Nuorille aikuisille
Hiljainen, vieno ääni keskellä isoja päätöksiä
M. Joseph Brough
toinen neuvonantaja Nuorten Miesten ylimmässä johtokunnassa
Brigham Youngin yliopiston Idahon kampuksen hartaustilaisuudessa 17. lokakuuta 2017 pidetystä puheesta ”Heeding the Voice of the Lord” [Kuunnelkaa Herran ääntä].
Jos olette kelvollisia, niin taivaallinen Isä ei anna teidän tehdä isoja erehdyksiä antamatta teille varoitusta.
Kuvat Getty Images
Uutena lähetysjohtajana syksyllä 2011 olin innostunut siitä, että sain olla kentällä lähetyssaarnaajiemme keskuudessa. Vaimoni Emily ja minä päätimme tehdä asuntotarkastuksia ja käydä tapaamassa jokaista lähetyssaarnaajaparia lähetyskentällä.
Kun matkustimme Guatemalan kaupungista yhdelle etäiselle vyöhykkeellemme nimeltä Sololá, saimme kuulla, että edessämme olevan tien tukkeena oli mielenosoitus. Guatemalassa mielenosoitukset voivat kestää tuntikausia, eikä niitä pysty tavallisesti ohittamaan millään. Mutta kun kyselimme mahdollista kiertotietä, saimme tietää eräästä toisesta reitistä. Sen reitin suhteen annettiin kuitenkin seuraavia varoituksia:
-
Se ei ole hyvä tie.
-
Pitäkää huoli siitä, ettette ole sillä tiellä pimeän tultua.
-
Sillä tiellä liikkuu usein rosvojoukkoja.
Kuten kuka tahansa uusi innokas lähetysjohtaja vaimoineen, me Emilyn kanssa jatkoimme matkaa. Ajettuamme jonkin matkaa tulimme hiekkatiellä kohtaan, jossa näytti siltä, että edessämme oli jyrkkä pudotus. Emily vitsaili, että meidän pitäisi kaivaa kamera esiin ja ottaa kuvia samalla kun ajamme jyrkänteeltä.
Vuosia aiemmin ollessani nuori lähetyssaarnaaja Guatemalassa olin oppinut, että tielle vedetty pieni oksa tarkoittaa ”etene varovasti”. Se saattaa jopa tarkoittaa ”pysähdy”. Olin nähnyt oksan, mutta en ollut tajunnut, mitä se tarkoitti.
Hetkeä myöhemmin huomasimme roikkuvamme kuusi metriä korkean kielekkeen reunalla, josta silta oli huuhtoutunut pois. Onnistuin kipuamaan pois omalta puoleltani, mutta Emily ei saanut oveaan auki. Kun hän yritti kivuta istuimen yli ja tulla ulos minun ovestani, ajoneuvo alkoi keinahdella. Ilmiselvästi se oli hyvin huolestuttava tilanne.
Mielessäni risteili monia ajatuksia. Näin jo uutisotsikot: ”Silta tuhoutunut, uusi lähetysjohtaja ajaa alas jyrkänteeltä – vaimo saa vakavia vammoja” tai ”Uusi lähetysjohtaja ja vaimo ajavat vaarallista tietä ja joutuvat ryöstön uhreiksi – kumpikin kadoksissa”.
Tietämättä, mitä tehdä, pysähdyin ajoneuvon ulkopuolelle ja anoin taivaalliselta Isältä: ”Autathan minua varomattomuuteni hetkenä?” Voitteko uskoa, että yhtäkkiä taaksemme ilmestyi iso banaanirekka? Kuljettaja ja kyydissä olleet näkivät meidät ja tulivat nauramaan ja pitämään hauskaa typerien gringojen ahdingon kustannuksella. He osoittivat tiellä olevaa oksaa. Kirjaimellisesti se oli vain risu.
Sitten ihmeelliseksi siunaukseksemme he hakivat rekastaan sen ainoan kettingin, jonka näin niinä kolmena vuotena, jotka palvelin Guatemalassa. Ennen kuin he lähtivät, he kaatoivat puun ja kiskoivat sen tielle. Luulen, että he halusivat varmistua siitä, ettei seuraava tietä kulkeva pohjoisamerikkalainen tekisi samaa virhettä.
Kuuntele kehotuksia ja varoituksia
Kerron teille tämän tarinan tähdentääkseni sitä, että meidän täytyy kuunnella varoituksia, kehotuksia ja ohjeita, joita saamme Herran äänen kautta – olivatpa ne voimakkaita tai lempeitä. Se ääni tulee monin eri tavoin: pyhien kirjoitusten, käskyjen, Pyhän Hengen kuiskausten, elävien profeettojen sanojen sekä vanhemmilta, kirkon johtohenkilöiltä ja hyviltä ystäviltä saatujen neuvojen muodossa. Kuuntelemmeko näitä kehotuksia ja varoituksia ja noudatammeko me niitä? Miksi on tärkeää tehdä niin?
Sananlaskuissa sanotaan:
”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.
Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.
Älä luulottele olevasi viisas; pelkää Herraa ja karta pahaa.” (Sananl. 3:5–7.)
Meidän täytyy luottaa Herraan koko sydämestämme. Meidän täytyy ymmärtää, että meidän tietomme ei riitä kertomaan, mikä on parhaaksi meille ja parhaaksi muille. Jos luotamme Häneen, kuinka ihmeellisen lupauksen Hän meille antaakaan: Hän viitoittaa meille oikean tien.
Omassa perheessämme meillä on sanonta, joka muodostui tärkeäksi osaksi lähetystyöpalveluamme. Presidentti Russell M. Nelson on opettanut sitä ajatusta jonkin aikaa. Hän on esittänyt sen näin: ”Kuuliaisuus tuo menestystä. Täsmällinen kuuliaisuus tuo ihmeitä.”1
Meidän perheemme ja lähetyskenttämme versio on tämä: ”Kuuliaisuus tuo siunauksia, mutta täsmällinen kuuliaisuus tuo ihmeitä.”
