Suloinen
Wilson Correia dos Santos
Pernambuco, Brasilia
Kuvitus Enya Todd
Perheeni on tehnyt joulusta ikimuistoisen tapahtuman niin kauan kuin muistan. Kun lähdin Porto Alegren eteläiselle lähetyskentälle Brasiliaan, en tajunnut, kuinka vaikeaa minun olisi viettää joulua ensimmäistä kertaa poissa heidän luotaan.
Ensimmäisenä joulunani lähetyskentällä kaipasin sitä, että saisin olla perheeni luona, mutta toverini ja minä olimme yksin. Minut valtasi itsesäälin ja murheellisuuden tunne.
Jouluaattona eräs mukava perhe kutsui toverini ja minut päivälliselle. Meillä oli mukava ilta, mutta tämän perheen onnellisuus vain muistutti minua siitä, että olin poissa oman perheeni luota. Sinä iltana menimme asunnollemme ja yritin nukahtaa ja unohtaa, että seuraavana päivänä olisi joulu. Ensimmäistä kertaa elämässäni olin huojentunut, kun joulu oli ohi.
Vuosi myöhemmin muistelin aiempaa joulua ja mietin, mitä voisin tehdä, jotta minulla voisi olla lähetyskentällä parempi joulu. Ymmärsin, että surullisuuteni vuotta aiemmin johtui siitä, että keskityin itseeni enkä Vapahtajaan. Ymmärsin myös, että joulu on aikaa muistaa Vapahtajan syntymää ja että minun pitäisi olla onnellinen saadessani palvella Häntä Hänen edustajanaan.
Jutellessani toverini kanssa päätimme ostaa tikkukaramelleja annettavaksi jäsenille, tutkijoille, lapsille ja kaikille muille, joita tapaisimme joulupäivänä. Harjoittelimme myös joululauluja, joita voisimme laulaa. Joulupäivänä sydämeeni tulvi iloa, kun tapasimme ihmisiä, lauloimme kirkon lauluja ja annoimme tikkukaramelleja.
Mennessämme sinä iltana asunnollemme tapasimme erään iäkkään miehen istumassa jalkakäytävällä. Kysyimme, oliko hän saanut sinä päivänä joululahjaa. Hän vastasi myöntävästi – hän oli puhunut puhelimessa lastensa kanssa, jotka asuvat kaukana.
”Meillä on annettavana sinulle vielä yksi lahja”, sanoimme. Annoimme hänelle tikkukaramellin.
”Tämä antaa suloisuutta paitsi suuhuni”, hän sanoi, ”myös mieleeni.”
Koin lähetyskentällä huonoimman jouluni, koska keskityin itseeni. Koin lähetyskentällä myös parhaimman jouluni, kun sen sijaan keskityin Vapahtajaan. Tiedän, että kun keskitymme Häneen, Hän antaa suloisuutta mielellemme jouluna ja vuoden jokaisena päivänä.