Puhujakorokkeella
Valintoja ja ihmeitä: Ja nyt minä näen
Elämääni tuli hetki, jolloin minua kosketettiin rakkaudella ja Kristuksen valolla. Sittemmin elämäni on muuttunut pysyvästi.
Tiedän, millaista on elää ilman evankeliumia. Elin niin 30 vuotta. Minä synnyin Venäjällä hyvistä vanhemmista. – – Kun tulin aikuiseksi, menin naimisiin ja synnytin ihanan tyttövauvan. Pian valmistuin hyvin arvosanoin yliopistosta ja sain työpaikan, josta todella pidin. Ja silti – – olin kaikkea muuta kuin onnellinen.
– – Avioliittoni – – vähitellen kariutui. – – Pystyin tuskin hankkimaan yksinkertaista ruokaa tyttärelleni ja itselleni. Tein syntiä. Tein väärän valinnan toisensa perään. Nälkä, masennus ja huonot valinnat tekivät elämäni kurjaksi. [Syytin] huonoa onnea enkä käsittänyt, että monella tapaa kärsin syntieni luonnollisista seurauksista. Mutta kuinka olisin voinut tietää sen? Syntiä ei ollut sen mukaan, mitä minulle oli opetettu. – –
[Neuvostoliitossa] uskonto kiellettiin vuonna 1917 tapahtuneen kommunistisen vallankumouksen jälkeen. Minulle opetettiin lastentarhasta asti, ettei ole mitään sellaista kuin Jumala ja että ainoastaan kommunistinen puolue ja isoisä Lenin voisivat tuoda onnellisuuden venäläisille. Uskonnollisia ihmisiä vainottiin yhteiskunnassamme ankarasti. Uskovat menettivät työpaikkansa, heitä ei päästetty opiskelemaan ja heitä nimitettiin ”hulluiksi”. Yliopistossa ateismikurssit olivat kaikille pakollisia, ja niillä me todistimme, ettei Jumalaa ollut olemassa. – – En vain ajatellut Jumalaa. Silti tunsin sydämessäni tuskaa huonoista valinnoistani. Myöhemmin opin, että tuntemani tuska oli Kristuksen valoa, joka antoi minulle omantunnon erottaakseni oikean väärästä. – –
Elämä tuntui minusta kuin pimeältä tunnelilta, jonka päässä oli vain hauta. Tunsin, että olin hitaasti kuolemassa. – – En osannut rukoilla, joten haaveilin. – – Haaveilin siitä, että jonakin päivänä pakenisin kaikkea kurjaa elämässäni ja aloittaisin uudelleen alusta – onnellisena ja reippaana. Halusin todella kovasti, että tyttäreni saisi paremman elämän kuin minä. – –
Valokuva Getty Images
[Sitten] elämääni tuli Mormonin kirja. Luin yhden luvun joka aamu ennen kuin lähdin töihin. Tätä kirjaa lukiessani sain tietää, että Jumala elää, että Jeesus on Hänen Poikansa, [joka] tuli tämän maan päälle auttamaan syntisiä kuten minä. Mitä enemmän luin tätä kirjaa, sitä selvemmin näin sen kuilun, joka vallitsi Kristuksen opetusten ja oman elämäntapani välillä. Opin, että juuri siitä syystä elämäni oli niin kurjaa. – –
Olin valmis dramaattiseen muutokseen. Muistan aina sen yön – –, jolloin itkin koko yön ymmärtäessäni, ettei elämäni ollut hyvää, että huonot valintani olivat satuttaneet ihmisiä, joita rakastin eniten. Se on ollut elämäni tuskallisin kokemus. Nyyhkytin ja anoin koko yön. – – Kun yö päättyi, olin uupunut eikä kyyneliä enää tullut. Kun aamun ensimmäiset säteet pilkistivät esiin, minut valtasi rauha ja huojennus. Kuulin sanat: ”Tässä on käteni. Ohjaan sinua ja opastan sinua. Mutta sinun on luvattava minulle, että muutut.” Ja niin tein. Minä lupasin. Halusin tätä opastusta ja apua enemmän kuin mitään muuta. – –
En tiennyt sinä tuskallisena ja riemullisena yönä Venäjällä, kuinka suurenmoisia Kristuksen lupaukset ovat. En tiennyt, että vain jonkin ajan kuluttua matkustaisin Amerikkaan, missä oppisin lisää evankeliumia ja pian menisin kasteelle. – – En tiennyt, että tyttäreni tulisi Amerikkaan ja voisimme yhdessä kokea onnellisuutta. – –
Jumala antoi minulle niin monia ihmeitä, ettei minulla ollut pienintäkään mahdollisuutta epäillä Hänen jumalallisen kätensä vaikutusta elämässäni. – –
Kulkekaa Kristuksen kanssa! Pitäkää kiinni Hänen kädestään! Kestitkää itseänne Hänen sanallaan. Vastaanottakaa Hänen valonsa joka solullanne, koko sielullanne. Kun vaikeuksia tulee, te ette jää yksin pimeään tunneliin vaan Hänen rakkautensa valoon ja edessänne on aina kirkkaampaa valoa.