Maailma tarvitsee valoasi

Vanhin Alan T. Phillips, Englanti

vyöhykeseitsenkymmen

Pimeyden, myllerryksen ja epävarmuuden aikoina huomaamme kääntyvämme ainoan todellisen valon, toivon ja rauhan lähteen puoleen. Hän asetti esimerkin muiden rakastamisesta ja palvelemisesta ja pyysi meitä tekemään samoin. Seuratessamme Häntä lupaamme auttaa apua tarvitsevia ja todistaa Kristuksesta koko elämämme ajan.¹

Vähän ennen toisen maailmansodan syttymistä Lontoon kansallisgalleriasta vietiin tuhansittain tärkeitä maalauksia turvaan Walesiin.² Suuri yleisö painosti kuitenkin valtionjohtoa palauttamaan joitakin taideteoksia, joten tehtiin päätös, jonka mukaan yleisö saisi kuukausittain nähtäväkseen yhden maalauksen mielialan kohottamiseksi. The Times –lehdessä tammikuussa 1942 julkaistussa kirjeessä selitettiin: ”Koska Lontoon kasvot ovat nykyään arpeutuneet ja ruhjeilla, tarvitsemme enemmän kuin koskaan sitä, että näemme kauniita asioita.”

Ensimmäinen kansan valitsema ”kuukauden taulu” oli italialaisen taiteilijan Tizianin maalaus Noli me tangere [Älä koske minuun]³. Taulussa ylösnoussut Kristus ilmestyy Magdalan Marialle. Kun Magdalan Maria huomaa Kristuksen kuoleman jälkeen haudan olevan tyhjä, hän erehtyy luulemaan Kristusta puutarhuriksi ja pyytää tätä kertomaan, minne Kristuksen ruumis on viety. Kun Kristus puhuttelee Mariaa, tämä tunnistaa Hänen äänensä ja samalla tajuaa, kuka Hän todella on: hänen Vapahtajansa ja Opettajansa.⁴

Olemme tänä vuonna olleet todistamassa merkittäviä myllerryksiä. Tizianin Marian tavoin saatamme huomata etsivämme Vapahtajaa. Presidentti Nelson muistuttaa meitä siitä, että Jeesus on ”valo, joka loistaa pimeydessä”⁵. Vapahtaja opetti seuraajilleen: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”⁶

Yksi tapa, jolla voimme seurata Vapahtajaa, on pitää liittomme auttaa apua tarvitsevia. Kun profeetta Alma opetti kasteenliittoa, hän sanoi, että meidän tulisi olla ”halukkaita kantamaan [toistemme] kuormia, jotta ne olisivat keveitä”, ja olla ”halukkaita suremaan surevien kanssa – – ja lohduttamaan niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa”⁷.

Vapahtaja on suurin esimerkkimme palvelemisesta. Huolimatta kohtaamistaan vaikeuksista, uhkauksista ja vainosta Hän ”kulki ympäri maata [ja] teki hyvää”. Hän vietti palvelutyönsä maan päällä siunaten, palvellen ja auttaen muita. Jeesuksen Kristuksen sovitus oli itsessään ylivertainen osoitus rakkaudesta, uhrauksesta ja palvelusta ihmiskuntaa kohtaan. ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.”⁸

Surullista on, ettei se ole sitä, mitä maailma opettaa. Maailma kehottaa meitä huolehtimaan vain itsestämme ja opettaa, että onni löytyy ostoksista, kuluttamisesta ja vertaisryhmän osoittamasta suosiosta.⁹ Vapahtaja esitti opetuslapsilleen aivan erilaista polkua. Se oli polku, jossa ei niinkään huolehdita omistamisesta vaan keskitytään enemmän siihen, että on jotakin. Hän opetti meitä erityisesti olemaan rakastavia, ystävällisiä, anteeksiantavia, armollisia, kärsivällisiä, sävyisiä, lempeitä, pitkämielisiä ja nöyriä. Hänen ohjeensa ei niinkään koskenut oman elämän pelastamista. Sen sijaan Hän kehotti meitä unohtamaan itsemme ja huolehtimaan muista ja rakastamaan heitä.

Jeesus Kristus käytti aikansa palvellen ja auttaen kaikkia, ja Hänen opetuslapsinaan meitä kehotetaan tekemään samoin. Vapahtaja on sanonut: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.”¹⁰

Tilaisuuksia palvella muita on rajattomasti. Kyse voi olla yksinkertaisesta asiasta kuten hymystä tai ystävällisestä sanasta. Kuuntelemiseen käytetystä ajasta. Välittämisestä kertovasta eleestä, etenkin niitä kohtaan, jotka saatetaan jättää huomiotta, unohtaa, eristää sosiaalisesti tai jättää ulkopuolisiksi yhteisössäsi.

Palveleminen on siunaukseksi muille, mutta se siunaa myös meitä huomattavilla ja merkityksellisillä tavoilla. Se voi auttaa meitä tuntemaan Jumalan rakkauden meitä kohtaan sekä nostaa meidät huolenaiheidemme, pelkojemme, ahdistustemme ja epäilystemme keskeltä.¹¹ Yksinkertaiset, säännölliset palveluteot ovat osoituksena rakkaudestamme Jumalaa ja muita kohtaan. Vanhin Uchtdorf on sanonut: ”Kun me todella ymmärrämme, mitä merkitsee rakastaa kuten Jeesus Kristus rakastaa meitä, hämmennys selkenee ja asiamme asettuvat oikeaan järjestykseen. Vaelluksestamme Kristuksen opetuslapsina tulee ilontäyteisempää. Elämämme saa uuden merkityksen. Suhteestamme taivaalliseen Isäämme tulee syvällisempi.”¹²

Saanen ehdottaa kolmea asiaa, joita me kaikki voimme harkita:

Pysy tyynenä. Jeesus Kristus on valo, joka loistaa pimeydessä.
Ole valona. Voit olla valona kodissasi, perheessäsi ja yhteisössäsi, kun autat apua tarvitsevia ja todistat Kristuksesta koko elämäsi ajan.
Tee hyvää. Yksinkertaiset palveluteot tuovat iloa, toivoa ja rauhaa monelle.

Jeesus Kristus on valo, jota etsimme pimeyden, myllerryksen ja epävarmuuden aikoina. Hän on pyytänyt meitä jokaista olemaan valona maailmalle. Tunnemme jonkun apua tarvitsevan, jota voimme kohottaa ja vahvistaa. Tätä työtä meidät on kutsuttu tekemään. Se on Hänen työtään. Sitä tekemällä opimme tuntemaan todellisen identiteettimme rakastavan taivaallisen Isän lapsina.