Heinäkuussa 140 vuotta Larsmon ensimmäisistä kasteista

Kim Östman

Lähetystyö Suomessa alkoi lokakuussa 1875. Tukholman seudulla syntyneet veljekset Carl (1846–1909) ja Johan (1851–1877) Sundström saapuivat tuolloin Ruotsin Sundsvallista Nikolainkaupunkiin eli nykyiseen Vaasaan höyrylaiva Gustaf Wasan kyydissä.

Sundströmit tekivät työtä rannikkoseuduilla asuneen ruotsinkielisen vähemmistön parissa, ja ensimmäiset henkilöt kastettiin Vaasan seudulla keväällä 1876. Vuosisadan loppuun mennessä Suomessa oli työskennellyt yhteensä noin 25 lähetyssaarnaajaa. Heidän työnsä tuloksena kastettiin noin 80 lähinnä ruotsinkielistä henkilöä, mutta vakituista kirkko-organisaatiota Suomeen ei vielä tuolloin syntynyt.¹

Työn jatkuvuuden kannalta ehkä merkittävimmät kasteet toimitettiin 4. heinäkuuta 1880 länsirannikon Larsmossa (Luoto), joka sijaitsee Pietarsaaren ja Kokkolan välissä. Tuolloin kastettiin läheistensä ”Västervikin sedäksi” kutsuma Matts Andersson (1815–1889), hänen vaimonsa Greta (1815–1890) sekä Gretan veljenpoika Anders Johansson (1856–1926, myöhemmin sukunimeltään Strömberg) ja tämän vaimo Lovisa Eriksdotter (1844–1919). Nelikko kokoontui iäkkäiden Mattsin ja Gretan kotona, kunnes pariskunta kuoli.²

Larsmon alueen vähäinen toiminta näyttää sen jälkeen olleen tauolla useita vuosia 1910-luvun vaihteeseen asti. Tuolloin Anders sai Ruotsissa työskennelleeltä lähetyssaarnaajalta kirjeen, jossa häntä kehotettiin kutsumaan tienoon ihmisiä saarnakokouksiin ja puhumaan heille kirkon opetuksista. Anders teki niin ja vieraili vielä itse Tukholmassa varmistaakseen, että hänellä oli kirkon vanhimpana oikeus toimittaa kasteita.

Tämän aktivoitumisen seurauksena seudulle tuli 1910-luvulla monia uusia kirkon jäseniä. Ryhmän yhteys laajempaan kirkkoon oli kuitenkin vähäinen, ja sitä ylläpidettiin lähinnä Ruotsista tulleiden Nordstjärnan-lehtien välityksellä. Lähetyssaarnaajien säännöllisemmät vierailut Larsmossa Ruotsista käsin käynnistyivät 1930-luvulla, ja niinpä myös Larsmon jäsenten toiminnasta tuli entistä vireämpää pyhäkouluineen ja muine kokouksineen – ruotsiksi. Tämä ryhmä pyrki myös pitämään yhteyttä muutamiin hajanaisiin jäseniin, jotka asuivat Etelä-Suomessa.³

Apostoli Ezra Taft Benson vieraili Suomessa heinäkuussa 1946, kun kirkko suunnitteli vakituisen lähetystyön aloittamista Suomessa. Hän piti julkisia kokouksia Etelä-Suomessa, mutta maan vakiintunein kirkollinen tukikohta sijaitsi Pohjanmaalla.⁴

Niinpä matkan hengelliseksi kohokohdaksi valikoitui juuri Larsmo. Benson kokoontui paikallisen jäsenistön kanssa Grevin kylässä sijaitsevalle metsäaukealle, jossa hän vihki Suomen kirkon sanoman julistamista varten aamukuudelta tiistaina 16. heinäkuuta 1946. Aukealla on tuosta tapahtumasta kertova muistomerkki, jonka Pietarsaaren piirin jäsenet suunnittelivat ja rakensivat vuonna 1977.⁵

Viitteet

1. Kim Östman, The Introduction of Mormonism to Finnish Society, 1840–1900, 2010), s. 161–234.

2. The Introduction of Mormonism to Finnish Society, 1840–1900, s. 182–183. Ks. myös Östman, ”Varhaisia dokumentteja, osa 4”, Liahona, lokakuu 2012, s. K7–K8.

3. Vera Nyman, ”Historiska händelser i Larsmo och Jakobstad” (MS 16244), kirkon historian kirjasto, Salt Lake City, s. 1–6.

4. Ks. esimerkiksi Turun Sanomat, 14. heinäkuuta 1946, s. 4 ja 18. heinäkuuta, s. 6; Helsingin Sanomat, 17. heinäkuuta 1946, s. 3 ja 18. heinäkuuta, s. 4; Jakobstads Tidning, 17. heinäkuuta 1946, s. 3 ja 18. heinäkuuta, s. 2.

5. Kari Forssell, ”Larsmon muistomerkki”, Valkeus, tammikuu 1978, Kotoa ja kaukaa -osio. Ks. myös Valkeus, helmikuu 1978, Kotoa ja kaukaa -osio, s. VII-VIII. Apostoli Francis M. Lyman vihki Suomen suuriruhtinaskunnan evankeliumin saarnaamiselle Turussa 4. elokuuta 1903; ks. Östman, ”Varhaisia dokumentteja, osa 14 (sarja päättyy)”, Liahona, heinäkuu 2014, s. K6–K8.