En ymmärrä täysin, mitä täsmällinen kuuliaisuus tarkoittaa, mutta tämän olen oppinut ymmärtämään. Se ei tarkoita, että olisimme täydellisen kuuliaisia jo nyt kaikessa, vaikka voimmekin olla täydellisiä monien Herran käskyjen noudattamisessa. Näin ollen parannuksen täytyy olla keskeinen osa täsmällistä kuuliaisuutta. Täsmällinen kuuliaisuus edellyttää sitoutumista kaikkiin varoituksiin, kehotuksiin ja käskyihin, joita taivaallinen Isä antaa meille.
Toisinaan me emme ymmärrä, miksi taivaallinen Isä pyytää meiltä tiettyjä asioita. Ne hetket voivat olla vaikeimpia aikoja olla täsmällisen kuuliainen. Muistattehan, kun Aadamilta, yhdeltä kaikkein suurimmista, kysyttiin, miksi hän uhrasi uhreja: ”Ja monen päivän kuluttua Herran enkeli ilmestyi Aadamille ja sanoi: Miksi sinä uhraat uhreja Herralle? Ja Aadam sanoi hänelle: En tiedä, paitsi että Herra käski minua.” (Moos. 5:6.)
Kirkkahin tähti, aamutähtönen, Simon Dewey; Kristuksen kuva, Heinrich Hofmann
Seuratkaa profeettoja
Emily on ollut suurenmoisena esimerkkinä täsmällisestä kuuliaisuudesta silloinkin kun hän ei ole ymmärtänyt syytä. Lokakuun 2000 yleiskonferenssissa hän kuuli presidentti Gordon B. Hinckleyn (1910–2008) antavan seuraavan neuvon: ”Me vastustamme tatuointeja ja myös ’kehon lävistystä muuten kuin lääketieteellistä tarkoitusta varten’. Emme kuitenkaan ota kantaa ’vähäiseen lävistykseen kuten naisten korvien lävistämiseen yhtä korvakoruparia varten’ – yhtä paria.”2
Kun vaimoni tuli kotiin, hän selitti toiseksi vanhimmalle tyttärellemme, kuinka tärkeää on seurata profeettoja, oli tilanne mikä tahansa. Samalla kun vaimoni puhui, hän oli myös kuuliainen. Hän otti toisen korvakoruparin pois viimeisen kerran. Uskon, ettei hän vieläkään ymmärrä syytä siihen, mutta tiedän, ettei syyllä ole hänelle merkitystä.
Joillekin meistä tämä saattaa tuntua merkityksettömältä, koska se on niin pieni asia. Se on totta. En kuitenkaan muista Vapahtajan sanoneen: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni, jotka vaikuttavat tärkeiltä” (ks. Joh. 14:15).
Rakkaat veljeni ja sisareni, yksi selkeä varoituksen ääni, jota meidän täytyy aina kuunnella, tulee Herran valituilta apostoleilta ja profeetoilta. Se ei välttämättä ole suosittua maailman mittapuiden mukaan, aivan kuten se pieni asia, jota presidentti Hinckley pyysi. Mutta te voitte – teidän täytyy – luottaa siihen, että se tulee taivaalliselta Isältä. Se saattaa olla vain pieni risu tai se saattaa olla kokonainen puu, joka on raahattu tielle. Kehotan teitä lukemaan tai kuuntelemaan yleiskonferenssia tämä ajatus mielessä: Mitä risuja tai puita Herra on asettanut polulleni?
Luottakaa Herraan
Jotkut teistä saattavat ajatella: ”No, sepä hyvä. Mutta entä silloin, kun itse tavoittelee kehotuksia, neuvoja Herralta, varoituksia ja ohjausta eikä vain tunnu saavan vastausta?”
Kenties teillä on tämä huoli koskien tärkeitä päätöksiä elämässänne. Muistakaa lupaus siitä, että kun luotatte Herraan koko sydämestänne, niin Hän viitoittaa teille oikean tien.
Mitä tulee tärkeisiin tapahtumiin elämässämme, me tosiaan haluamme selkeää ohjausta, ja sitä voi olla vaikea löytää. Mutta olen oppinut ymmärtämään, että jos teen parannusta, olen täsmällisen kuuliainen, seuraan johtajiani ja teen muita hyviä valintoja – toisin sanoen, jos olen kelvollinen – niin taivaallinen Isä ei anna minun tehdä isoja erehdyksiä antamatta minulle asianmukaista varoitusta. Eikä Hän anna teidänkään.
Nuoret ystäväni, taivaallinen Isä pyrkii estämään meitä tekemästä kalliita erehdyksiä, jos tavoittelemme Hänen varoituksiaan, kehotuksiaan ja ilmoitustaan kaikista saatavana olevista lähteistä – ja jos kuuntelemme niitä ja toimimme niiden mukaisesti. Meillä on oikeus pitää Pyhä Henki luonamme aina, varsinkin elämän ratkaisevina hetkinä.
Toiveenani on, että onnistutte huomaamaan ne varoittavat risut ja puut, joita taivaallinen Isä asettaa polullenne.
Todistan, että kun kuuntelemme Herran ääntä, kun vastaanotamme sitä sen monista lähteistä ja pyrimme olemaan täsmällisen kuuliaisia, me voimme elää niin, että lopulta meistä sanotaan ”he elivät onnellisina koko elämänsä ajan”. Niin voi tapahtua vain kun elää Kristuksen opin mukaan sekä solmii pyhiä liittoja ja pitää ne.