Palveleminen kirkossa
Kasvua palvelemalla
Kirjoittajat asuvat Utahissa Yhdysvalloissa.
Tunsimme innoitusta, että seurakuntamme uusille jäsenille tulee antaa nopeasti tehtävä, jotta he voisivat kasvaa palvelemalla.
Kaohsiungin 7. seurakunta Taipein temppelin luona Taiwanissa joulukuussa 2001.
Vxsuonna 2000 meidät kutsuttiin palvelemaan seurakunnanjohtajana ja Alkeisyhdistyksen johtajana Kaohsiungin vaarnan pienimmässä seurakunnassa Taiwanissa. Sakramenttikokouksissamme oli – oma nuori perheemme mukaan lukien – parikymmentä ihmistä, neljä aktiivista vanhinta ja lähetyssaarnaajat. Myöhemmin lähetimme seurakunnastamme lähetystyöhön kaksi vanhinta luottaen siihen, että Herra täydentäisi seurakuntaamme.
Työskennellessämme seurakunnassamme muistimme presidentti Gordon B. Hinckleyn (1910–2008) neuvon siitä, että jokainen käännynnäinen tarvitsee ”ystävää, tehtävää ja sitä, että heitä ravitaan ’Jumalan hyvällä sanalla’”1. Tunsimme innoitusta, että uusille jäsenillemme tulee antaa nopeasti tehtävä, jotta he voisivat kasvaa palvelemalla. Lähetyssaarnaajat esittelivät meidät jokaiselle tutkijalle, ja kahden viikon kuluessa kasteestaan he kukin saivat tehtävän. He saivat ystäviä palvellessaan muiden jäsenten kanssa.
Kuukauden kuluessa jokainen vasta kastettu veli vastaanotti Aaronin pappeuden, ja jokainen siunasi ja jakoi sakramenttia. Valmistimme heitä myös vastaanottamaan Melkisedekin pappeuden seuraavaan vaarnakonferenssiin mennessä.
Uusille vanhimmille opetettiin, kuinka toimituksia suoritetaan, ja sitten nämä vanhimmat opettivat uudempia vanhimpia. Uskoimme, että tekemällä oppii ja opettamalla muistaa opitut asiat. Seurakuntalaisten vastuuna oli näyttää mallia ja opastaa, opettaa ja kouluttaa sekä tukea ja vahvistaa toinen toistaan.
Hyödynsimme uusien käännynnäisten perehdyttämisessä kotiopettajia ja kotikäyntiopettajia, perheiltoja, seurakunnan toimintoja sekä nyyttikestejä. Heitä ravittiin Jumalan sanalla niin sunnuntaisin kuin opettamalla uskontoa arkipäivinä. Instituutti kasvoi kahdesta oppilaasta 25 oppilaaseen. Ravitaksemme pientä seurakuntaamme edelleen me menimme joka kuukausi Taipein temppeliin ja palvelimme siellä – se merkitsi kymmentuntista edestakaista linja-automatkaa. Tavallisesti vaarnalla oli vaikeuksia saada kahta temppeliin menevää linja-autoa täyteen. Kun seurakuntamme kasvoi ja perheet valmistautuivat saamaan temppelisiunauksensa, asetimme tavoitteeksi saada itse oma linja-auto täyteen. Kahdesti sinä ensimmäisenä vuonna, kun muu vaarna täytti yhden temppeliin menevän linja-auton, meidän pieni seurakuntamme täytti toisen. Pian sen jälkeen vaarna pyysi jokaista seurakuntaa täyttämään yhden temppeliin menevän linja-auton ainakin kerran vuodessa.
Seuraavan vuoden kuluessa käännynnäisten aktiivisina pysyminen nousi 30 prosentista yli 90 prosenttiin ja sakramenttikokousten kävijämäärä nousi suunnilleen 100 ihmiseen, mukaan lukien 25 aktiivista vanhinta. Lähetysseurakunnastamme tuli vaarnaseurakunta, ja vanha rakennuksemme remontoitiin uudeksi seurakuntakeskukseksi.
Vaarnan pienimmästä lähetysseurakunnasta oli tullut vahvin vaarnaseurakunta, koska jokaista käännynnäistä oli siunattu ystävillä ja tehtävällä sekä ravitsemalla heitä Jumalan sanalla.