”Minä olen se joka olen”: Vanhan testamentin vertauskuvia Jeesuksesta Kristuksesta
Varsinkin tämän muinaisen aikakirjan kohdalla Jeesusta Kristusta täytyy etsiä tai Häntä ei ehkä löydä.
Valo ja totuus, Simon Dewey
Kun Mooses kätki kasvonsa, Herran armollisissa sanoissa, jotka lausuttiin palavasta pensaasta, on varmasti kuulunut iankaikkisuuden kaiku: ”’Minä olen nähnyt kansani ahdingon – –. Minä tiedän kyllä heidän hätänsä.
Olen tullut vapauttamaan heidät – –.’
Mooses sanoi Jumalalle: ’Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: ”Mikä on hänen nimensä?” Mitä minä heille silloin sanon?’
Jumala sanoi Moosekselle: ’Minä olen se joka olen.’ Hän sanoi vielä: ’Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: ”Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.”’” (2. Moos. 3:7–8, 13–14.)
Jeesus Kristus, jonka muinainen Israel tunsi nimillä Herra, Jehova tai Jahve ennen Hänen tuloaan kuolevaisuuteen, sanoi olevansa lähde, josta Hänen kansansa tuli odottaa lunastusta. Tuhansia vuosia myöhemmin ylösnoussut Jeesus Kristus vahvisti jälleen lupauksensa vapautuksesta nykypäivän Israelille näillä sanoin: ”Olkaa rohkealla mielellä älkääkä pelätkö, sillä minä, Herra, olen teidän kanssanne ja seison teidän rinnallanne; ja teidän tulee todistaa minusta, nimittäin Jeesuksesta Kristuksesta, että minä olen elävän Jumalan Poika, että minä olin, että minä olen ja että minä olen tuleva” (OL 68:6, kursivointi lisätty).
Pyhien kirjoitusten, elämän sanojen, tarkoituksena on suunnata Jumalan lapset jokaisessa sukupolvessa Jeesukseen Kristukseen saadaksemme vapautuksen synneistä ja kuolemasta sekä kaikista maanpäällisistä ongelmistamme. Vanha testamentti ei ole mikään poikkeus. Kaikkien muiden pyhien kirjoitusten lailla sen tarkoituksena on kääntää sydämemme ja mielemme meidän vapauttajaamme, Herraan Jeesukseen Kristukseen. Mutta varsinkin tämän muinaisen aikakirjan kohdalla Häntä täytyy etsiä tai Häntä ei ehkä löydä.
Kun etsimme Kristusta mistä tahansa pyhästä kirjasta, on hyödyllistä muistuttaa itsellemme jatkuvasti, mitä me etsimme. Jeesus Kristus on elämän lähde! Lankeemuksen myötä tulleisiin hengellisen ja fyysisen kuoleman kohtalokkaisiin ongelmiin Kristus on Israelin iankaikkinen ratkaisu. Lehi julisti: ”Hän antaa itsensä uhriksi – – täyttääkseen lain vaatimukset” (2. Nefi 2:7, kursivointi lisätty). Juuri sitä vastausta – lain täyttäjää, Israelin Lunastajaa, joka on suuri ”Minä Olen” – me etsimme tutkiessamme pyhiä kirjoituksia. Vanhan testamentin runollisen ja usein vanhoillisen kielen vuoksi iankaikkiset ongelmat – ja Jeesus Kristus, ratkaisu – eivät ole aina helposti huomattavissa. Jeesus Kristus on kuitenkin muinaisten kertomusten pinnan alla odottamassa löytäjää.
Samalla kun pidämme mielessä nimen, jonka Herra kertoi Moosekselle Siinainvuorella – ”Minä olen” – miettikäämme niitä monia asioita, joita Jeesus Kristus on niille, jotka panevat luottamuksensa Häneen. Seuraavat esimerkit ovat Vanhan testamentin vertauskuvallisia opetuksia, joiden tarkoituksena on kääntää sydämemme ja mielemme Herraan Jeesukseen Kristukseen saadaksemme vapautuksen.
Minä olen… Karitsa, joka on teurastettu teidän tähtenne
Eläinuhri ja nahasta tehdyt vaatteet
Ennen kuin Aadam ja Eeva karkotettiin Eedenin puutarhasta, Herra teki heille suojaksi vaatteet eläimen nahasta. [Englanninkielisessä] Vanhassa testamentissa sana atonement [’sovitus’] eri muodoissaan esiintyy 81 kertaa. Niistä tapauksista 73:ssa alkuperäinen hepreankielinen sana on kafar, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ’peittää’.
