Kunnioitus on rakkautta
Perjantaina opettajani pyysi minua lukemaan kirjoittamani runon kaikkien oppilaiden, opettajien ja vanhempien edessä koulumme juhlassa. Olin todella innostunut, joten sanoin: ”Joo!” Mutta se myös jännitti minua todella paljon.
Kun istuin näyttämöllä odottamassa sitä, että lukisin runoni, sydämeni pamppaili hyvin nopeasti. Minua jännitti kovasti lukea isolle ihmisjoukolle jotakin, minkä olin itse kirjoittanut.
Sitten mieleeni tuli ajatus. Ajattelin sitä, kuinka perheeni ja minä luemme aamuisin yhdessä Mormonin kirjaa ennen kouluun menoa. Ajatus pyhien kirjoitusten lukemisesta perheeni kanssa sai minut ajattelemaan taivaallista Isää. Ajattelin, kuinka Hän rakastaa minua. Tunsin lohtua, ja tunsin, etten ollut enää yksin. Sydämeni ei pamppaillut enää niin nopeasti, ja tunsin kunnioitusta.
Lasten laulukirjan sivulla 12 on laulu, jossa sanotaan näin:
Kunnioitus jotain on paljon muuta
Kuin hiljaa vain istua.
Se on pyhä tunne, kun Jumalaa muistan,
Se on suurta rakkautta.
Teoissani se näkyy ja sanoissa kuuluu.
Sen ymmärrän selvästi,
Ja tiedän: jos osoitan kunnioitusta,
Jeesus tulla voi lähelleni.
Olen kiitollinen siitä, että tunsin taivaallisen Isän rakkautta, kun minua jännitti juhlassa. Ja olen kiitollinen siitä, että tiedän Hänen rakastavan minua hyvin paljon.
Tiedän, että vaikeissa tilanteissa voin päättää olla kunnioittava ja ajatella Jumalaa.