessa lähetystyössä. Vaimoni Liliana ja minä olimme ylpeitä hänestä ja siitä esimerkistä, jota hän näytti kahdelle siskolleen.
Sergio oli luonteeltaan sellainen, että tiesimme, että hänestä tulisi hyvä lähetyssaarnaaja. Hän oli luontainen johtaja, hän oli onnellinen ja vilpitön, ja hän osasi kannustaa muita.
Hän ei välittänyt siitä, oliko joku kirkon jäsen vai ei – hän ystävystyi kaikkien kanssa. Ja jos muut pilkkasivat häntä siitä, että hän oli myöhempien aikojen pyhä, hän suhtautui siihen hyvällä huumorilla ja loukkaantui harvoin.
Olimme innostuneita, kun Sergio sai lähetystyökutsunsa Chiclayon lähetyskentälle Peruun. Hän aloitti palvelunsa 20. marraskuuta 2013. Hän rakasti lähetystyötään. Alussa hänelle oli helppo kirjoittaa. Mutta kun kuukaudet kuluivat, tarvitsin enemmän aikaa pohtiakseni hänen kirjeitään ja vastatakseni hänen hengelliseen kasvuunsa.
Emme kantaneet huolta Sergiosta. Ajattelimme, että lähetyskenttä oli turvallisin paikka, missä hän saattoi olla. Hänen lähetysjohtajansa soitti meille 7. lokakuuta 2014.
Emme koskaan tunteneet olevamme yksin
Lähetysjohtaja kertoi meille, että Sergio ja hänen toverinsa olivat olleet opettamassa tutkijoille temppelistä ja iankaikkisista perheistä. Sen jälkeen, kun Sergio piti loppurukousta, hän pysähtyi, menetti yhtäkkiä tajuntansa ja kaatui lattialle. Hän sai siunauksen, ja hänet kiidätettiin terveyskeskukseen. Lääkärit saivat selville, että hänellä oli ollut aivoaneurysma, joka oli puhjennut. He yrittivät turhaan elvyttää häntä.
Tämä uutinen täytti meidät syvällä surulla. Murheestamme huolimatta Lilianan ja minun piti matkustaa Peruun hakemaan Sergion ruumista ja henkilökohtaisia tavaroita. Meidän oli vaikea ajatella selkeästi, joten olimme kiitollisia siitä, että joku kirkosta – siitä hetkestä lähtien, kun lähdimme kotoa, paluuseemme asti – oli auttamassa meitä. Saimme apua myös Pyhältä Hengeltä, joka lohdutti meitä ja auttoi meitä kestämään. Emme koskaan tunteneet olevamme yksin.
On vaikea löytää kiitollisuuden aiheita murhenäytelmästä, mutta olen kiitollinen Sergion kuolemaan liittyneistä Herran lempeistä armoteoista. Kun hän kuoli, palvelin piispana, Liliana opetti seminaariluokkaa ja tyttäremme Ximena palveli seurakunnan Nuorten Naisten johtajana. Meillä oli kovasti tekemistä palvellessamme ja rakastaessamme muita, mikä juurrutti meidät evankeliumiin. Jos Sergion piti jättää meidät, tulen aina olemaan kiitollinen siitä, että taivaallinen Isä otti hänet silloin, kun olimme vahvoja uskossa.
Olen myös kiitollinen siitä, että Sergio lähti tästä elämästä palvellessaan Herraa ja ollessaan lähimmäistensä palveluksessa (ks. Moosia 2:17). Herra on julistanut: ”Ne, jotka kuolevat minun ominani, eivät maista kuolemaa, sillä se on heille suloinen” (OL 42:46).
Pyhä Henki antoi minulle pienen häivähdyksen siitä, mitä taivaallinen Isä on varmasti joutunut kestämään, kun Hänen ainoa Poikansa kuoli meidän puolestamme. Ymmärsin, ettei minulla ollut mitään oikeutta olla vihainen Jumalalle. Isäni taivaassa tiesi, mitä olin kokemassa. Minut valtasi rauha, joka salli minun hyväksyä Hänen tahtonsa ja ajoituksensa Sergion kuoleman osalta. Liliana koki ja tunsi samoin.
Lohdullisia sanoja
Perheemme oli sinetöity temppelissä vuonna 2005, kun Sergio ja Ximena olivat pieniä. Ruth syntyi liitossa vähän myöhemmin. Ennen kuin Sergio lähti lähetystyöhön, hän kastoi Ruthin.
Kolme päivää Sergion kuoleman jälkeen Ruth näki hänestä unen. Se oli Ruthin yhdeksättä syntymäpäivää edeltävä yö. Ruth näki unessa, että he kaksi kävelivät käsi kädessä koko päivän ja että Sergio puhui hänelle lohdullisia sanoja.
Ruth ja Ximena olivat hyvin läheisiä Sergion kanssa, ja he kaipaavat häntä syvästi. Ruth saa yhä lohtua muistaessaan näkemänsä unen.
Eräänä päivänä käydessämme läpi Sergion tavaroita Liliana ja minä löysimme hänen lähetystyökalenterinsa. Huomasimme, että jokaisen päivän sivulle Sergio oli kirjoittanut lauseen: ”Ole hieman parempi kuin eilen.”
Nuo sanat ovat painuneet mieleeni. Ne muistuttavat minua siitä, että meidän täytyy edelleen elää evankeliumin mukaan. Sillä tavoin voimme olla yhdessä perheenä tämän elämän jälkeen. Sillä tavoin Sergio voi olla jälleen meidän luonamme.
Kun kuljemme läpi vaikeiden aikojen, Vapahtaja auttaa meitä. Tiedän, että se on totta, yhtä lailla kuin tiedän, että Hänen lupauksensa ovat varmoja. Niinpä pidämme kiinni evankeliumista ja noudatamme Sergion esimerkkiä. Yritämme olla joka päivä hieman parempia.