Kun Aadam ja Eeva oli karkotettu puutarhasta, heitä käskettiin uhraamaan katraidensa esikoiset uhriksi Herralle. Myöhemmin enkeli opetti heille, että tämä käytäntö oli Isän Ainosyntyisen uhrin vertauskuvana (ks. Moos. 5:7).
Eläinuhrit jatkuivat Mooseksen lain mukaisesti, samoin kuin pappeuden toimituksiin osallistuvien rituaalinen pukeminen.
Kun teemme Herran kanssa liittoja ja vastaanotamme Hänen pyhiä toimituksiaan, Hänen sovituksensa peittää meidät, niin ettemme enää altistu Aadamin lankeemuksen täysille vaikutuksille. Jeesus Kristus on todellakin Jumalan Karitsa, joka uhrattiin meidän tähtemme, jotta meidän ei tarvitse enää altistua synnin ja kuoleman vaikutuksille.
1. Moos. 3:21; 37:3; 2. Moos. 40:14–15; Hes. 16:1–12; Matt. 22:11–12; Gal. 3:26–29; 1. Nefi 11:21, 32–33; Alma 34:14–16; Moos. 5:5–8; 7:47
Minä olen… elämän leipä
Manna
Kun Mooses ja israelilaiset matkasivat Egyptistä kohti luvattua maata, he turvautuivat Herran armotekoihin saadakseen päivittäisen leipänsä. Herra antoi heille makeaa ”ruokaa taivaasta”, ja ihmiset kutsuivat sitä ”mannaksi” (käännettynä ’Mitä tämä on?’). Ne, jotka keräsivät päivittäistä leipää ja pysyivät uskollisina Herralle ja Hänen profeetalleen, saivat elinvoimaa jatkuvasti koko erämaavaelluksensa ajan.
Jeesus Kristus on elämän leipä. Hän tuli alas taivaasta maan päälle tuomaan meille elämän jokaisena päivänä kuolevaisuuden matkallamme. Kun keräämme Hänen sanojaan joka päivä, me koemme Hänen kauttaan saatavaa suloisuutta ja elinvoimaa koko kuolevaisen matkamme ajan.
2. Moos. 16:4, 12–21, 31; 5. Moos. 8:2–3; Joh. 6:26–35, 48–58, 66–68; 3. Nefi 20:8
Minä olen… elävän veden lähde
Vettä kalliosta Horebin luona
Kun israelilaiset kärsivät janosta autiomaassa, Mooses kääntyi Herran puoleen. Moosesta käskettiin lyömään erästä tiettyä kalliota Horebin (Siinainvuoren) luona Herran hänelle antamalla sauvalla. Kun hän teki niin, kalliosta suihkusi vettä, joka antoi elämää miljoonille matkaaville israelilaisille.
Jeesus Kristus on Israelin kallio. Kun Häntä lyötiin Golgatalla, veri virtasi Hänen ruumiistaan. Kristuksen veri tuo meille elämän! Me voimme saada elämän Kristuksen sovitusveren kautta, kun seuraamme profeettoja, joille on annettu avaimet tuoda esiin elävää vettä Häneltä.
2. Moos. 17:1–6; 4. Moos. 20:8, 11; Joh. 4:10–15; 1. Kor. 10:1–4; OL 28:2
Minä olen… teidän Parantajanne
Käärme nostettiin tangon päähän
Matkan vaikeudet saivat israelilaiset valittamaan ja nurisemaan profeettaa ja Herraa vastaan. Sen seurauksena Herra antoi myrkkykäärmeiden purra heitä, jolloin monet heistä kuolivat. Mooses rukoili Herraa ottamaan käärmeet pois. Sen sijaan Herra antoi ihmisille keinon välttää kuolema, kun heitä oli purtu. Parantuakseen heidän piti katsoa ylös pronssikäärmettä, joka oli kiinnitetty tankoon.
Jeesus Kristus naulittiin paaluun – ristiin – jotta me voisimme kärsimyksissämme katsoa Häneen emmekä antaisi niiden voittaa meitä. Jeesus Kristus ei aina poista koettelemuksiamme, mutta meidän Parantajanamme Hän voi poistaa niiden myrkyn sovituksensa siunausten kautta.
4. Moos. 21:4–9; Joh. 3:14–16; 1. Piet. 2:24; Alma 33:18–22; Hel. 8:14–15; 3. Nefi 27:13–15