Pohdintoja
Punainen jouluvalolamppu
Kirjoittaja asuu Oregonissa Yhdysvalloissa.
Yksinkertainen joulukuusen koriste muistutti minua siitä, mistä joulussa on todella kyse.
Kuva Getty Images
Joulu ei ollut entisenlainen. Vaikka yritinkin olla iloinen joululaulujen soidessa taustalla, otin varastolaatikoita esiin raskain mielin. Lumiukkoaiheinen keksipurkki muistutti minua vain siitä, ettei minulla ollut ketään, jonka kanssa leipoa. Joulupukkiveistos tuntui sanovan, ettei ollut juurikaan syytä ripustaa joulusukkia, ja piparmintturaitainen käärepaperi muistutti siitä, ettei aamulla kuuluisi lasten innokkaita huudahduksia.
Tänä vuonna kuopuksemme oli lähtenyt opiskelemaan, ja kotimme tuntui yksinäiseltä ja hiljaiselta. Valitsin vain muita kuin millään lailla joulupukkiaiheisia koristeita ja laitoin kaikki muut takaisin laatikoihin.
Koska aviomieheni oli matkoilla, koristelin joulukuusen yksin. Miniäni julkaisi verkossa kuvia lapsenlapsistamme ripustamassa koristeita omaan joulukuuseensa, ja sydämessäni kaipasin eilispäivää. Ihmettelin, kuinka aika oli kiitänyt ohi niin joutuisaan. Kuinka lapsemme olivat varttuneet niin nopeasti? Ajatuksiini vaipuneena katsoin kädessäni olevaa jouluvalolamppua. Se oli yksittäinen punainen jouluvalolamppu.
Tarkastelin sen väriä – syvän punaista. Verenpunaista. Katselin ympärilleni jäljelle jääneitä koristeita: muutama seimiasetelma, jäätelötikuista valmistettu seimi ja koriste, jossa luki kultaisin kirjaimin JOULU. Kyyneleet täyttivät silmäni. Pitelemäni lamppu oli punainen – punainen kuin Vapahtajan sovitusveri.
Ajattelin sitä, kuinka olin aina yhdistänyt koristeet, piparkakkumuotit ja lasten riemun jouluaamuna siihen, mikä teki minut jouluna onnelliseksi. Sitten ajattelin lapsiamme ja heidän iankaikkisia perheitään. Ajattelin kaikkea sitä iloa, jota tunsin perheestäni, ja sitä iloa, jota he tunsivat omista perheistään. Pohdin, kuinka seimessä makaava pienokainen oli mahdollistanut sen kaiken. Sydämeni valtasi suloinen lämpö pohtiessani Vapahtajan lahjaa – ei ainoastaan minulle vaan koko ihmiskunnalle.
”Mutta enkeli sanoi heille: ’Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.’” (Luuk. 2:10, kursivointi lisätty.)
Kun jatkoin kuusen koristelemista, pohdin Jeesuksen Kristuksen vaatimatonta syntymää ja elämää. Hän tuli parantamaan särkyneitä, vahvistamaan sorrettuja, lohduttamaan yksinäisiä, tuomaan rauhan epätäydellisyyteen ja antamaan kärsiville myötätuntoa. Hän syntyi ja kuoli, jotta me voisimme elää jälleen kerran Hänen kanssaan Isämme valtakunnassa. Hän tuli, jotta ihminen voisi tuntea todellista onnellisuutta. Sydämeni oli pakahtua, ja löysin ilon Kristuksesta, koska Kristus on joulu.